Kirjoittaja Aihe: Kissanpäivät, K-11, Angst, songfic, deathfic. Ficlet.  (Luettu 4151 kertaa)

Nogan

  • Vieras
Nimi: Kissanpäivät.
Genre: Angst, songfic, ficlet, deathfic.
Paritus: Ei ole.
Ikäraja: K-11
Kirjoittaja: Nogan.
Varoitukset: Itsemurha.
Summary: Ei se perinteinen itsemurhafic. Lukekaa, tajuatte.

Huom! Kaikki viittaukset ovat fanonia. Mikään tässä ei ole canonia.

Kissanpäivät.

Ja tässä sitä sitten istuksitaan, yhdessä oranssin karvapalloni kanssa. Tuo kissa on ollut ainoa seurani tällä saarella. Toivottavasti se selviää! Se lähtee hetken kuluttua yhdelle hyvin eläinrakkaalle jästille. Hän kyllä pitää tuosta kissasta huolta. Olen varoittanut jästiä siitä, että kissa on harvinaisen pitkäikäinen. No, se on taikaolento, elämänkaari ainakin yli sata vuotta. Nyt se on elänyt kaksikymmentäviisi.

Kesä alkoi olla lopuillaan
Kissanpennut täytyi hukuttaa
Ahti säkkiin sulloi pentueen
Otti mut kaverikseen
Sanottu ei sanaakaan
Hiljaa aloin soutamaan


Hirveää on elämä, sen olen saanut itse huomata useaan otteeseen. Hitto, sitä luulisi että kun kaikki pahuus tuntuu hetkeksi väistyvän, niin sitä saisi olla rauhassa. Vaan eipä sitä saa. Se katse on vieläkin mielessäni..

Hän käveli sieltä kuin sankari joka palasi helvetistä. Katse kuin villipedolla. Hän raahasi kahta ruumista perässään - kyllähän sen erotti, että kuolleita he olivat. Hän pysähtyi eteemme, ja asetteli ruumiit hellästi, otti pari askelta, kunnes oli heidän jalkopäässään seisomassa, ja kääntyi hetkeksi.
"Potter, sinä teit sen.", sanoin hämmentyneenä. Ei vastausta. "Potter?"
Hän seisoi vielä hetken selkä minuun päin. Sitten hän yhtäkkiä käännähti, ja katsoi vain minua, vain minua silmiin, vaikkei luultavasti edes tuntenut minua. Se katse.. Sitä en tulisi ikinä unohtamaan.
Sitten hän nosti taikasauvan ohimolleen..

Hän kaatui kasvoilleen.


Istun nyt yksin pikku saarellani. Tuoltahan se vene tuleekin. Luovutan kissani pois, vaikka se takertuu minuun kynsillään ja maukuu ja kehrää. Katson sitä silmiin.
Ahti ajoi ammatikseen
Mua kutsui pikku kisällikseen
Nyt siinä istui murheissaan
Tahtonut ei tappaa kissojaan
Ja järvi oli hiljainen
Sysimustaa vesi sen


Istun ja katselen veneen menoa. Itken hiljaa pienen hetken. En jaksa kuitenkaan surra itseäni, sillä kissa tottuu kyllä - olen todistanut itse, miten eläinrakas koko perhe on. Sillä tulee olemaan hyvin mukavaa. Nousen, vaikka lonkkani vaivaakin vielä, ja nilkutan eteenpäin, pienelle mökilleni. Siellä, viellä lämmintä kahvia. Otan huikan, ja päätän mennä lepäilemään. Minua väsyttää. Jään makaamaan sängylleni hieman haikeana.
Kaikki oli 'silloin joskus' parempaa.
Makoilen, ja ensimmäistä kertaa elämässäni pohjaton väsymys laskeutuu ylleni. Makaan rauhassa, minulla ei tule enään koskaan olemaan mitään kiirettä mihinkään. Tajuan tämän, ja tajuan että tähän se loppui. Ei tule enään olemaan tilaisuuksia. Viimeiseni meni jo. Ei tule olemaan..
Mitään.

Minua väsyttää kovin. Nukahdan hiljalleen.

Mutta silloin oli kissanpäivät
Kaikki kissat henkiin jäivät
Ei ollut meistä tappajiksi
Jäätiin viattomiksi
Vaan nykyisin on kaikki toisin
Nykyisin on kaikki toisin
Ja muistoja vain kissanpäivät
Ne kauan sitten taakse jäivät




Astun ulos linja-autosta, ja kävelen ovelle. Pimpotan ovikelloa. Ovi avautuu, hymyilen avaajalle, ja astun sisään. Tuttu oranssi karvapallo ryntää syliini..
Kaikki on hyvin.
« Viimeksi muokattu: 15.11.2014 13:55:50 kirjoittanut Renneto »