Nimi: Ilmapallokuiskauksia
Kirjoittaja: Vlad
Fandom: Doctor Who
Ikäraja: S
Genre: fluffy
Paritus: Whouffle
A/N: On jo pidempään ollut tarkoitus laajentaa paritusvalikoimaani Doctor Whossa ja nyt siihen tarjoutui oiva tilaisuus. Tämän tekstin kanssa oli vastoinkäymisiä, kirjoitin ensimmäisen version loppuhuipennusta vaille valmiiksi, onnistuin sähläämään ja poistamaan sen bittiavaruuteen ja sitten olikin pakko kirjoittaa koko tekti alusta asti uudelleen. Tämän kanssa teki tiukkaa, mutta hahmot ovat ihania ja ideaan rakastuintykästyin heti ja jotenkin sitä tekstiä vain syntyi. Joka tapauksessa, täällä tämä nyt sitten vihdoin on; valmiina ja luettavana.
Ja hyvää syntymäpäivää,
Mustekehrääjä! ♥
Clara kikattaa pujottaessaan sormensa Tohtorin solakoiden sormien lomaan ja katsellessaan uteliaana ympärilleen. Hänestä heidän ympäristönsä näyttää tivolilta, vaikkakaan ei miltään mitä hän on eläissään nähnyt. Joka puolella on keoittain, röykkiöittäin ilmapalloja jokaisessa sateenkaaren värissä ja niiden ulkopuolelta. Clara ei ole koskaan nähnyt mitään kauniinpaa - tai oudompaa - mutta häntä ei haittaa. Jos hän saisi päättää, hän ei olisi missään muualla viettämässä syntymäpäiväänsä Tohtorinsa kanssa, hän viettäisi mieluusti jokaisen syntymäpäivänsä yhdessä ajan herransa kanssa ilmapallojen täyttämässä tivolissa, syöden hattaraa ja viettäessä päivää kuin lapsi. Tohtorin kapeilla huulilla kareilee hymy, joka kertoo miehen olevan onnellinen. Tohtorille riittää, että Clara on onnellinen ja silloin hänkin on. Ennen pitkää Tohtori kuitenkin huokaisee pitkästyneenä ja kutittaa nenänpäällään Claran poskea.
"Mennään", hän kuiskaa, tavoitellen tarkoituksella salamyhkäistä vaikutelmaa huolehtien siitä, että saa Claran mielenkiinnon heräämään. Ei se olisi välttämätöntä, mutta jostain syystä Tohtori pitää siitä. Clara nauraa ja hypähtelee perässä Tohtorin johdattaessa häntä ilmapalloröykkiöiden taakse. Claran sydän on pakahtua, kun hän näkee minne häntä viedään.
Ilmapallojen välissä on aukio, jolla on yksinäinen pöytä ja kaksi tuolia, kynttilä ja ateria katettu kahdelle. Clara punastuu ja luo Tohtoriin katseen ripsiensä välistä.
"Kynttiläillallinen? Oletko sinä tullut aivan hulluksi?" Claran äänessä ei ole moitetta, joten Tohtori säteilee ja kohentaa hivenen itsetyytyväisen näköisenä rusettiaan. Claran tekee mieli pyyhkiä tuo ilme Tohtorin kasvoilta, joten hän kohottautuu varpailleen ja tarttuu Tohtorin rintapielistä kiinni, näprää rusetin irti ja heittää sen Tohtorin olan yli, välittämättä närkästyneestä "hei!"-huudosta. Clara virnistää ennen kuin antaa Tohtorille suukon, joka maistuu sokerilta ja rakkaudelta. Suudelma rikotaan vasta, kun Tohtori on helakan punainen ja Claran silmät tuikkivat itsetyytyväisesti.
Vasta illallisen jälkeen, kun Tohtori loihtii jostain ilmapallojen välistä shampanja-pullon ja pamauttaa sen korkin auki Clara kiittää illasta ja saa vastaukseksi uuden itsetyytyväisen hymyn ja kevyen nyökkäyksen. Tohtori yllättää Claran kuitenkin vielä nousemalla seisomaan, kumartamalla ja ojentamalla kätensä vinon hymyn saattelemana. Tanssiinkutsu saa Claran posket helottamaan, mutta tyttö hyväksyy kutsun ja tulee vedetyksi valssin pyörteisiin. Tohtori tuntuu olevan kovin omalla alueellaan hyöriessään ja pyöriessään valssin askelin ilmapallojen keskellä, vaikka Clara ei koskaan ajatellut Tohtorin tanssivan. Tanssin aikana kaksikko kuiskuttelee toisilleen, nauraa ja nauttii päivästä, joka on ehdottomasti paras, jonka Clara on viettänyt äitinsä kuoleman jälkeen.
