Title: Olet ajatuksissani
Fandom: X-men: First class -jjb lisäsi fandomin ja ikärajan otsikkoon
Pairing: Erik/Charles (=Magneto/Xavier)
Rating: K11
Genre: Drama, fluff?
Summary: Vaikka sinulla olisi omasta mielestäsi kuinka mielenkiintoisia mielikuvia, niin pidä ne kuitenkin poissa päästäni!
A/N: En ole pitkään aikaan nähnyt niin inspiroivaa leffaa kuin tuo uusin X-men. Enkä voinut olla huomaamatta, että nuo herrat oli aivan kuin tarkoitettu toisilleen! Niinpä hieman leikin heidän kustannuksellaan... :)
Charles ei yleensä käyttänyt ajatustenlukutaitoaan vain viihdyttääkseen itseään, mutta sinä iltana hänellä oli erittäin tylsää. Ajatukset eivät suostuneet pysymään kasassa, jotta hän olisi pystynyt keskittymään meneillä olevaan tehtävään. He istuivat Erikin kanssa työhuoneessa mietiskelemässä miten ihmeessä he saisivat mutanttiystäviensä kanssa estettyä hyvin mahdollisesti tulossa olevan kolmannen maailmasodan. Erik istui punaisessa pehmeän näköisessä nojatuolissa pää kumarassa paperin yllä, jolle paraikaa raapusteli jotakin. Charles tiesi kokemuksesta, että Erikin ajatuksia tai suunnitelmia ei kannattanut keskeyttää kysymällä, joten hän päätti huvittaa itseään vierailemalla toisen pään sisällä. Ties mitä mielenkiintoista sieltä löytyisi.
Hän hymyili hieman itsekseen painaessaan kaksi pisintä sormeaan ohimolleen ja keskittyi edessään olevaan Erikiin. Tämä huomasi ajatuksiinsa tunkeutumisen välittömästi ja ehti vain hetken näyttää kauhistuneelta ennen kuin Charles tajusi siihen syyn. Hänen silmiensä eteen välähti kuva, jonka hän tunnisti välittömästi, olihan hän nähnyt sen monet kerrat peilistä. Tosin kuva ei ollut täysin realistinen, sillä hän oli siinä ilman paitaa ja hänen rintalihaksensa kiiltelivät vesipisaroista ilmeisesti suihkun jäljiltä, hänen vyötäisillään oli kiedottuna musta pyyhe…
Charles ei jatkanut toisen ajatusten tarkastelua enää pidempään vaan nykäisi itsensä rivakasti takaisin todellisuuteen näyn järkyttämänä.
”Ei minulla ole tuollaista vartaloa!” hän huudahti vaistomaisesti, ennen kuin tajusi tilanteen täyden outouden.
Erikin kasvot punehtuivat vihasta, tosin osa siitä saattoi olla myös nolostumista. Hänet tuntien se osa vain oli hyvin pieni, toinen kun osasi peittää niin hyvin herkemmät tunteensa.
Hetken hiljaisuuden jälkeen, kun Erik oli selvästi rauhoittanut mieltään sen verran, ettei vahingossa usuttanut Charlesia kannattelevaa nojatuolia puristamaan tätä sisuksiinsa, Erik sanoi hiljaa ja jäätävällä äänellä: ”Sinun ei olisi pitänyt nähdä tuota.”
”Öh…” Charles yritti keksiä jotakin lohduttavaa sanottavaa, tai vaikka jotakin sen suuntaista, että oli täysin normaalia ajatella ystäväänsä tuolla tavalla, mutta siinä hän olisi valehdellut melko reippaasti. Kyllähän hän oli jo aikoja sitten myöntänyt itselleen, että Erik oli hyvännäköinen ja varmasti olisi saanut ulkonäkönsä avulla naisia, jos vain olisi päästänyt ketään lähelleen. Ja siinä se oli, sen tarkemmin hän ei ollut ajatellut ystäväänsä, tosin olivathan tämän kasvonpiirteet karismaattisella tavalla komeat ja tämän mustan poolopaidan alla vatsalihakset olivat varmasti tarpeeksi treenatut ja… Charles tajusi ajatustensa suunnan ja kiitti onneaan, että heistä kahdesta vain hänellä oli kyky ajatusten lukemiseen.
