Ficin nimi: Totuuden hetki
Kirjoittaja: Pineapple_Girl
Fandom: Salatut elämät
Ikäraja: K-11
Paritus: Saku Salin/Miia Laitela
Vastuunvapaus: En omista Salkkareita! En saa tästä rahallista korvausta.
A/N: Saku ja Miia on hyvä pari, joten pitihän siitä edes yksi pieni fic kirjoittaa.
Osallistuu OTP:t haasteeseen. Jos loppu jää epäselväksi, niin siinä sitten sattui kolari.
Totuuden hetkiSytytin kynttilän ja otin tulta mun sätkään. Mä vedin henkäyksen marijuana-kääreestäni. Yskin hieman, sillä en ollut kokeillut tällaista ennen.
"Jos sä luulit, että mä jään polttaa tota sun kanssa niin siinä sä kyllä erehdyit", Miia sanoi ja oli jo kääntymässä. Mä nousin ylös kynttilä yhä kädessäni.
"Hei älä nyt mee jooko?" Mä pyysin siltä.
"Miks mä en menis?" Miia kysyi kääntyen muhun päin.
"Koska mä... hei et nyt vaan mee jooko", sanoin ja katsoin Miiaa silmiin. Meinasin juuri sanoa, että 'koska mä rakastan sua', mutta päätin paljastaa tunteeni jotenkin toisin keinoin.
"Pelataanko yhtä peliä?" Kysyin idea mielessäni.
"Ootsä ihan pilvessä?" Miia kysyi hieman häkeltyneenä ehdotuksestani.
"No joo ehkä vähän. Pelataanko?" Mä sanoin.
"Säännöt?" Miia kysyi.
"Sä saat kysyy multa yhen kysymyksen ja mun pitää puhuu totta", sanoin.
"Entä sitten?" Miia kysyi.
"No sit mä saan kysyy sulta yhden kysymyksen ja sit sun pitää puhuu totta", lausuin ääneen äsken keksimäni pelin säännöt. Miia mietti, että suostuisiko vai ei. Hän päätti suostua.
"Hienoa. Aloitetaan",mä sanoin ja me istuttiin vastakkain kynttilän valoon.
"Sä saat kysyy eka", annoin hänelle mahdollisuuden aloittaa.
"Hei älä kuvittelekaan. Sä saat kysyy eka", Miia sanoi.
"Ihan miten vaan. Kysymys kuuluu: rakastatsä mua?" Kysyin Miialta katsoen tätä tiiviisti silmiin. "Muista sun pitää puhuu totta", muistutin. Miia oli hiljaa.
"Rakastan", Miia vastasi vihdoin. "Mun vuoro, rakastatsä mua?" Miia kysyi multa ja tiesin totta kai heti vastauksen.
"Rakastan. Mä oon aina rakastanu", vastasin katse yhä Miian silmissä. Tunnustukset kerrottuamme mun katseeni alkoi harhailla Miian huulissa. Siirsin kynttilän syrjään ja lähestyin Miiaa. Kaappasin hänet syleilyyni ja intohimoisiin suudelmiini. Miia oli yhtä lailla mukana. Mä ripottelin tulisia suudelmia sekä näykkäyksiä hänen kaulalleen, mistä jäisi varmasti merkkejä. Miia henkäisi hiljaa. Revin paitaani päältäni ja Miia avusti hieman. Joku avasi oven.
"Laita ovi kiinni", mä sanoin. Mitään ei tapahtunut.
"Hei kuulitko laita ovi kiinni", mä sanoin uudestaan. Yhtäkkiä tunsin kipua huulissani. Mika oli tullut huoneeseen katse hurjistuneena.
"Mika!" Miia huudahti ja katsoi mun verta vuotavaa huulta. Mika näytti jotenkin oudolta, sen katse harhaili ja silmät pullottivat päästä.
"Mika, mikä sulla on?" Miia hätäili. Mika lähti huoneesta ja Miia perässä.
"No anna sen nyt mennä", mä vastustelin Miian menemistä. Puin nopeasti paitani päälleni ja lähdin heidän perään. Mika oli autossaan Miia vierellään.
"Mika oot sä ottanu insuliinit? Mika kuuletsä?" Miia hätäili. Kävelin Miian viereen.
"No mikä sillä on?" Kysyin Miialta.
"Mika oot sä syöny mitään?" Miia kyseli. Mika ei vastannut. Pian hänen silmänsä sulkeutuivat.
"Soita hätänumeroon!" Miia hätäili yhä enemmän.
"Ei oo kenttää...", mä mutisin näppäillen puhelinta.
"Sun pitää ajaa", Miia ehdotti. Mä katsoin Miiaa kuin hullua.
"Eihän mulla oo ajokorttia", vastustelin.
"Niin mutta tää on hätätilanne!" Miia sanoi. Epävarmana kävelin kuskin paikalle. Mä tekisin mitä vaan Miian puolesta. Mä vedin Mikan vierelleni ja Miia meni takapenkille.
"No niin lähetään!" Miia sanoi. Mä ajoin eteenpäin hieman sumentunein silmin. Tiesinkö mä edes mihin piti mennä? Sairaala oli kai tuolla päin, jos muistan oikein... näkökenttäni oli sumentumassa. Pian mä en nähny enää mitään.
