He ovat aivan hiljaa. Puutarhasta kantautuu suihkulähteen solinan ääni ja albiinoriikinkukkojen askeleet rahisevat soraa vasten.
Tällainen vastakkainasettelu heti alkuun oli todella miellyttävä. :> Eritoten kun samanlainen jatkui omassa muodossaan myöhemminkin vertailtaessa kahta sisarta ja heidän erilaisia luonteitaan ja erilaista ulkoista habitustaan. Reipas määrä kuvailua heti alkuun ei sinällään häirinnyt minua, siinä pääsi mukavasti tunnelmaan, mutta hieman värähdin siinä kohtaa, kun oli ensin litanioitu Bellatrixin mustaakin mustemmasta sydämestä, mustasta kaavusta ja mustista silmistä, ja sittemmin häneen viitattiin
tummatukkaisena. En tarkoita että viittauksen olisi pitänyt olla välttämättä
mustatukkainen vaan että kenties viittauksen olisi voinut tehdä toisinkin eritoten, kun kappale vaihtui välissä. Mutta nämä ovat mielipideasioita ja tyyliseikkoja, joista jokaisella on mielipide. Minulla on esimerkiksi muutenkin vamma, kun en yleensäkään tykkää näistä "lyhyempi poika", "sinisilmäinen", "punahiuksinen" tms. jotka taas ovat tosi monen muun suosikkeja. :>
Olen samaa mieltä
Letizian kanssa siitä, että tarinassa pääsi näkemään Bellatrixin luonteen monet spektrit, jotka kuitenkin tuppasivat jok'ikinen kääntymään lopulta mustaan. Narcissa äidinrakkaudessaan oli todellakin vastinpari. Ja ennen muuta tykkäsin siitä, että tässä käytiin (kenties mustasukkaisuuden verhoamaa) keskustelua siitä, mitä Narcissa haluaa tai mitä hänen pitäisi haluta ja niin edelleen. Naisen asema puhututtaa aina! Myös se oli minusta hauskaa, kun Bellatrix käytti sanaa
se siinä missä Narcissan yhteydessä puhuttiin lapsesta tai Dracosta. :D
Ja ai niin, koitan jatkossa tosiaankin laittaa nämä vuoropuhelut eri riveille
Toki näinkin voi tehdä ja sitä yleensä suositellaan; vähänkin pidemmässä tekstissä rivittömyys käy tavattoman raskaaksi ja aina on olemassa sekavuuden vaara. Mutta minä kyllä pidin kovasti tällaisenaankin, koska sanamäärä oli pieni. Pidin siitä ettei aina heti tiennyt, että miten dialogi käyttäytyy! Se toi minusta kivaa jännitettä tekstiin ja eritoten sisarten väliseen suhteeseen. Suhde oli kyllä tosi dramaattinen, äänet tihkuivat inhoa, nyyhkytettiin hysteerisesti, katsellaan anovasti ja niin edelleen. Mutta hetki lienee sellainen, että tunteet ovat pinnassa. :>
Tervetuloa minunkin puolestani!
// Jep, mielipiteitä ja tyylejä on monia, ja siksihän tämä niin hauskaa onkin!