A/N: JEE! Sain viimein betaltani 4 osan takaisin ja tehnyt kaiken mitä luulen minun nyt sittenmin pitäväni tehdä sen kanssa(lukenut läpi ja korjannut siten ficciäni). Pahoittelen pitkästä odotus ajasta ja toivottavasti pidätte.
Huom. Ikäraja nousee tässä luvussa K-13:sta. Mukavia lukuhetkiä
Luku 4 Kuka sinusta olisi mustasukkainen?Hermione katsoi tyrmistyneenä junan ravintolavaunun menua, se oli todella hienon ja kalliin näköinen. Hän ei ikimaailmassa ostaisi sieltä ruokaa, vaikka vastapäätä istuva vaaleahiuksinen mies niin tekisikin. Draco tutkaili ruokalistaansa pikaisesti ja laski sen pöydälle tarjoilijan saapuessa hakemaan tilauksemme.
''Molemmille punaviiniä, minulle päivän erikoinen..'' Draco sanoi heti ja kääntyi katsomaan seuralaistaan, joka tunsi punastuvansa, '' Neiti ottaa..?'' Hermione ei todellakaan tiennyt, mitä haluaisi syödä. Välttääkseen näyttämästä typerältä hän valitsi ensimmäisen hyvältä kuulostavan annoksen: '' Ankkaa aprikoosi-kastikkeen kera, kiitos.'' Tarjoilijan lähdettyä hän tunsi Dracon katseen edelleen itsessään.
''No, onko kasvoissani jotakin outoa?'' Hermione kysyi kääntäen katseensa mieheen ja nojautuen eteenpäin.
''Kaikkihan siinä on'', mies vastasi kylmästi, ja Hermione tunsi loukkauksen aallon. Hän nojautui taakse riestien kätensä väkinäisesti naurahten.
''Ja näin puhuu Täydellinen Draco Malfoy, jonka suurin saavutus oli päästä huispausjoukkueeseen isänsä lahjonnan ansiosta.'' kiukkuinen ilme alkoi kohota Dracon kasvoille, mutta se sai naisen vain nauramaan. '' Ja minun kasvoissani on jotakin vialla?'' hän jatkoi yhä hymyillen ja nousi tuoliltaan. Hän käänsi katseensa viinilasitarjottimien kanssa tulevaa tarjoilijaa kohti. Nopein liikkein Hermione otti toisen laseista tarjoilijalta ja kaatoi sen sisällön kurkkuunsa viimeistä tippaa myöten.
'' Ja tuo, herra Malfoy, oli outoa!'' hän sanoi ja lähti kävelemään kohti ravintolavaunun uloskäyntiä.
Päästyään ovesta huono olo valtasi Hermionen pään ja vatsan: viimeisimmästä viinistä oli todellakin liian pitkä aika. Nuori nainen lähti hieman hoippuen viemään itseään hytilleen, mutta ei ehtinyt pitkälle ennen kuin Draco jo sai hänet kiinni.
'' Onko sinun koko ajan pakko juosta perässäni kuin kananpoikanen?'' Hermione sopersi hiljaa maha murahtaen.
''Miksi ihmeessä sinä noin yhtäkkiä nousit pöydästä... ja vielä sellaisen esityksen kanssa?'' Draco sanoi moittivalla, hieman vihaisellakin äänellä. Hermionen vain ollessa hiljaa, mies otti tätä käsivarresta ja lähti raahaamaan hytille, jonne saavuttuaan tönäisi naisen sisään.
”Mikä-!”
”En halua tällaista okei!” Draco huudahti keskeyttäen Hermionen kysymyksen.
”Ruoka on tulossa tänne”.
*******
Draco katsoi vaitonaisesti itseään vastapäätä istuvaa naista, joka söi ruokaansa. Miten kaikki oli taas mennyt niin pieleen? Hän ei todellakaan ollut aikonut sitä, mutta nyt se kuitenkin oli tapahtunut. Jälleen hän oli suututtanut bruneten edessään, eivätkä he olleet puhuneet toisilleen sen jälkeen sanaakaan.
Lopulta juna pysähtyi ja kaiuttimet ilmoittivat sen saapuneen Lontooseen. Draco alkoi hapuilemaan matkalaukkujaan Hermionen tehdessä samoin.
'Eli, minne nyt? En tiedä missä Harry on.'' Hermione sanoi saaden osakseen kummaksuvan katseen.
