Kirjoittaja Aihe: Sherlock (BBC): Tapaaminen |S| Sherlock/Moriarty  (Luettu 2041 kertaa)

Vlad

  • Sudenmorsian
  • ***
  • Viestejä: 3 447
  • Loveatar
Nimi: Tapaaminen
Kirjoittaja: Vlad
Fandom: Sherlock (BBC)
Ikäraja: S
Paritus: Sherlock/Moriarty
Genre: drama
Disclaimer: En omista herroja, jotka kuuluvat ACD:lle ja BBC:lle.
A/N: Tämä teksti aiheutti päänvaivaa. Tämä ei meinannut haluta pysyä raapaleen mitoissa (sain sen lopulta potkittua siihen, pidempi versio hutjui... ja musta tää lyhyempi versio tökkii). Tämä on jonkinlainen epävirallinen jatko-osa ficilleni Hiljainen katkeruus. sensi, kiitos avusta ja kiitos kommentissasi antamastasi ideasta tälle tekstille. Tämän piti olla jotain ihan muuta, mutta lopulta tämä oli ainoa, joka ei lähtenyt muuttumaan veteläksi suoksi. Otsikosta en tykkää taaskaan yhtään.


Tummaan takkiin kietoutunut hahmo istuu ruoka-annos edessään ja tuijottaa taivaalle, joka on paksun pilvimaton peitossa. Hän odottaa, tietää että Jim saapuisi paikalle ennemmin tai myöhemmin. Ei tämä muuten olisi vaivautunut lähettelemään hänelle vihjeitä sanomalehtien uutisten välityksellä. Sherlock sulkee silmänsä ja vain kuuntelee, hän kyllä huomaa, koska Jim on paikalla.

Sherlock avaa elohopean väriset silmänsä, kun Jim kävelee lähemmäs. Jim rahisuttaa huolellisesti soraa kenkiensä alla, hän haluaa etsivän pohtivan päänsä puhki miksi. Eikä Sherlock saa koskaan tietää lopullista totuutta kaikkien naamioiden ja valheiden takana, koska Sherlock on liian samanlainen kuin Jim.

”James”, Sherlock hymähtää katsomatta Jimin suuntaan. Rikolliskonsultti kiinnittää huomiota etunimen käyttöön. James. Ei Jim. Ei Moriarty. James. Jim kuitenkin tietää tämän puhuvan kotona Jimistä.

Lopulta Sherlock kohdistaa katseensa Jimiin, joka seisoo keskellä tietä kädet syvällä puvun taskuissa. Jim virnistää, kun etsivän terävä katse vaeltaa hänen ylitseen pannen merkille jokaisen yksityiskohdan; siistin kampauksen, huolellisesti hoidetut kynnet ja yhden valkoisen langanpätkän tumman puvun olkapäällä.

”John ei kertonut lehtijutusta”, Sherlock toteaa.

Jim ei vastaa vaan istuutuu Sherlockin viereen ja ottaa vastaan etsivän ojentaman ruokapakkauksen. He syövät hiljaisuudessa ja aina välillä Jim varastaa ranskanperunan Sherlockin laatikosta. Sherlock nurisee joka kerta, valittaa että Jimillä on omakin ateria, mutta toinen ei välitä vaan jatkaa toimintaansa ihan vain Sherlockia ärsyttääkseen. Sherlock näyttää turhautuneelta.

”Mitä pidit viimeisimmästäni?” Jim kysyy, viittaa murtojen ketjuun, joka on roikkunut uutisissa ja hämmentänyt jokaista poliisia Lontoon alueella. Sherlock tietenkin ratkaisi koko tapauksen viidessä minuutissa.

”Kekseliästä”, Sherlock toteaa. ”Ehkä hieman läpinäkyvää, jokainen asiaan perehtynyt olisi tunnistanut sen sinun tekosiksesi, jos vain olisi viitsinyt vaivautua.”

Jim hymyilee. Hän katselee taivasta ja varastaa uuden perunan. Nyt Sherlock ei jaksa edes valittaa, tyytyy vain poimimaan yhden itsekin ja mutustaa sitä hiljaisuuden vallitessa.

