Hyvää valinnaista vuorokauden aikaa!
Ihan ensimmäisenä on pakko myöntää, että Aomine/Kagami on minulle sellainen paritus, jota luen vain, jos minulla on todella kova Kurokon nälkä. Itse asiassa yritin liennyttää laantumatonta laadukkaiden Kuroko-ficcien nälkääni seikkailemalla tovin englanninkielisillä fanfiction-sivustoilla, mutta koska englanti on maailman huonoiten puhuttu kieli, jouduin toteamaan, että kaikista järkevintä on palata Finin Kuroko-tarjonnan äärelle, vaikka valtaosa ficeistä täällä sisältääkin Aominen. Jos olisin Losissa, toteaisin hirveän sujuvalla Kalifornian aksentillani, että Aomine
isn't really my type. Itse ficin valinta oli kuitenkin varsin helppoa, koska muistin kivan otsikon painuneen mieleeni jo raapalehaasteen ajoilta. Tämä ficci oli aina lähistöllä, kun tulin päivittämään omaa haastettani TU:hun. ^^ Nyt kun fandom on minulle vihdoin tuttu, on oikeastaan ihan kivaa kurkistaa linkin taaksekin.
Kuulen jo Kagamin äänen puuskahtavan minulle, että: "Cool story, bro!" Siispä voisin siirtyä nyt itse asiaan.
Ensimmäinen raapale hymyilytti, sillä kahvinkeittimen puutteesta on aina kivaa luoda skenaarioita ja pakottaa ihmiset törmäämään.
Aomine on helppo kuvitella suukottamassa jotakuta ilkikurisesti ja vaivihkaa. Helppoa on myös kuvitella se, ettei kumpikaan noista jääräpäistä alkaisi soitella tai tekstailla, vaan asioiden edistymiseen vaaditaan ihan kasvokkain kohtaamista. Pakko muuten myöntää, että on vähän outoa lukea näistä hahmoista etunimillä, kun on tottunut niin canonissa siihen, että lähes kaikki hahmot puhuttelevat toisiaan sukunimillä. Toisaalta tämä ratkaisu on ihan ymmärrettävä siinä mielessä, että kun ollaan päädytty jo samaan vuoteeseen, niin kyllä sitä ehkä passaakin jo käyttää etunimeä. Kun tähän etunimiasiaan tottui, tuntui se yllättävänkin luontevalta.
Toinen pätkä on kivasti nimetty. ^^ Uhkapelit ja urheilu kulkevat muutenkin käsi kädessä, joten pokerivertaukset sopivat tälle fandomille.
Kolmas raapale puolestaan esittää sellaisen skenaarion, joka saa minut aina - ihan joka kerta - käyttäytymään itselleni varsin epätyypillisellä tavalla: silmäni kostuvat. Kutsun reaktiota silmien hikoiluksi. >.< Mutta siis jos totta puhutaan, niin minusta on jotenkin aina aivan mielettömän riipaisevaa, että henkilö X on lähdössä pois ja huomaa lähtiessään, että on saanut loppujen lopuksi monta ystävää, joita ei ole tajunnut ystävikseen ennen lähdön hetkeä, ja muutenkin on ollut kivaa, on löytänyt rakkauden ja ja... *liikuttuu jo omille jutuilleen* Tämä teksti nousi ehdottomasti omaksi suosikikseni näistä kaikista, koska suuret tunteet ovat aina ihania samoin kuin katkeransuloinen tunnelma. <3
Siinä, missä edellinen pätkä sai minut aika nolostuttavan surumieliseksi, tämä neljäs pätkä puolestaan sai minut virnistämään useampaan otteeseen dialogille. Ja siis rakastelunohjaaja - mikä ammattinimike!
Onneksi Fini ei ole reaaliajassa, koska kirjoitettuani ammatin nimen hirnuin aika hartaasti, koska olenhan jo aikuinen ihminen. Totta kai jokainen itseään kunnioittava kypsä persoona räkättää aivan vääränä hassun kuuloisille ammateille. Toivottavasti en ikinä törmää rakastelunohjaajaan, koska jos törmään, niin auta armias. Mutta joo, ihan suoria totuuksiahan Aomine laukoi. ^^
Viides ja kuudes ficci olivat ihan kivoja välipaloja. :> Varsinkin tuo veljesten välinen fiilistely iski minuun + Kagami on koirapelkonsa kanssa naww.
Seitsemäs raapale oli oikein hyvä lopetus tälle sarjalle. Nuo kaksi ovat ihania, kun ovat vain tunteidensa suhteen kuin ööt aapiskirjan kannessa. Ja onhan tuo suudelma muuten aika hot. <3
Kokonaisuudesta täytyy todeta yleispätevästi se, että vaikka shippaan Kurokosta muita kuin näitä kahta, niin jäi kuitenkin todella positiivinen fiilis tästä ficistä. ^^ Tässä sarjassa oli kaikenlaista tunnetta kuvattuna mukaansatempaavasti ja koukuttavasti. Ehkäpä tämän perusteella uskallan joskus kurkistaa jonkun toisenkin Aomine/Kagamiin vievän linkin taakse.
Huh, tulipa kirjoitettua kilometrin jos toisenkin pituinen
jaarittelu kommentti. ^^' Anyway, kiitoksia tästä sarjasta. <3