''Weasleylle tietenkin. Hänkin on Harryn paras ystävä ja voi tietää jotakin.'' Draco vastasi yrittäen pitää alentavaa äänensävyään poissa.
''Milloin hän sitten katosi?'' Hermione kysyi. Oli mukava saada jotain muuta ajateltavaa, kuin vain hänen vihansa Draco Malfoyta kohtaan.
''Pari päivää ennen kuin tulin luoksesi. Ministeriö haluaa löytää hänet keinolla millä hyvänsä.''
''Ja sinä olet paras mies tehtävään?'' nuori nainen kysyi pieni ilkikurisuus äänessään, jota ei edes koettanut peitellä.
''Sanotaan nyt vaikka, että arpa osui minuun.'' mies sanoi tympääntyneesti, mikä kieli keskustelun loppuneen, eikä Hermionekaan viitsinyt kysellä enempää. Hiljaisuus sopi naiselle paremmin kuin hyvin, kunnes hän ymmärsi joutuvansa johdattamaan heidät Ron Weasleyn luo.
"Soitan erään puhelun.'' Hermione sanoi ensimmäisen rautatie asemalla vastaan tulleen puhelinkopin kohdalla, ja valitsi Ronin numeron. Hänen yllätyksekseen puhelimeen vastasikin Ginny Potter.
''Hei, Hermione tässä, onko Ron kotona?''
''Hmm. Eii-i..'' Ginny vastasi epäröiden, '' Hän.. hän on.. hän on ystävänsä luona.''
Hermione ei voinut olla naurahtamatta ystävänsä takertelusta. '' Mitä on tapahtunut? Kuulostaa kuin se olisi huono asia'' hän sanoi tirskahdellen.
''No hieman kyllä. Tehän kuitenkin olitte jonkin aikaa yhdessä.'' Ginny sanoi saaden palautettua äänensä normaalimmaksi.
''Kiitos, Ginny, mutta.. en oikeasti välitä, jos Ron tapaileekin muita. Olen itsekkin pyörinyt jonkin verran miesten kanssa, joten minua ei haittaa, mikäli Ron olisikin löytänyt jonkun.'' Hermione vastasi, '' Joka tapauksessa, olisin tulossa käymään siellä, sillä minulla on asiaa. Sama asunto kuin ennenkin?''
'Niin. Ron tulee varmaan parin tunniin kuluttua, mutta voimme hakea hänet aiemminkin. Tiedän, missä hän on.'' Ginny tarjoutui ja Hermione otti ehdotuksen mielellään vastaan. Mitä vähemmän yksinään oloa Malfoyn kanssa, sen parempi.
Puhelun päätyttyä Hermione kääntyi Dracoon päin ja näki tämän mulkoilevan itseään. Hetken aikaa nainen katsoi miestä kummissaan, mutta päätti antaa asian olla. Draco katsoi häntä muutenkin tuolla ilkeällä tavallaan aina, kun se vain oli mahdollista. Mitään sanomatta Hermione lähti kulkemaan kohti laituria 9¾.
"Onko Weasleyllä todellakin puhelin?'' Draco kysyi lopulta.
Hänen viereltään kuului piittaamaton: ''On.''
''Ja sinä olet jopa saanut tapailtua muitakin miehiä'', mies jatkoi saamatta äänestään poissa selvää mustasukkaisuutta. Hermione pysähtyi ja kääntyi katsomaan Dracoa. Hänen suunsa oli auki hämmennyksestä, mutta sulki sen pian huomattuaan oman ilmeensä.
''Onko se niin ihmeellinen asia?'' hän kysyi vihaisesti koettaen unohtaa äskeisen nolon tilansa.
”Ei. Luulin vain että Weasley ei antaisi sinun juosta muissa miehissä.” Draco sanoi vaivaantuneena.
Hermione yritti hetken aikaa pohtia outoa käännettä mielessään, muttei tuntunut saavan tolkkua Malfoyn äänestä.
''Oletko mustasukkainen?'' hän kysyi viimein uskomatta omia sanojaan.
Draco teki parhaansa luodakseen kasvoilleen halveksivan ilmeen, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Hän tunsi itsensä jostain syystä hyvin haavoittuneeksi naisen katseen alla.
''En. Kuka sinusta mustasukkainen olisi?''