”Sinun pitäisi jättää John ja siirtyä tekemään töitä minulle”, Jim ehdottaa. Hän olisi voittamaton, jos Sherlock lakkaisi edes hetkeksi teeskentelemästä hyvää poliisia ja astuisi vaihteeksi toiselle puolelle. Sherlock hymähtää.

”Olisi pitänyt arvata, että keskustelu kääntyy tähän.”

Jim kohauttaa olkapäitään. Sherlock hymyilee omahyväisesti.

”En kuitenkaan voi suostua”, Sherlock tokaisee ennen kuin alkaa tehdä lähtöä. ”Ratkon ennemmin tapauksia.”

Jim jää Sherlockin lähdön jälkeen istumaan yksin, syö kahdesta annoksesta ja kaataa loput ateriasta roskikseen, jonka kanteen liimaa purukumin.
« Viimeksi muokattu: 04.05.2014 20:57:49 kirjoittanut Vlad »
I love not man the less, but N A T U R E more.

私は悪魔で執事ですから。



"Always"
1946-2016

Funtion

  • Vieras
Vs: BBC!Sherlock: Tapaaminen |S| Sherlock/Moriarty
« Vastaus #1 : 01.05.2014 20:19:28 »
!!!!!!!!!!!

SAAN SITTENKIN SHERIARTYA TÄNÄÄN. Vitsi, ajattelin jo et pitääkö mun tosiaan alottaa tää HolmesMoriarty-viikko ilman Sheriarty-ficcejä (en oo nähnyt yhtään ees enkuks!!! >:|| tosin mullon pari blogia viel tsekkaamatta) mut hallelujah nyt mun päiväni on pelastettu. Oota hetki ku vedän parit tiputanssit.

(Shuffleni rakastaa tätä tekstiä myös, sillä Barry Whiten My First, My Last, My Everything pärähti just soimaan. Niiku, täydellinen Sheriarty-biisi.)

Hän odottaa, tietää että Jim saapuisi paikalle ennemmin tai myöhemmin. Ei tämä muuten olisi vaivautunut lähettelemään hänelle vihjeitä sanomalehtien uutisten välityksellä. Sherlock sulkee silmänsä ja vain kuuntelee, hän kyllä huomaa, koska Jim on paikalla.
!!!! Vihjeitä sanomalehtien uutisten välityksellä, EEEKK. Tää oli hieno kohta, koska tästä huomaa yhteyden edelliseen shottiin!

”James”, Sherlock hymähtää katsomatta Jimin suuntaan.
OMG, tää Jamesiks kutsuminen oli tässä niin hyvä ton edellisen tekstin takia; siinähän se kutsui Moriartya Jimiksi Johnin kuulleen. Saanko päivittää vanhaa headcanoniani tän avulla? Jim haluais et Sherlock kutsuu sitä Jimiks, mut Sherlock on tahallaan ärsyttävä dickhead (...kuten se on show'ssakin) ja kutsuu vain Jamesiksi -- paitsi silloin kun Jim ei oo paikalla. Omg, saiskohan Jim ikinä selville sitä... hahahaha. Voi Jim-parka.

Rikolliskonsultti kiinnittää huomiota etunimen käyttöön. James. Ei Jim. Ei Moriarty. James. Jim kuitenkin tietää tämän puhuvan kotona Jimistä.
................................................................................ ilmeisesti oon yhä meedio. En tosiaan ollut lukenut tätä kohtaa vielä kun edellistä kirjottelin. Haha, selvä, Jim siis tietää jo! Ai että, tää on ihana!! Tää on niin mun headcanon myös nyt. Thanks. ♥

He syövät hiljaisuudessa ja aina välillä Jim varastaa ranskanperunan Sherlockin laatikosta.
<3333333333333 OON VARMAAN PUNAINEN KUIN TOMAATTI koska oon kikattanut tälle niin paljon. Ei luoja. Ei luoja.

Sherlock nurisee joka kerta, valittaa että Jimillä on omakin ateria, mutta toinen ei välitä vaan jatkaa toimintaansa ihan vain Sherlockia ärsyttääkseen.
Mä en rakasta mitään niin paljon kuin, kun Jim ärsyttää Sherlockia. <3333 Toivottavasti se ärsyttää sitä viel 4. kaudellaki jostai haudan takaa.... >: )

”Kekseliästä,” Sherlock toteaa.
Pilkku tulee lainausmerkkien ulkopuolelle.

