Triplaraapale, Remus POV
6.12.
Pakkasin matka-arkkuuni kaikkea, mitä kuvittelin tarvitsevani Pimeyden voimilta suojautumisen opettajana. Minun täytyisi vain käydä Viistokujalla ostamassa kirjoja, pergamenttia ja mustetta. Lähtisin huomenna Tylypahkaan samalla junalla, kuin oppilaat. Sillä junalla, josta minulla on paljon muistoja ja matkustaisin sillä kouluun, joka suorastaan uhkui muistoja ajasta kelmien kesken, kelmien, joista on jäljellä enään yksi, minä. Kaksi meistä kuoli, yksi petti meidät.
Ja se yksi, joka meidät petti, kehtasi tulla tänne eilen. Siriuksen kuuluisi olla Azkabanissa, mutta hän karkasi. Tämän päivä lehdessä oli etusivulla kuva hänestä. Se kuva ei muistuttanut Siriusta kuin etäisesti. Hän oli ollut komea, itsepäinen ja rohkea. Ainoa asia siinä kuvassa, mikä ei ollut muuttunut olivat hänen hiuksensa. Yhtä sotkuinen, kuin aina ennenkin. Huomasin, että olin jäänyt tuijottamaan eteeni ajatellessani Siriusta. Tuhahdin ja otin pöydältä nahkapussin, jossa olivat kaikki rahani. Olin juuri maksanut vuokran.
Kävelin ulos kadulle ja ilmiinnyin viistokujalle. Kävelin pitkin viistokujaa, kunnes saavuin kauppaan nimeltä Säilä&Imupaperi. Tervehdin kaupan omistajaa, Antonia, jonka tunsin hyvin koulusta. Hän oli ollut Puuskupuh ja kaksi vuotta vanhempi, kuin kelmit.
"Tarvitsen kaikkien vuosiluokkien Pimeyden voimilta suojautumisen kirjat", sanoin. Anton naurahti.
"Minä kun luulin, että sinä kävit koulun jo", hän sanoi virnistäen. Hänen virnistyksensä muistutti minua Jamesista ja käänsin katseeni hetkeksi maahan, ennen kuin vastasin.
"Dumbledore pyysi minut Pimeyden voimilta suojautumisen opettajaksi tänä vuonna", sanoin ja hymyilin hiukan.
"Niin, Albus on aina ollut hieno mies. No, eiköhän lopeteta tämä rupattelu. Sinulla on vielä ostettavaa!" Anton huudahti ja taikoi kirjat pöydälleen pinoksi.
"Otatko muuta?" hän kysyi.
Sanoin tarvitsevani vielä pergamenttia ja mustetta ja maksoin tavarat. Sitten tein taskuuni kevennys- ja laajennusloitsut, ennen kuin laitoin tavarat taskuuni ja hyvästelin Antonin.
Kävelin ulos ja näin Päivän profeettaa kaupittelevan velhon kaupan edessä. Kannessa oli Siriuksen kuva. Olisin voinut kertoa, että hän kävi luonani, mutta en voinut. En yksinkertaisesti pystynyt liikuttamaan jalkojani, kun näin Siriuksen tuskaiset kasvot edessäni, joten kaikkoonnuin kotiini.