*******
Lopulta juna saapui Tylyahoon, josta Hermione johdatti itsensä ja Dracon Ronin kotiovelle. Talo ei ollut hassumman näköinen, vaikka olikin pienehkön oloinen useine kerroksineen. Tiileistä oli sieltä täältä irronnut pieniä palasia, ja portaat olivat hieman kuluneet. Sisällä seinät olivat haalistuneen, kuitenkaan rikkoutumattoman tapetin peitossa. Jokainen ovi oli siisti iästään huolimatta, ja portaita ylös kavutessa ne narisivat, kuten vanhoissa taloissa yleensä.
Pian kaksikko oli ylimmässä kerroksessa jossa oli vain yksi ovi - Ronin. Varovasti Hermione koputti sitä ja punapäinen tyttö avasi oven.
”Hermione ihana nä-” Ginny sanoi nähdessään ystävänsä, mutta hiljeni pian järkytyksestä. Hermionen takana seisoi Draco Malfoy.
”Hei. Voimmeko tulla sisään?” Hermione sanoi yrittäen hymyillä, liiankin tietoisena yllätyksen vaikutuksesta.
”Tooki” Ginny sanoi huomaamattaan venyttäneensä sanaa. Draco katsoi tyttöä virnistellen saaden punan tämän kasvoille.
”Mitä HÄN täällä tekee?” Ginny kuiskasi vetäen ystävänsä viereensä.
”Siitä meidän täytyykin puhua” tämä vastasi vakavana.
Ginny nyökkäsi ja kääntyi kävelemään sotkuisen, punaiseksi louhditun talon keittiötä kohti.
Hermione laittoi ensimmäisenä merkille huoneen vallanneen keltaisen värin. Seinät olivat vanhat, hieman kuluneet ja rikki. Kaapit olivat selaiset ruskeat, mitä viime vuosikymmenen taloissa usein näkee, mutta niiden kullatut rivat näyttivät olleen paikoillaan vain muutaman vuoden. Huoneessa tuntui vasta tehty kermakalja. Silmäkulmastaan Hermione huomasi Dracon kyräilevän paikkaa kuin se ei olisi sopinut hänen Herruudelleen.
Parivaljakko istui puisille penkeille pöytän ääreen ja Ginny kaatoi heille juomaa istahtaen itsekin. Hetken aikaa he kaikki olivat vaiti.
”Eli. Tulimme etsimään Pottera” Draco sanoi lopulta hiljaisuuden rikkoen.
”En tiedä missä hän on” Ginny sanoi kovana ja peittelemättä inhoaan Malfoyta kohtaan ruokapöydän toisella puolella.
''Me uskomme, että hän on jonkinlaisissa vaikeuksissa.'' Hermione puuttui puheeseen, ja toivoi miehen olevan hiljaa ja lopettavan tuijottamisensa. Ginnyn katse siirtyi nuoreen naiseen, joka jatkoi: '' Ministeriö haluaa Harryn puheilleen ja Malfoy lähetettiin hakemaan hänet. Heille Harry on kadonnut, valitettavasti.''
Ginnyn kasvoille nousi pieni hymy. ”He eivät lyödä häntä. Ei kukaan, ei ellei hän halua.” punapää sanoi siirtäen katseensa hetkeksi Malfoyhyn ja tästä taas Hermioneen.
”Tiedän. Yritämme silti” Hermione sanoi saaden Ginnyn kulmat kurtistumaan.
''Miksi?'' hän kivahti, ''Ja miksi sinä autat MALFOYTA! Jos Harry haluaa pysyä kadoksissa, sen täytyy olla jotakin suurta. Huonoa hänelle ja muille.''
”Usko, en auttaisia ellei minua olisi pakotettu tähän.”
”En minä sinua pakottanut” Draco sanoi katsoen Hermioneen. Naisen suu oli kauniissa pienessä mutrussa ja silmät valppaat. Hermionen katse siirtyi Ginnystä Dracoon. Miehen katseesta puuttui halveksunta. Enemmänkin hän näytti turhautuneelta.
Yhtäkkiä he kuulivat rykäisyn, joka palautti molempien ajatukset takaisin maan kamaralle. Ginny katsoi ystäväänsä kysyvästi.
”Tiedätkö ollenkaan...?” Hermione kysyi, mutta sai vastaukseksi vain pään pudistuksen. ”Entä Ron?”
”Malfoylle hän ei kerro vaikka tietäisikin. Mutta siitä puheen ollen, jos kaikki ovat juoneet, voisimme lähteä hakemaan häntä. Ja parasta varautua kaikkeen.” Ginny sanoi ja heitti loput juomastaan kurkuunsa. Hänen vieraansa tekivät työtä käskettyä ja nousivat seisomaan.