”Olisin kunnioittanut, jos olisin saanut pitää omat ajatukseni täysin yksityisinä”, Erik sanoi ja Charles huomasi tämän silmissä leimuavan vaarallisesti ja toisen miehen leuka oli aivan jännittynyt, näyttäen niin vielä kulmikkaammalta. Charles nosti katseensa takaisin Erikin vaaleisiin silmiin ja mietti ohimennen, miksi oli ylipäätään jäänyt pohtimaan toisen leuan miehekästä rakennetta.
”Olen pahoillani, en olisi saanut tehdä niin”, Charles myönsi hiljaa, ”mutta kun näytit niin keskittyneeltä, niin halusin tietää olitko kenties keksinyt jotakin hienoa. Mutta ilmeisesti…” hän vaikeni nopeasti, kun tajusi mitä oli ollut vähällä sanoa ”…olitkin keskittynyt ajattelemaan minua”.
Nyt oli Charlesin vuoro saada uutta väriä poskilleen, hän tunsi sen leimahtavan iholleen ja tällä kertaa hän ei pystynyt vaikuttamaan siihen, vaikka yleensä pystyi niin moniin muihin, paljon suurempiin asioihin.
”Olisit voinut vain kysyä”, Erik sanoi yhä sillä samalla jäätävällä äänensävyllä.
Mutta sitten et olisi vastannut minulle rehellisesti, Charles meinasi vastata. Mikä hitto häntä vaivasi? Mitä väliä oli sillä, oliko Erik täysin rehellinen hänelle, sillä kun tällaisesta asiasta oli kyse, ei hän olisi halunnutkaan tietää oikeaa vastausta! Tosin hän oli näyttänyt yllättävän hyvältä Erikin mielikuvassa. Oliko mahdollista, että mies oli oikeasti kuvitellut hänen yläkroppansa niin hyvin muotoutuneeksi? Ja miksi, oi miksi, hän oli näyttänyt juuri suihkusta tulleelta ja vielä läpimärältä? Niihin kysymyksiin hän tuskin saisi vastausta, sillä ei aikonut enää koskea pitkällä tikullakaan toisen ajatuksiin, ei vaikka tilanne olisi kuinka paha.
”En voi sanoa enää muuta kuin että olen pahoillani ja lupaan, etten toiste tunkeudu pääsi sisälle”, Charles sanoi ja katsoi toista varovasti. Tämä alkoi ehkä pikku hiljaa päästä raivonsa yli ja niin oudolta kuin se Erikillä näyttikin, tämä ei selvästikään enää tiennyt mihin päin katsoa. Tai etenkin, että kuinka vältellä Charlesin katsetta mahdollisimman huolellisesti. Charles tunsi itsensäkin vaivaantuneeksi, hän painoi päänsä käsiensä varaan ja sulki silmänsä. Hänen silmiensä eteen ilmestyi jälleen se kuva hänestä liioiteltuine lihaksineen. Tällä kertaa hän oli varma, ettei ollut vahingossakaan koskenut Erikin ajatuksiin, tämä kuva vain oli painunut hänen mieleensä ilmeisesti liiankin pysyvästi. Hän katseli omaa kuvajaistaan ajatuksissaan ja huomasi kaikki pienet kohdat, joiden kuvittelemisessa Erik oli erehtynyt. Hän huomasi myös sen, että se tumma pyyhe, joka hänen vyötäisillään roikkui, ei varmasti voinut olla hänen, sillä hän ei ikinä käyttänyt sellaisia pyyhkeitä, se oli liian… Charlesin ajatus keskeytyi, kun hänen mielikuvansa minä liikahti, se kääntyi katsomaan taakseen. Mielikuvaan oli ilmestynyt jostakin ovi ja tuosta ovesta astui nyt Erik, samaten vielä vedestä kosteana aivan tummia hiuksia myöten. Tämä oli vasta sitomassa lantiolleen pyyhettä, joten Charles tajusi nopeasti nähneensä toisen vilahdukselta alasti. Tosin eihän se voinut olla todellista, ei toisella vain voinut olla niin isoa ja kaunista ja… Charlesin ajatukset näkemästään keskeytyivät, kun hänen mielikuva-minänsä jatkoi liikkumista, kuultuaan Erikin paljasjalkaiset askeleet se oli kääntynyt katsomaan miestä ja vaikka Charles ei sitä nähnyt, hän tiesi hymyilevänsä ajatuksessa. Myös Erik hymyili hänelle, virnistäen tavalla, jota oikea Charles ei ollut koskaan edes nähnyt. Hän huomasi itsensä ottavan kiinni toisen vyötäröltä, vetävän tätä vaativasti lähemmäs, tarttuen tämän pyyhkeeseen ikään kuin…
Charles räväytti silmänsä auki.
