Korkeiden puiden merkitys | Luna/Rolf, S

[roxy]

Nimi: Korkeiden puiden merkitys
Kirjoittaja: roxy
Beta: Mixiuu
Genre: Fluff
Ikäraja: S
Paritus: Luna/Rolf
Disclaimer: Potter kuuluu Rowlingille. Ficci on minun, enkä saa tästä minkäänlaista korvausta.
A/N: Osallistuu Vuodenaika-haaste vol. 2 haasteeseen vuodenajalla syksy, Älyttömät otsikot -haaste vol.3 haasteeseen ja Paritusketjuhaasteeseen.



Korkeiden puiden merkitys


Luna katseli kuinka Rolf leikki Lorcanin ja Lysanderin kanssa suuressa lehtikasassa. Lehtiä oli keltaisia, oransseja, punaisia, vihreitä ja jopa ruskeita ja aina välillä viileä syystuuli vei jonkun niistä mukanaan korkeuksiin. Lasten nauru raikui koko metsän läpi ja pian lehtikasasta oli jäljellä enää muutama yksittäinen lehti. Puista satoi onneksi koko ajan lisää erilaisia lehtiä. Oli vaahteranlehtiä, koivunlehtiä ja tammenlehtiä ja jokainen niistä oli erilainen, sillä eihän ole olemassa kahta täysin samanlaista asiaa.

Nauru oli jo loppunut ja maassa makasi enää huohottava kasa väsyneitä leikkijöitä. Lorcan ja Lysander virkosivat ensimmäisenä ja ryhtyivät vertailemaan keräämiään lehtiä toisiinsa. Luna asettui lehtien kirjomaan maahan Rolfin viereen katse taivasta kohti. Hänen yläpuolellaan kymmenet puut huojuivat tuulessa ja ravistelivat lehtiä pois yltään.

"Oletko ikinä ajatellut mikä on korkeiden puiden merkitys?" Luna kysyi mieheltään.

"En oikeastaan", hän vastasi. "Mutta sinä varmaan olet."

"Niin. Ajattele, jos olisit puu, kukaan ei kaipaisi sinua. Eivät ihmiset osaa arvostaa asioita jotka ovat heidän mielestään aivan tavallisia. Puilla on montakin merkitystä; Ne tasapainottavat maata ja tuottavat happea, niiden suojissa moni eläin voi pesiä rauhassa ja-"

Rolf laittoi sormensa Lunan huulille hiljentääkseen tämän sanatulvan.

"Ja korkeiden puiden suojissa voi ihan vain olla rauhassa, miettimättä mitään", tämä sanoi, pyyhkäisi Lunan päälaelle pudonneen oranssin vaahteranlehden pois ja painoi hellän suudelman naisen punaisille huulille.

[SpringRose]

Harvoin kukaan kirjottaa Lunasta. Tää oli niin ihana sellanen rauhallinen jamukava ficci Luna on niin ihanan älykäs, vaikka se kuvataan usein oudoksi.
SR

[Letizia]

Mahtavaa käyttöä otsikolle, joka ei ollut tässä ollenkaan älytön, vaan suorastaan runollinen.

"Oletko ikinä ajatellut mikä on korkeiden puiden merkitys?" Luna kysyi mieheltään.

"En oikeastaan", hän vastasi. "Mutta sinä varmaan olet."

Niinpä. Vaikka Rolf on kaanonissa pelkkä nimi (tai villi kortti, kuten Lupa tuossa edellä asian ilmaisi), niin minusta on lämmittävää ajatella, että maailma antoi Lunalle jonkun, joka ymmärtää. Varmaan riippuu tulkinnasta, että kuinka samanlaisia puoliskoiden pitää sielultaan olla - ei molempien välttämättä tarvitse ajatella korkeiden puiden merkitystä, vaan tärkeintä on että toinen tietää.