******
Baarin ovi oli musta ja natisi avattaessa. Sen sisältä paljastui huumaava alkoholin löyhkä, kova musiikki ja ihmispaljous. Tämä oli yksi ensimmäisistä kerroista kun Hermione kävi baarissa joka oli näin täynnä. Ginny lähti suoraan kävelemään ihmisjoukon keskelle pitäen Hermionea kädestä.
He saapuivat baaritiskin luo ja Ginny tilasi kaksi juomaa. Hermione katsoi ympärillen ja huomasi Malfoyn kadonneen. He olivat kai joutuneet erilleen väkijoukossa. Hyvä niin, hän ajatteli, saapahan hengittää kunnolla.
Ginny kääntyi Hermioneen päin ja antoi tälle juoman, joka oli päältä vihreä, keskeltä keltainen ja alta sininen. ”Ron on tuollapäin nurkassa. Mitä sinun ja Malfoyn välillä on?” Ginny huusi.
”Mitä!?” Hermine kysyi uskomatta kysymystä. ”Ei mitään. Miten niin?” hän kysyi.
”No kun. Te kaksi. Oletko sinä ihastunut häneen? Tai hän sinuun?” Ginny kysyi. Hänellä ei ollut ollenkan kiire veljensä luo.
”Ei.” nuori nainen vastasi, mutta Ginnyn kysymykset jäivät vaivaamaan häntä.
”Okei. Mutta mennään nyt Ronin luo” punapää sanoi ja lähti taas vetämään ystäväänsä.
Pian tytöt löysivät Ronin nainen sylistään haara-asennossa. Pari oli niin keskittynyt toistensa suuteluun, etteivät huomanneet punapään siskoa ja tämän ystävää.
Hermione tunsi pienen mustasukkaisuuden rinnassaan. Miehen käsi nousi tytön reideltä sivellen hänen kylkeään ja mennen paidan alle rintaan saakka. Tytön toinen käsi oli Ronin rinnalla ja toinen hiuksissa vaatien vain enemmän.
Välittämättä veljensä touhuista Ginny tönäisi tätä samalla nimeltä kutsuen. Häkeltyneenä Ron lopetti, mutta ennen kuin hän ehti nähdä siskonsa, hän näkikin kouluaikojen ihastuksensa. Puna nousi uskomattoman nopeasti miehen kasvoille, eikä se jäänyt keneltäkään huomaamatta. Myös Hermionen kasvot alkoivat punehtua.
Varovasti Ron nosti sylissään olevan tytön pois ja nousi seisomaan Hermioneen tuijottaen. Ruskeaverikkökään ei kääntänyt katsettaan. Miehen hiukset olivat sekaisin ja hän haisi miedosti alkoholilta.
”H-hei” Ron sai lopulta sanottua. ”Mitä sinä täällä teet?” hän tuskin huomasi seuralaisensa tulevan viereensä ja laittaen kätensä miehen käden ympärille.
”Meillä olisi asiaa” Ginny sanoi saaden veljensä huomion.
”Sinäkö hänet tänne toit?” mies kysyi närkästyneenä.
”Tietäisitpä kenet muun toin tänne” Ginny sanoi pyöritelleen silmiään veljensä hämmennykselle.
”Etsin Harrya” Hermione sanoi tullen lähemmäksi Ronia, jotta voisi puhua tälle musiikin yli. Sivusilmällä hän huomasi Ronin käsipuolessa olevan tytön takertuvan tähän tiukemmin.
Tyttö oli nuori, varmaan vasta koulusta päässyt.
”Hän on matkoilla” Ron tokaisi katkaisten naisten välisen katsekontaktin.
”Missä päin?”
Pienen ristiriitaisuuden saattelemana hän samalla toivoi Ronin tietävän Harryn sijainnin, jotta hän voisi palata kotiin. Toisaalta hän ei halunnut Malfoy tai ministeriö pääsevän käsiksi ystäväänsä.
”En oikein tiedä. Ehkä Kalmanhanaukiossa. Tai Charliella” Ron sanoi saaden kummia katseita kolmelta naiselta ympäriltään.
”Kamanhaunaukiossa? Matkalla?” Ginny kysyi lopulta ja oli ruveta nauramaan.