”Mitä sinä teit??” hän kysyi lähes huutaen yhä vastapäätä istuvalta Erikiltä.
”No, etkö olisi halunnut katsoa sitä loppuun? Kun nyt kerran aloitit, olisit saman tien voinut nähdä kaiken mahdollisen. Se olisi mennyt vielä parempaan suuntaan”, Erik puhui äänessään ironinen sävy, kuin hän olisi jo menettänyt kaiken ja oli nyt hyväksynyt kohtalonsa. Parasta vain näyttää kaikki kerralla, kuin yrittää enää salailla enempää.
”Sinä tyrkit ajatuksiasi päähäni?” Charles kysyi ällistyneenä, hän ei tiennyt että toinen kykeni sellaiseen.
”Se oli helppoa, olit jo valmiiksi oikeanlaisessa mielentilassa, joten ajattelin, että haluaisit varmasti nähdä jatkonkin”, Erik sanoi ja tarkasteli toisen häkeltyneitä kasvoja. ”Vai etkö halunnutkaan nähdä? Ihmeen pitkään silti viihdyit katsellen sitä.”
Hän naurahti ja se alkoi olla liikaa jopa Charlesille.
”Vaikka sinulla olisi omasta mielestäsi kuinka mielenkiintoisia mielikuvia, niin pidä ne kuitenkin poissa päästäni! Älä koske ajatuksiini!” Charles sanoi painokkaasti.
”Näetkös, nyt tiedät miltä minusta tuntui”, Erik sanoi hiljaa ja kääntyi jälleen katsomaan muualle, tällä kertaa mustia housujaan, joista ikään kuin etsi olemattomia tahroja.
Charles osasi kerrankin olla hiljaa. Nyt hän tiesi tarkalleen miltä toisen ajatuksiin puuttuminen tuntui, vaikka Erik ei varsinaisesti ollut lukenut hänen ajatuksiaan, vaan työntänyt hänen päähänsä mielikuvia heistä yhdessä, juuri suihkusta tulleina, valmiina jatkamaan siitä makuuhuoneen puolelle. Charles ajatteli pian tulevansa hulluksi tuon ajatuksen syttyessä hänen mieleensä vähän väliä. He istuivat hiljaisuudessa, jonka aikana Charles yritti ajatella kaikkea muuta mahdollista, jotta mielikuva ei pääsisi täyttämään hänen mieltään. Jos hän vielä kerrankin näkisi vilahduksen Erikistä paidattomana ja niin hiton hyvännäköisenä, hän joko katsoisi kohtauksen loppuun asti toisen ajatusten kautta tai päätyisi itse tekemään jotakin radikaalia.
Hänen oli myönnettävä itselleen, että toisen mielikuvassa he näyttivät sopivan toisilleen, miltei täydellisesti. He olivat näyttäneet niin luontevilta keskenään ja Charles muisti kyllä sen melko riettaan hymyn, jolla Erik oli häntä katsonut. Ei kukaan ollut katsonut häntä sillä tavalla ja hän kaipasi sellaista huomiota. Ajatusta siitä, että joku oikeasti himoitsisi häntä ja haluaisi olla hänen kanssaan. Jostain syystä häntä ei inhottanut ajatus, että se joku olisi mies, mutta miksi juuri Erik.
”No, eiköhän aleta hommiin”, Erik sanoi yhtäkkiä rikkoen pitkän hiljaisuuden.
Charles vain katsoi häntä järkyttyneenä, mutta Erikin tyyni katse kohtasi hänen vaaleat silmänsä.
”Meillähän oli tässä maailman pelastaminen kesken, vai mitä?” tämä kysyi.
Charles moitti äänettömästi itseään kuvittelemalla jo muunlaisia hommia, mutta paneutui sitten Erikin kanssa edessä olevaan tehtävään, jota he jatkoivat kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