Lopun ehdotuksesta päätellen samaa ehdotusta on kerrottu enemminkin ja veikkaan et näillä kahdella on kestänyt jonkun aikaa, ennen kuin ne on ees päässyt sille tasolle, et tota ehdotusta vois ruveta pallottelemaan -- eli he ovat tapailleet jo aika kauan. ♥ Rakastin sitä miten casually he vain söivät ranskalaisiaan ja miten luontevaa toisen seura oli! Olihan siinä joo vähän puhetta tapauksesta, mut ei ollut mitään sellaista, hmm, peliä. Tai siis TRF:ssakin se teehetki oli vaan puhetta siitä viimeisestä ongelmasta (joka oli Sherlockille yhdenlainen peli). Siinä kohtauksessa tuli vain muutama "pelin" ulkopuolinen kommentti (ainakin se Johniin viittaava, mut senhän jälkeen Sherlock käänsi puheenaiheeseen heti takaisin siihen "peliin"). En tiedä, olihan tässäkin puhe samanlaisissa jutuissa, mutta jokin niiden olemuksessa... olikohan se sit toi Jimin ranskalaisvarkaus, lol, vai jokin muu... toisaalta tässä oli jotain, jotain jotain jotain etäistä. Ok, kadotin ajatusketjuni.

”Ratkon ennemmin tapauksia.”
>:|| Siinä tapauksessa voisit osoittaa vähän kiitollisuutta ja kunnioitusta niiden tapausten tekijälle. *heristää nyrkkiään 3. kauden asylum-kohtaukselle* Hmm, en usko että Sherlock tai Jim, kumpikaan, haluais et Sherlock työskentelis Moriartylle, mutta hänen kanssaan, sure, why not!! Just eilen Frederican kaa juttelin tästä mahdollisuudesta. :3 Enkä myöskään usko et Jim tahtois Sherlockin rinnalle ollakseen voittamaton (koska se oli aika ">:ccc" kun se luuli voittaneensa Sherlockin siel St. Bartsin katolla koska "it was too easy, it was too easy!" & "now I don't even have you!" ....aiheutan itelleni kohta Reichenbach-feelsejä ok not good) mutta oon ihan samaa mieltä tosta Johnin dumppaamisesta ja omg Sherlock, lakkaa vähättelemästä Jimin työtä! "Jokainen asiaan perehtynyt olisi tunnistanut sen sinun tekosiksesi".... yeah right, aivan kuin jokainen oliskin sun tapaas obsessoitunut Moriartysta. (Mitä yritän sanoa: tää oli tosi hyvä kohta!! :DD)

Oon hukannut järkevät ajatukseni jo ajat sitten, mut hiihihihihihi tämä! Luen tän viel uusiks tänään, se on varmaa. Tän nimi oli vähän tylsähkö, mut toisaalta se oli tosi kuvaava enkä mä ainakaan olis keksinyt tälle mitään parempaa -- tapaaminen mikä tapaaminen!

Tykkäsin tästä, niiku, ihan liikaa. Kiitos!!  (ღ˘⌣˘ღ)

Vlad

  • Sudenmorsian
  • ***
  • Viestejä: 3 447
  • Loveatar
Vs: BBC!Sherlock: Tapaaminen |S| Sherlock/Moriarty
« Vastaus #2 : 01.05.2014 20:37:23 »
Eääääh ♥ Sinä ja sun ihanat kommenttisi! (ja mun idioottimaiset kommenttivastauksenaloitukset)

sensaatio, kiitos jälleen :3 (ja hauskaa, kun mainitsit Sheriarty-biisin, koska jumituin ite kuunteleen Stayin' Alivea tän kirjottamisen aikana) Ja kyllä, saat päivittää headcanoniasi, jos haluat.

Lainaus
<3333333333333 OON VARMAAN PUNAINEN KUIN TOMAATTI koska oon kikattanut tälle niin paljon. Ei luoja. Ei luoja.
mä olen varmaan punainen kuin tomaatti, koska oon kikattanut tälle kommentille niin paljon. Aww, kiitos :3 Ja kiitoksia lainausmerkkisekoilun bongaamisesta. Mä korjasin niitä jo muutaman, mutta toi vauveli jäi huomaamatta.