”Mitä? Sinunhan se pitäisi hänen vaimonaan teitää” punapäätytön ilme synkkeni ja huulet vetäytyivät vihaiseksi viiruksi. Ginnyn silmissä alkoi palaa tuli loukatuksi tulemisesta.
”Voi kyllä minä sanoisin, jos-” Ginnyn lause katkesi, kun Malfoy ilmestyi yllättäen Hermionen taakse ja tarttui tätä olkapäästä kääntäen tätä hieman ympäri.
”Täällähän sinä olet. Minä luulin jo että karkasit vankilastasi” Malfoy sanoi happamalla ilmeellä katsoen Hermioneen, mutta kääntyikin sitten Roniin. ”Ja löysit vielä kadonneen johtolangankin”
Ronin silmiin ilmestyi sama Weasleylle ominainen tuli, jonka Ginnykin koki vain hetki sitten. ''Mitä SINÄ täällä teet!?''
”Hm.. Me etsimme Harrya” Hermione sanoi saaden Ronin kääntämään katseensa itseensä. Viha poistui miehen silmistä jättäen vain hämmennyksen jälkeensä. Hetken Hermione katsoi edessään olevaa punapäätä, mutta keskittyi sitten siemaisemaan erikoisen väristä juomaansa.
”Hänen kanssaan?! Malfoyn kanssa!?” Ronin ääni oli kuin pientä vikinää. Tämä oli pahempaa kuin hän oli ikinä kuvitellut. Hermione. Malfoyn kaltaisen nilkin kanssa.
”Ministeriö haluaa tavata Potterin. Minut lähetettiin etsimään hänet ja hänessä todellakin on paljon vaivaa sen suhteen” Draco sanoi välittämättä Ronin tunnekohuista.
”Et ikinä saa Harryä” Ron sihisi hampaidensa välistä ja kääntyi vetämään Hermioneen luokseen.
”Miksi sinä olet HÄNEN kansaan?” Ron kysyi äänellä, jossa oli loukkaantumista, hämmennystä, suojelun halua ja omistushalua.
Yllättäen Hermione ymmärsi Ronin ymmärtäneen hänet ja Malfoyn väärin.
”Ei. Me emme ole yhdessä Ron. Me etsimme Harrya yhdessä. Siinä kaikki”
”Sinä et VOI olla Malfoyn kaltaisen nilkin kanssa yhdessä. Et millään lailla!” Ron sanoi nyt vihaisesti ja veti Hermionen selkänsä taakse valmiina löylyttämään blondin. Draco kuitenkin katsoi itseään haastavaa miestä vain halveksuen.
”Mitä sinä siinä vaan mulkoilet?!” Ron huusi vihaisesti ja astui askeleen lähemmän Malfoyta.
”Ron lopeta!” Hermione sanoi tarttuen punapäätä käsivarresta.
”Olet säälittävä näky,Weasley. Lopeta, ennen kuin muut näkevät” Malfoy katsoi Ronia silmä kovana, eikä hänellä olut aikomustakaan paeta vaaralta luihuismaiseen tapaansa.
”Sinun on itse parempi häipyä täältä vielä kun ehdit. Tämä paikka ei kovinkaan pidä suvustasi. Ja minulla on paljon ystäviä täällä.” Ron sähisi vieressään Hermione, jonka katse oli nauliintunut blondiin. Oliko mies todellakin kutsunut Ronia vain sukunimellä. Ei haukkumanimellä.
Seuraava asia, jonka hän huomasi, oli vieressä olevien miesten nousevan ylös tuoleiltaan. Oli kuin Ronin sanat olisivat saaneet heidät valmistautumaan taisteluun epämieluisaa vierasta kohtaan. Joukossa oli myös parit tutut kasvon: Tuo oli selvästi Seamus Finnigan, ja tuo Michael Corner. Paikalla oli myös ainakin Colin Crevey ja Justin Finch-Fletchley.
Hermione irtautui Ronista ja työntyi tämän ja Dracon väliin.
”Ron LOPETA!” Hermione huusi musiikin yli. Hän tunsi itsensä haavoittuneeksi linnuksi joka halusi vain päästä pois epämielyttävästä häkistään.
"Miksi?'' Ron huusi takaisin, '' Hänellä ei ole asiaa tänne tai sinun lähellesi!''
”Eikähän hän itse päätä siitä, kenen lähellä hän on?” Draco sanoi murhaavasti.
”Ron lopeta. Peräänny” Hermione alkoi siirtää kättään Roniin, mutta tämän seurassa ollut tyttö ehti ensin.
