Nimi: End Of The Road
Kirjoittaja: Sirusho
Rating: K-11
Warning: Itsetuhoisuus
Pairing: Ron/Hermione
Genre: Angst, deathfic
Beta: Ei ole.
Summary: Ron on aivan toivoton yllätettyään Hermionen toisen kanssa. Ronin viimeiset hetket ennen kuin hän päätyy tekemään jotain mitä ei voi muuttaa
Disclaimer: Row omistaa hahmot minä vain lainaan niitä. En hyödy rahallisesti tai mitenkään muuten tästä.
A/N: Tiedän, täältä saattaa löytyä kirjoitusvirheitä ja pahoittelen niitä. Sitä en tiedä mistä sain tälläisen angsikohtauksen tämän tarinan kirjoitukseen, mutta toivottavast pidätte. Kommentteja kiitos.
End of the Road
Ulkona satoi ja oli synkkää. Vesilammikot vain kasvoivat erään talon pihassa lähellä Kärpänmäkeä. Talon piha oli autio. Olihan kellokin jo oli puolenyön. Vain yhdessä ikkunassa loisti yksinäinen kynttilän valo. Yksinäisen valon ääressä istui punatukkainen poika. Pojan nimi oli Ronald Weasley ja hän itki. Hän itki, koska tahtoi unohtaa kaiken mitä kuluneen koluvuoden aikana oli tapahtunut. Poika löi vihaisesti nyrkkinsä vasten kylmää ikkunaruutua. Lyönti oli niin voimakas, että ikkunaruutu hajosi pirstaleiksi.
"Samperi." Poika kirjosi ja katsoi veristä kättään.
Häntä ei kiinnostanut vaikka kylmä tuuli ja sade piiskasivat rikkinäisestä ikkunaruudusta suoraan hänen kasvoilleen. Hänen ei tullut kylmä, sillä hänen sydämensä oli jäätynyt ja musertunut pieniksi palasiksi. Poika kirosi mielessään tytön joka oli musertanut hänen sydämensä, kuin kuivuneen lehden. Hän kirjosi Hermione Grangerin alimpaan helvettiin. Ron nousi itkuisena ikkunalaudalta ja pyyhki kyyneleitä verisellä kädellään, mutta hänen naamansa meni enstistä sotkuisemmaksi. Poika suuntasi askeleensa alakertaan. Hän rustasi hätäisesti verisellä kädellään lapulle viestin:
Anteeksi. -Ron-.
Sen kirjoitettuaan poika suuntasi askeleensa ulos ja Weasleyn keittiössä oleva kello suuntasi Ronin viisarin kohtaan hengenvaara.
Ron tiesi tarkkaan minne hän oli menossa. Hän käveli kohti Kotikolon takana olevaa metsää. Pojan mieleen tulvi muistot hänen ensirakkaudestaan, Hermione Grangerista. Siitä kuinka hän ja Hermione tanssivat toisiinsa painautuneina joulutanssiaisissa. Hän näki mielessään Hermionen kauniit kasvot ja ihanan hymyn mikä tytöllä oli kasvoillaan ennen kuin tämä suuteli poikaa. Ron näki myös mielessään sen kuinka he leikkivät tyynysotaa Tarvehuoneessa yhdessä Harryn, Chon, Ginnyn ja Seamusin kanssa. Ron tunsi väristyksen kehollaan, kun hänen mieleensä tulvi muisto Hermionesta ja Korpinkynnen valvojaoppilaspojasta takkatulen ääressä Valvojaoppilaiden kylpyhuoneesta. Silloin poika oli yllättänyt Hermionen pettämässä itseään. Hermionen järkyttynyt ilme ja Korpinkynsipojan omahyväinen ilme tulvivat hänen mieleensä ja uusi vihan aalto ryöppysi Ronin ylitse. Sitä hän ei kestänyt. Poika oli tullut paikkaan missä hän oli päättänyt tehdä lopun tuskalleen. Ron katsoi ylös taivaalle, hän näki tuhansia tuikkivia tähtiä. Sinne hän halusi. Yhdeksi tähtien joukkoon. Ron levitti kätensä ja antoi itsensä pudota kallion kielekkeeltä ikuiseen uneen. Uneen jossa hän ei tuntisi tuskaa.