Lainaus
Rakastin sitä miten casually he vain söivät ranskalaisiaan ja miten luontevaa toisen seura oli! Olihan siinä joo vähän puhetta tapauksesta, mut ei ollut mitään sellaista, hmm, peliä. Tai siis TRF:ssakin se teehetki oli vaan puhetta siitä viimeisestä ongelmasta (joka oli Sherlockille yhdenlainen peli). Siinä kohtauksessa tuli vain muutama "pelin" ulkopuolinen kommentti (ainakin se Johniin viittaava, mut senhän jälkeen Sherlock käänsi puheenaiheeseen heti takaisin siihen "peliin").
Alkuperäisessä tekeleessä itse asiassa Sherlock ja Moriarty keskusteli aika paljon enemmän tapauksista. Mulla on ne kohtaukset edelleen tallessa, koska saatan käyttää ne vielä jossain tekstissä, mut tähän ne ei sopineet.

Ähw, et varmaan osaa edes arvata, kuinka ilonen oon siitä, että juuri sie hihkut mun Sheriarty-ficcejä. Varsinkin, kun huomioi sen, kuinka paljon mä näiden kanssa taistelen ja tuskailen, kun en osaa. Joten voin vain kiittää ja kumartaa oikein syvään ja haudata sut halauksiin, kun jaksat pitää mun Sheriarty-ficeistäni ^^
I love not man the less, but N A T U R E more.

私は悪魔で執事ですから。



"Always"
1946-2016

skylar

  • ***
  • Viestejä: 199
Vs: Sherlock (BBC): Tapaaminen |S| Sherlock/Moriarty
« Vastaus #3 : 23.05.2014 17:55:53 »
Mikäköhän tässä ficissä houkutteli?

Ainakin aihe oli jotenkin mielenkiintoinen. S ja M olivat niin normaaleja tässä, kuin voi olla. Normaali... hmm, mikä se sana on... "setting" (sori, ajatus ei nyt kulje) on ihan ok, kunhan hahmot käyttäytyvät, kuten he todellisuudessa käyttäytyisivät. Tässä se ei ehkä ihan mennyt nappiin. Sherlock syömässä ranskanperunoita Moriartyn kanssa... w t f ...

Lainaus
Sherlock nurisee joka kerta, valittaa että Jimillä on omakin ateria, mutta toinen ei välitä vaan jatkaa toimintaansa ihan vain Sherlockia ärsyttääkseen.

Tämä kohta oli vähän liian normaali. Ei kenties Jimin kannalta. Sherlock on kuitenkin täysin tietämätön ihmissuhteiden saralla ja tuollainen "kaksi tyyppiä syö, toinen varastaa palan toiselta, seuraa puolivillaisia moitteita ja yleistä söpöyttä" on niin tavallinen juttu, että en usko Sherlockin voivan reagoida siihen juuri noin. Koska kaikki tekevät niin. Hän luultavasti joko ignooraisi Jimin provon ja/tai vaivaantuisi selvästi (jos tässä ficissä vihjattiin, että näiden välillä oli jotain romanttista.)

Lainaus
Jim kuitenkin tietää tämän puhuvan kotona Jimistä

Tässä ficissä oli pari hyvää kohtaa ja tämä oli toinen niistä, vaikka taas ehkä todella outo sävy BBC Sherlock fandomissa. Välillä fanitus menee canonin hilseen yli. Pidin vain tästä Moriartyn ajatuksesta, koska siitä voi kehitellä itselleen niin monia tunteita. Hahmolle. Syvennystä. Sherlockin elohopea silmät oli kaunis ilmaisu, mutta menee vähän hukkaan (tässä).

Ficin lopussa Jim pyytää Sherlockia jonkinlaiseksi kumppanikseen. Suhteen koko dynamiikka perustuu kilvoitteluun, joten se ei kyllä palvelisi mitään tarkoitusta. Jim saa Sherlockista itselleen tekemistä, siksi hän pitää tästä. Joten tuo ei kyllä toimisi yhdessäkään ulottuvuudessa.

Kirjoitat aika hyvin.
When the sun has set, no candle can replace it.