Nimi: Joulunaika Baker Streetillä
Kirjoittaja: Ewixi
Fandom: BBC!Sherlock
Ikäraja: S
Genre: fluff
Paritus: John/Sherlock
Vastuunvapaus: Hahmot kuuluu BBC:lle ja Arthur Conan Doylelle, minä vain lainaan.
A/N: Kirjoittelin näitä joskus huvikseni ja ajattelin että sama kai tuo on julkaista nämä täälläkin. Ja hups, joulukin meni jo.
Mutta toivottavasti tykkäätte, kommentit on kivoja.
Joulukuusi
Sinä iltana koristelimme joulukuusen.
Ulkona riehui talven ensimmäinen lumimyrsky, ja sanoit että sinulla on oltava jotain tekemistä ettet kuolisi tylsyyteen.
Tonkiessasi joulukoristelaatikkoa kerroit, ettei lapsuudenkodissasi koskaan ollut ollut joulukuusta. Vanhempiesi mielestä se oli turhaa koreilua ja rahan haaskaamista - vaikkei rahasta koskaan ollutkaan pulaa.
Äänensävysi oli huoleton, mutta kun vilkaisin sinuun päin, tuijotit haikean näköisenä ikkunaan ja näin käsiesi olevan puristuneet nyrkkiin.
Sillä hetkellä olisin halunnut yrittää lohduttaa sinua, mutta tiesin sen olevan viimeinen asia mitä toivoit. Keskityin kurottelemaan kuusen latvaa kohti yrittäen kiinnittää joulutähteä.
Katsoit touhuani hetken, tuhahdit kärsimättömästi ja nappasit tähden kädestäni, asettaen sen latvaan vaivattomasti.
Sanoit, että minun tulisi hankkia itselleni jakkara, ja vaikka yritit kuulostaa välinpitämättömältä, näin kasvoiltasi sinun pidättelevän hymyä.
Jouluaatto
Jouluaattona kävimme äitisi haudalla.
Lumisade oli juuri muuttanut maan valkeaksi ja hengityksemme piirsi ilmaan huurupilviä.
Olit vastustellut lähtemistä, sanoit että oli täysin turhaa käydä vierailemassa kivipaasin luona. Olit kai tottunut käymään haudalla yksin, ja mieluiten myöhään illalla hautausmaan ollessa autio.
Haudalla pyyhit tottuneesti vastasataneen lumen hautakiven päältä ja laskit ostamani kranssin sen eteen.
Kun huomasin sinun pyyhkäisevän vaivihkaa silmäkulmaasi, käännyin katsomaan ohi kävelevää äitiä lapsineen ja toivotin heille hyvää joulua.
Seistyäsi hetken hiljaa käännyit minuun päin ja kysyt liioitellun kyllästyneellä äänellä voisimmeko jo lähteä. Hymyilin ja käännyin takaisin polulle josta olimme tulleet, odotin että kävelisit vierelleni.
Tartuin sinua kädestä, sinä tuhahdit ärtyneesti mutta et päästänyt irti.
Uusivuosi
Uudenvuoden ilotulitus Thames-joella.
Seisoin yksin hieman syrjässä ihmisjoukosta ja katselin kun yhä upeammat raketit valaisivat Lontoon yötaivasta.
Olin yrittänyt suostutella sinua mukaani, mutta olit mutissut jotain keskeneräisistä kokeista ja suunnannut katseesi takaisin kädessäsi olevaan koeputkeen.
Puhalsin lämmintä ilmaa sormiini ja hankasin kämmeniäni yhteen. Olit polttanut ainoisiin hansikkaihini valtavan reiän edellisellä viikolla. Vahingossa, tietenkin.
Yhtäkkiä tunsin pitkien käsivarsien kietoutuvan takaapäin vyötäröni ympärille. Olisin säikähtänyt, jollen olisi tunnistanut heti sinulle ominaista palaneen, kemikaalien ja jostain syystä piparmintun tuoksua. Käänsin kasvoni sinuun päin, mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään, painoit lyhyen suudelman huulilleni.
Ohitsemme kävelevä nainen toivotti meille hymyillen onnellista uutta vuotta, ja vastasin hieman yllättyneenä. Myöhemmin muistin naisen olleen klinikkani uusi vastaanottovirkailija.
-----
A/N: Oon melko varma että Sherlockin äiti ei ole oikeasti kuollut mutta aloitin tuon Jouluaatto-raapaleen alun perin originaalina ja jotenkin sain käännettyä sen johnlockiksi loppua kohti. Hups.
//edit: damn tää uusi kausi teki tästä Holmesin perheen kuvauksesta vähän inaccuraten mutta eipä mahda mitään :'D
