Kirjoittaja Aihe: Osallinen | K-11 | perheangst  (Luettu 1787 kertaa)

nannu

  • ***
  • Viestejä: 510
Osallinen | K-11 | perheangst
« : 12.12.2013 20:27:20 »
Nimi: Osallinen
Genre: Perheangst
Ikäraja: K-11 (lähinnä vain yleisen tunnelman takia, modet korjatkoot jos tarvis)
Varoitukset: Itsesääliä
Tositarina.
Omistettu (kyseenalainen kunnia kylläkin :D) Mightyenalle, jonka säästöpossuteksti ei ole jättänyt mua rauhaan kaikkien näiden kuukausien aikana. Ilman sitä en olisi koskaan ajatellut tai uskaltanut tätä kirjoittaa, kiitos siis.
Toinen kiitos Alice Katarinalle, joka toimi beetana ja ennen kaikkea henkisenä tukena, mun ainainen kirjotustsemppari :)

Tämä on ensimmäinen syvästi henkilökohtainen tekstini. Kääntyi vähän päälaelleen siitä, mitä luulin haluavani sanoa. Oli tunnetasolla iso prosessi kirjoittaa ja julkaista vaikka teksti itsessään on hyvin lyhyt ja vaikuttaa huomionhakuiselta. En tiedä oliko tämä lopulta kovin viisas homma tehdä, jotkut asiat olisi ehkä paras haudata routaan ja unohtaa sinne.

Mutta mutta, joka tapauksessa olisi ältsin kivaa jos jättäisitte puumerkkinne ja sanoisitte sanottavanne :)

-------------------------







Taas te huudatte, joka kerta se on yhtä kamalaa. Nousen istualleni sängyssä. Veli kieltää minua menemästä, olen typerä. Mutta minua pelottaa.
Ja kohta minä itken ja roikun teidän lahkeissa. Älkää huutako ei kai isä lähde miksette vaan sovi asioita.
Hätistätte minut puusohvalle. Pellenuken toisesta posliinikengästä on lohjennut palanen. Hipelöin halkeaman kovaa liimavanaa. Nukke on lahja isältä, kai lahjus joltain matkalta, mutta juuri nyt haluaisin vain, ettei kenkä olisi rikki ollenkaan.

¤

Kaverit kyllä kuulevat ruman syyttelyn ja nimittelyn, vaikka nostan Aknestikin volaa ja teen kaikkeni vaikuttaakseni huolettomalta. Lisää sipsejä, anyone? Kaikkihan riitelee. Kai kaikkien isät juo, minun vaan enemmän ja kovaäänisemmin.

Toisinaan minulle puhutaan joistain perheistä tai naisista outoon, vihjailevaan tai utelevaan sävyyn. Pysyn hiljaa. Mitä minun odotetaan sanovan? Pitäisikö minun tietää, kertoa, selittää, kieltää? Sukulaiset hymyilevät säälivästi ja taputtavat olkapäälle, eivät kai tiedä miten suhtautua. Kaikki tuntuvat kyllä tietävän. Mitä sitten kysyvät.

Veljet kasvavat, voimistuvat, eivät jää enää kakkoseksi isää vastaan. Minuun ei kosketa, äitiin kyllä. Roolini tässä kaikessa on hämmentävä.

¤

Äiti. Meidän kahden olisi kai pitänyt olla samaa tiimiä, ja niin me pitkälti olimmekin. Aina tilaisuuden tullen näytit minua niille vieraille naisille tulta silmissäsi. Selitit keitä he ovat, keitä heidän lapsensa ovat. En tiedä halusinko kuulla, mutta sinulle se oli selvästi tärkeää. Olin taas hiljaa. Kerroit kerta toisensa jälkeen, miten paljon uhraat minun ja poikien vuoksi.

Mutta en ymmärtänyt pysyä puolellasi, vaan annoin isän osallistua harrastukseeni ja näin saada syitä lähteä kotoa ties minne. Ei kenenkään muun isä lähtenyt viemään meitä pikkukisoihin pitkin maakuntia, minusta se oli mukavaa, etuoikeus. Olin väärässä, se olikin väärin, petturuutta.

En tiedä muistatko enää, mitä kerran tällaisen reissun jälkeen sanoit. Minä kyllä muistan, eihän mikään ole koskaan satuttanut enempää.
”Minulla ei ole enää tytärtä.”

¤

Ei se tietysti ole sinun vikasi äiti, olet aina tehnyt kaikkesi, jotta meillä olisi hyvä olla. Ja se isän lapsuus, ei sitäkään voi olla huomioimatta, syitä on pidemmällä, syvemmällä.

Ja minähän pärjään mainiosti, olen terve ja teitä onnitellaan saamistani stipendeistä. Vähän voisin kyllä kuulemma laihduttaa.

