Title: Ihmeitä
Author: Aimtist
Fandom: Bleach
Paritus: Grimmjow/Ichigo
Genre: Angst
Ikäraja: K-11
Disclaimer: Bleach hahmoineen ja maailmoineen kuuluu Tite Kubolle. Minä vain leikin.
AN: Osallistuu haasteeseen Sana/kuva/lause10 (5. "Ehkä minä olenkin todella inhottava! Et tullut ikinä ajatelleeksi sitä?" - Blair, Gossip Girl).
”Miksi pelastit minut?”
”En tiedä.”
”Et tiedä?! Viiraako sinulla niin pahasti päässä, shinigami?”
Ichigo ei vastannut. Poika oli kääntänyt katseensa muualle, tuijotteli vain väsyneenä taivaalle.
”Me olemme vihollisia. Voisin tappaa sinut koska tahanasa. Vaikka heti! Ehkä minä olenkin vielä todella inhottava ja tapan sinun lisäksesi perheesi. Et tullut ikinä ajatelleeksi sitä mahdollisuutta, vai tulitko, shinigami? Vai etkö vain uskonut, että tekisin niin?” entinen espada murisi porkkanapäiselle shinigamille, tai entiselle sellaiselle.
”En ajatellut, että tekisit niin. Et ole kiinnostunut heikkojen satuttamisesta, jos siitä ei ole sinulle hyötyä”, poika vastasi hänelle silmät leimuten, niin tietäväisenä.
Se raivostutti espadaa. Hän ei sietänyt pojan katsetta. Ichigo luuli vieläkin olevansa häntä parempi, vaikka shinigami oli nykyisin heikko, kykenemätön edes näkemään espadaa, jos tällä ei ollut keinokehoa yllään. Mutta vielä enemmän miestä raivostutti se, että Ichigo oli uhrannut voimansa taistelussa Aizenia vastaan. Se paskiainen ei ollut ansainnut sellaista uhrausta!
Espadan oikean käden sormet kiertyivät porkkanahiuksisen pojan kaulan ympärille. Ichigo ei yrittänyt edes paeta. Hän vain seisoi siinä seinää vasten painettuna, käsi kaulallaan, kuin mitään ei olisi. Shinigami ei irrottanut katsettaan murhanhimoisista, sinisistä silmistä.
Voisin tappaa hänet niin helposti. Heti. Se ei olisi edes vaikeaa. Shinigami ei mahtaisi minulle yhtään mitään.
Ote tiukkeni lyhyemmän miehen kaulalla. Ei vieläkään reaktiota. Ei, vaikka pojan olikin jo hankalampi hengittää. Hän vain tuijotti espadaa silmiin loimuavalla katseellaan.
Grimmjow päästi irti ja perääntyi.
”Tch. Olet oikeassa, shinigami. Tuollaisten heikkojen olentojen tappaminen ei ole lainkaan hauskaa. Annan sinun siis elää, ainakin siihen asti että saat voimasi takaisin. Näkyillään, shinigami”, espada sanoi ja häipyi jättäen pojan yksin.
Grimmjow oli keksinyt tavan käyttää sonidoa jopa gigaissa, mutta se ei Kurosakia yllättänyt. Olihan espadalla ollut vaikka kuinka paljon aikaa harjoitella Uraharan tapellessa shinigamien kanssa miehen kohtalosta. Enemmän porkkanapää yllättyi vain sekunnin kestävästä, lämpimästä tunteesta, kun jokin painui vasten hänen huuliaan. Ichigo ei nähnyt Grimmjowta sen sekunnin aikana, muttei hänen tarvinnutkaan. Tunne riitti kertomaan kaiken.
Hieman epätoivoinen hymy käväisi yksin jätetyn pojan huulilla tämän tuijotellessa uudestaan taivaalle.
Espada palaisi kyllä heti, kun shinigami vain saisi hankittua voimansa takaisin. Siitä Ichigo oli varma. Mutta jos hän ei saisikaan niitä koskaan takaisin, jättäisikö espada Karakuran rauhaan lopullisesti? Ichigo ei tiennyt.
Pahinta oli, että pieni suukko sai pojan kaipaamaan lisää. Toivomaan, että mahdoton tapahtuisi. Mutta Tensa Zangetsun mukaan hän oli menettänyt voimansa lopullisesti. Oli siis aivan turha miettiä miestä, jota hän ei tulisi koskaan enää näkemään. Ei, ellei ihmettä tapahtuisi.
Ichigo ei uskonut ihmeisiin.
