Title: Sokerikiteitä
Author: Aimtist
Fandom: Bleach
Paritus: Riruka/Orihime
Ikäraja: S
Genre: Femme ja enemmän tai vähemmän fluffy
Disclaimer: Bleach hahmoineen ja maailmoineen kuuluu Tite Kubolle. Minä vain leikin.
AN: Olen leikitellyt ajatuksella näistä kahdesta yhdessä jo jonkin aikaa ja vihdoinkin sain aikaiseksikin jotain!
Osallistuu haasteeseen Sana/kuva/lause10 (6. "Pidätkö minusta?" - Blair, GG > "Määrittele sana 'pitää'" - Chuck, GG)
Riruka painoi huulensa vasten kurvikkaan nuoren neidon raollaan olevia, sokerin peittämiä huulia. Nuorempi nainen maistui aivan donitseilta, joita Riruka oli hänelle vain hetkeä aiemmin, taas kerran, tarjonnut, yhtä vastahakoisesti kylläkin kuin aina aiemminkin. Aniliininpunaiset hiukset omaava nainen ei ollut kyennyt vastustamaan Orihimen suuria, anovia, kauniita silmiä. Siksi hän oli tapojensa vastaisesti jakanut donitsinsa tämän hymysuisen koulutytön kanssa useastikin, ja lunasti nyt vihdoin oman palkintonsa.
Hellästi Riruka liikutti huuliaan, kuljetti kieltään pitkin Orihimen kasvojen sokeripolkua. Vasta kun viimeinenkin sokerikide oli kadonnut nuoremman kasvoilta, irrottautui Riruka suudelmasta ja astui askeleen taaksepäin. Hän odotti mielenkiinnolla luonteeltaan hyvin lempeän tytön reaktiota. Torjuisiko Orihime hänet ja miten?
Hiljaisuus ympäröi kaksikon. He olivat kahden huoneessa muiden oleskellessa jossain muualla samaisessa rakennuksessa. Heidät oli viime aikoina jätetty usein kahden. Rirukan työksi oli jäänyt seuran pitäminen Orihimelle sillä aikaa, kun koulutytön ystävät harjoittelivat ja fullbringit hoitivat omia töitään ja askareitaan. Rirukallakin oli omat velvollisuutensa, mutta kukaan ei enää odottanut että punahiuksinen tyttö hoitaisi ne, eihän hän koskaan, joten hänen epäviralliseksi tehtäväkseen oli langennut seuraneitinä toimiminen. Siksi Rirukan olikin turha toivoa, että Ginjoo tai joku muu tulisi ja rikkoisi kiusallisen hiljaisuuden. Kukaan ei tulisi ja keskeyttäisi hänen ahdinkoaan.
Lopulta,
Vihdoin!, Orihime rikkoi huoneessa vallitsevan hiljaisuuden, mitä typerimmällä kysymyksellä. ”Pidätkö sinä minusta?” hän kysyi silmät pyöreinä ällistyksestä, posket lievästi punaisina helottaen.
Typerä kysymys.
”Määrittele sana 'pitää'”, Riruka sanoi silmiään pyöritelleen. Kun oranssihiuksisen kaunottaren kasvot venähtivät, punahiuksinen nainen suuteli kurvikkaan naisen poskea ja kuiskasi suoraan nuoremman, mutta pidemmän neidon korvaan: ”Miksi muutenkaan minä näin tekisin? Tai donitsini ja aikani kanssasi jakaisin? Kyllä, minä pidän sinusta, Hime. Älä kysele tyhmiä.”
Oranssihiuksisen kaunottaren silmät alkoivat sädehtiä ja suu kaartui hymyyn. ”Minäkin pidän sinusta, Riruka.”
Sillä hetkellä Orihime näytti Rirukan mielestä onnelliseltä koiranpennulta. Mielikuvan aiheuttivat kai suuret ilosta loimuavat silmät jotka tuijottivat toista neitokaista onnellisina. Aivan kuin kultainennoutaja tai jokin vastaava, häntä vain puuttui.
Kerrassaan ärsyttävää.
Vain tehdäkseen pilkkaa ajatuksilleen, Riruka taputti oranssien hiuksien peittämää päätä hellästi ennen kuin istuutui takaisin pienen pöydän ääreen ja nosti uuden donitsin huulilleen haukaten palan pehmeästä leivoksesta.
Sokerikiteet kimmelsivät punahiuksisen tytön huulilla, muutama yksilö oli eksynyt myös neitokaisen poskille. Leikkisä pilke syttyi Himen silmäkulmaan ja karkoitti koiranpentumaisen ilmeen tytön kasvoilta. Oranssihiuksinen neito kuroi kiinni etäisyyden heidän välillään ja painoi vuorostaan huulensa vasten vanhemman tytön omia. Oli hänen vuoronsa maistaa sokerikuorrutteista taivasta.
Riruka maistui niin ihanan makealta. Kuin sateenkaaria ja suklaata, kummatkin sokerikiteistä muotoiltuja. Kimmeltävää kauneutta, sitä löytyi aniliininpunaisista hiuksista, naisen kasvoista, kaikkialta neidosta, ainakin jos kysyttiin Orihimeltä.
Hiljainen huokaus karkasi huulilta.
”Olet niin kaunis, Riruka.”
Sai hän uuden maistiaisen taivaasta. Paljon sokerikuorrutteisia suudelmia.