Toivottavasti ette tiedä, miten itku kulkee varjon lailla kantapäitä nuollen ja miten olen jo vuosia murehtinut mahdollisia tulevia lastenlapsianne. Olettekohan koskaan tulleet ajatelleeksi, miksei teillä niitä ole, vaikka me sisarukset olemme tahoillamme seurustelleet vuosikausia ja ikääkin olisi kaikilla jo vähintään sopivasti?

¤

Vieläkin te huudatte, mutta en todellakaan tule väliinne. Vedän lapsellisella koiratapetilla vuoratun huoneen oven kiinni huokaisten. Miksei kumpikaan lähde? Enää ei pelota, mutta olen onnellinen, että minulla on nyt oikea koti muualla.
« Viimeksi muokattu: 02.11.2014 10:47:09 kirjoittanut nannu »

Black Pearl

  • Unicorn
  • ***
  • Viestejä: 212
  • It tastes like pink. IT TASTES LIKE PINK!!!!!!!
Vs: Osallinen | K-13 | perheangst
« Vastaus #1 : 28.12.2013 18:13:52 »
Iltaa kommenttikampanjasta :) Pakko tehdä tää nyt koska huomenna lähden reissuun ja sen jälkeen onkin jo aikaraja mennyt umpeen.

Luin tän aika nopeesti sen enempää tarinan syvempiä tarkoituksia miettimättä ja se ehkä johti siihen, etten oikeen saanut kiinni tästä tekstistä tai sitten oon vaan tyhmä. Mulle tällaset juonettomat ja öö... "abstraktit" tekstit on kai jotenkin vaikeita enkä saa niihin mitään tarttumapintaa. Ymmärsin kyllä että kertojan perheessä oli ongelmia ja se kärsi siitä, mut muuten tää tuntui vähän rikkonaiselta ja se "syvempi merkitys" jäi jotenkin vähän auki jos sellaista oli.Mitä mä oikeen sepustan? Kuulostan siltä et olisin aineissa tai jotain xd

Joo, siis vaikka tää jäi mulle vähän auki niin hienosti olit kuitenkin kirjottanut, laadukasta tekstiä eikä ollut virheitä :) Sanoit tossa et tää on hyvin henkilökohtainen teksti sulle ja jos tää todella perustuu sun omakohtaisiin kokemuksiin niin todellakin miljoonasti tsemppihaleja sulle, pärjäile :333

Mutta joo kiitos tästä ja anteeksi et tästä tuli ihan hirveen sekava kommentti, toivottavasti saat tästä jotain irti :D

♥ 19.5.2009-20.3.2015 ♥

Black Pearlin tipuset ja Black Pearlin avatarha.

Ava by Ametrine, banneri by raitakarkki

nannu

  • ***
  • Viestejä: 510
Vs: Osallinen | K-13 | perheangst
« Vastaus #2 : 30.12.2013 19:04:02 »
Black Pearl, kiva että viittit yrittää tarttua tähän! Et varmasti ole tyhmä, en vaan osaa kirjottaa tämäntyyppisiä tekstejä. Toisaalta ei tässä mitään syvempää merkitystä olekaan löydettäväksi ;D Eikä varsinaista juontakaan niin että se olisi tarkoitus aukoitta ymmärtää. Lähinnä varmaan semmosta yleisfiilistä ja ristiriitaisia tunteita yritin välittää.
Kiitos kommentista :) Ja haleistakin, vaikka ihan ite piehtaroin asiassa (kirjoittaessani siis, enää en vilkaisekaan koko tekstiä) ja vielä turhaan, ei tästä taida olla sen enempää iloa lukijoille kun kirjottajallekaan.

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Vs: Osallinen | K-13 | perheangst
« Vastaus #3 : 03.01.2014 18:23:39 »
Pidin kovasti :)

Ficci oli minusta todentuntuinen ja aito. Otsikko kuvaa tarinaa hyvin, sillä kertoja oli koko ajan osallisena heidän riidoissaan. Kerrontasi oli mielestäni sujuvaa, pidin siitä tosi paljon :) Tasokasta tekstiä ilman virheitä :)
Mukana oli myös sellaisia tarinaa värittäviä yksityiskohtia, esimerkiksi lopussa se lapsellinen koiratapetti. Pidin niistäkin :)

-Kiitos kovasti! :) (anteeksi rakentavaköyhä kommentti)

-DragonHeart58

nannu

  • ***
  • Viestejä: 510
Vs: Osallinen | K-13 | perheangst
« Vastaus #4 : 06.01.2014 13:42:17 »
Kiitos paljon DragonHeart58! En oikein tiedä mitä sanoa, olen ihan häkeltynyt että joku kommentoi tätä vapaaehtoisesti :D Mukava että sait tekstistä jotain irti ja jopa pidit kerronnasta.