Hyvää joulua, Rose WeasleyIkäraja: S
Paritus: Lily/Rose
Genre: Fluffy
Lukijalle: Ehkä pitää tarkentaa, että kyseessä on Lily II (ja Fred II
), ja minä ajattelin, että tytöt olisivat semmoisia noin parikymppisiä tässä, ja koska
turkinpippuri on ihan okei tyyppi, omistan tämän hänelle. (Ällöö.) Niin, ja
Femme10 ja
Jouluhaaste VII.
Pakkanen oli puhaltanut hopeisia kuurankukkia Kotikolon pikkuruisiin ikkunaruutuihin.
Yöksi hiljennyt talo nuokkui unisena pehmeiden lumimuurien suojassa. Jo illan hämärtyessä alkanut pyry oli tehnyt turhaksi Arthur Weasleyn tuntikausien uurastuksen.
Jästiesineisiin hurahtanut velho oli viettänyt lähes kokonaisen iltapäivän lapion varressa. Monimutkaiset polut, jotka kiemurtelivat talolta vajalle, vanhan omenapuun luo, sekä portille (oli myös yksi, joka ei johtanut oikein mihinkään, mutta kiersi kuitenkin neljästi kasvimaan), olivat kadonneet nopeasti uuden lumen alle – Arthurin vain myhäillessä tyytyväisenä keittiön ikkunassa.
Ginny Weasleyn lapsuudenaikaisessa makuuhuoneessa nukkui kaksi toisiinsa tarrautunutta hahmoa. Hiukset hehkuivat kuparinpunaisena ristiriitana lakanoiden pellavaa vasten. Lily Potter käänsi kylkeään, hengitti unen ja lähestyvän joulun neilikkaista tuoksua. Vasen käsi lepäsi vieressä nukkuvan Rose Weasleyn rintakehän päällä.
Unisesti ja puolihuolimattomasti Lily silitti Rosen yöpaidan kaulusta ja sen alta pilkottavaa ihoa, jonka puhtaan maidonvalkeuden rikkoivat vain sinne tänne ripotellut pisamat. Vanhemman tytön iho poltti sormenpäissä kuin rommitoti.
Varoen Lily kurottautui lähemmäs painaakseen suukon toisen poskelle, eivätkä huulet ehtineet kuin vain hieman koskettaa ihon nukkaa, kun Rose heräsi säpsähtäen.
”Onko jo aamu?” tyttö kysyi hämmentyneenä, ponnahti istumaan ja yritti paikantaa kelloa. Hän vilkaisi nopeasti ikkunaan, jonka takana vilkkui yhä sydäntalvenmusta yötaivas.
”Ei ole, hölmö, kellokin taitaa olla vasta neljä”, Lily nauroi.
”Miksi sinä sitten herätit minut?”
”Enkä herättänyt! Sinä heräsit omaa typeryyttäsi”, Lily intti.
Rosen posket punoittivat kuin jouluomenat ja ripsiin oli tarttunut unihiekkaa. Äkkiä Lily hymyili.
”Pääsen olemaan ensimmäinen, joka toivottaa sinulle hyvää joulua”, hän sanoi naurua silmissään. ”Hyvää joulua, Rosie.”
Rose panoi suukon Lilyn hymyilevälle suulle. Lily sotki sormensa Rosen kurittomien kiharoiden sekaan ja kutitti kaartuvaa niskaa samalla, kun Rose työnsi hänet takaisin vuoteeseen. Pehmeä vartalo painui vasten harmaita lakanoita ja riemunkirjavaa tilkkutäkkiä.
”Et pääse”, Rose mutisi Lilyn kaulaa vasten. ”Fred toivotti varmuuden vuoksi jo eilen, sillä hän arvasi, että yrität kuitenkin olla ensimmäinen.”
”Hemmetti.”