Syksyaihe pääsi melkein yllättämään näin juhannuksen alla, mutta oikein piristävää tähän aikaan vuodesta! Tykkäsin kovin. ^^

[Kuurankukka]

Luna/Rolf! Kuinka suloista ja salaperäistä, paritukseen törmää niin harvoin ja heistä on annettu niin vähän tietoa, että on aina mukava kun heistä kirjoitetaan. Oman Luna/Rolf-ficcini jälkeen edelliset olivat näköjään ilmestyneet monta vuotta sitten, hurmaavaa löytää tämä, tällä parituksella on kyllä jokin ihan oma paikkansa. Otsikko ei tosiaan kuulostanut yhtään siltä että olisi Älyttömät otsikot haasteesta peräisin, se oli loppujen lopuksi kovin Lunamainen.

Pidin siitä että Luna, Rolf ja lapset olivat onnellisesti yhdessä omalla erityisellä tavallaan. Jokainen vuodenaika kuvastaa minusta Lunaa hirmu hyvin, eikä syksy ollut ollenkaan huono valinta tähän, siinä oli yhtä aikaa sekä lämpöä että myös viileyttä. Olisin ehkä kaivannut vielä lisää tietoa Rolfista, koska kirjoittajan täytyy luoda ihan uusi versionsa Rolfista, ja olisin mielelläni lukenut myös sinun versiostasi lisää. Toisaalta hyvä näinkin: tärkeää oli että Rolf jaksoi kuunnella Lunan juttuja vaikkei niitä ehkä täysin ymmärtänytkää (kuivakka tutkija kun oli), eikä muuta oikeastaan edes tarvittu, pari selvästi rakasti toisiaan ja lapsiaan. Varsin nätti pieni ficceröinen, lukijan mieleen jäi hyvin kuvaus yhdestä pienestä hetkestä, muuta ei edes tarvittu. Kiitos paljon tästä, oli ihana löytö <3

[onkonälkä]

Oi, miten sievä pieni teksti! Ihanaa, kun joku huomioi Rolfin, Lorcanin ja Lysanderin! Älyttömät otsikot-haaste poikii huumorificcejä toisensa jälkeen, mutta tämä oli ihan omaa laatuaan, suloinen fluff-pätkä Syksy sopi hyvin vuodenajaksi, ja kuvailit sitä onnistuneesti, teksti oli myös sujuvaa ja moitteetonta. Kiitos kamalan paljon, tykkäsin hirveästi!

[DulzGraham]

Ai että- korkeiden puiden merkitys... Ihana otsikko. Ihanasti toteutettu otsikko...

Aika vähän mulla on sanottavaa tästä. Mutta pidin- pidän- vaikka Lunan perhe onkin jäänyt itseltäni hyvinkin kaukaiseksi, mutta tässä pidin jopa Rolfista. Totta kai hänen täytyy osata ymmärtää Lunaa omalla tavallaan. Ja korkeiden puiden merkitys- nyt se jäi päähän kummittelemaan ja pahasti- tämä tyrkkäsi miettimään tuota korkeiden puiden merkitystä. Mun mielessä ne hengittää. Meidän muidenkin puolesta, ne hengittää sitä mitä me tuotetaan ja me hengitetään sitä mitä ne tuottaa, ne hengittää äiti maan puolesta ja puhdistaa- onko mulla jotain sanottavaa? Paitsi tietenkin se, että mä pidän tästä Lunastakin. Vaikka yleensä välillä vihaan sitä ihan täysillä ja sitten pidän taas.

No mutta kiitoksia. Vaikka tämä kommentti onkin nyt tällainen hiukka kahjo.

-Duzku

[Kaatosade]

Eksyin lukemaan otsikon perusteella, koska nämä älyttömät otsikot vetävät magneetin lailla puoleensa. Ja olin juuri sopivalla tuulella jollekin pienelle ja suloiselle, eli napakymppi löytyi. <3

Tuosta pariskunnan lyhyestä sananvaihdosta huokuu sellainen toisen tunteminen, kun Rolf tietää täsmälleen miten Lunan alkava pohdiskelu vaiennetaan. Se oli hirmu söpöä. Ja syksyinen tunnelma oli mukava, pidin lentävien lehtien kuvailusta.

ja jokainen niistä oli erilainen, sillä eihän ole olemassa kahta täysin samanlaista asiaa.

Luna-ficciin sopiva ihana pieni oivallus.

Kiitoksia tästä. <3