”Ron kulta. Lopeta” tyttö sanoi kurottaen antamaan miehelle suukon poskelle saaden kuitenkin osakseen vain välinpitämättömyyttä. ”Vai oletko EKSÄSTÄSI niin mustasukkainen?” hän tokaisi kimmastuneena. Ron kääntyi katsomaan tyttöä, joka käytti tilaisuuden hyväkseen ja suuteli miestä kietoen samalla hänen päänsä syleilyynsä. Ron näytti epäröivän hetken, vastaisiko hän suudelmaan vai työntäisikö tytön pois. Hän päätyi ensimmäiseen vaihtoehtoon.
Hermione tunsi sydämessään jotain kipeää, joka pakotti hänet kääntämään katseensa pois.
Draco ei saanut katsettaan irti brunetesta. Tuska näkyi selvästi tämän katseesta jonka hän yritti piilottaa hiuksiensa alle. Näinkö naisen rakastama mies kohteli tätä? Jostain syystä halveksunnan tielle tuli viha.
Ymmärtämättä itsekään hän vetäisi Hermionen rajusti taakseen ja iski Ronia nyrkillä kasvoihin niin, että tämä kaatui seuralaisensa kanssa maahan. Kaikkien ilmeet olivat järkyttyneet, ja he kääntyivät katsomaan maassa makaavasta Ronista Dracoon, jonka silmistä paistoi halveksunna lisäksi myös viha.
”Sinun pitäisi oppia hillitsemään itseäsi aikalailla Weasley. Suudella nyt toista tuolla lailla naisen edessä, joka rakastaa sinua. Meistä kahdesta minä en ole se, jonka seurassa Hermionen ei kuulu olla. Se olet sinä” Draco sanoi halveksien ja kääntyi sitten Hermioneen jota alkoi raahata pois punapään ja tämän ystävien luota.
*******
Kaksikko istui baarin ulko-ovella vaitonaisina. Hermione yritti pidätellä kyyneleitään samalla, kun yritti ymmärtää Malfoyn äskeistä purkausta. Hän halusi sanoa jotain, mutta ääni tuntui olevan juuttunut hänen kurkkuunsa. Sivusilmällään hän huomasi miehen tuijottavan lunta. Katse oli vihainen mutta päättäväinen, ja hänen kätensä olivat puristineet nyrkkiin.
Yhä täristen Hermione ujutti kätensä Dracon kämmeneen. Miehen silmät laajenivat hieman, mutta hän laittoi vapaan kätensä lämmittämään tytön sormia.
”Oletko kunnossa?” Draco kysyi katsoen edelleen eteensä. Hän pelkäsi tekevänsä jotain peruuttamatonta, jos katsoisi tyttöön.
”Jotenkuten... En vieläkään meinaa uskoa että oikeasti puolustit minua” Hermione sanoi saaden katseensa kääntymään mieheen.
”Kuka tahansa oikea mies olisi tehnyt sen puolestasi.” Draco sanoi pitäen katseensa edelleen poissa brunetesta.
”Kiitos” Hermione sanoi hiljaa. ”Minä.... En todellakaan tiedä mikä minuun meni.”
”Sinä itkit. Itket edelleenkin” Draco sanoi. ”Mitä sinulle ja Weasleylle tapahtui?” Hermione huokaisi. Siitä ei ollut helppoa puhua, etenkään Dracolle.
”Minä muutin. Se oli minun päätökseni, että eroamme. En halunnut viedä Ronia pois velhomaailmasta. Jästimaailma... Se ei ole hänen maailmansa. Vain minun” Hermione sanoi katsoen lumisadetta.
Draco ei voinut enää itselleen mitään. Hän kääntyi katsomaan naiseen vieressään. Tämän ruskeat hiukset olivat valkoisten lumihiutaleiden peittämät, ja silmät kyynelistä vielä kosteat.
”Sitten hän... yritän olla välittämättä. Yritin puhelunkin aikana mutta...”
”Lopeta” Draco sanoi. Veri kiehui hänen sisällään. Hän ei halunnut Hermionen puhuvat Weasleystä. Hän halusi naisen unohtavan miehen, joka oli heti muiden naisten perässä. Hermione kääntyi katsomaan miestä vieressään, jolloin Dracon itsehillintä katosi.
Päättävästi, tämä nosti kätensä naisen poskelle ja veti tämän intohimoiseen suudelmaan.