Elämäni ei ole minun (S) Deathfic, Piiloslash HarryGinny kuorella

[Koiranruusu]

Kirjoittaja: Koiranruusu
Otsikko: Elämäni ei ole minun
Tyylilaji: draama, deathfic, sekä piilo-slash (romanssi)
Ikäraja: S //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Paritus: näennäinen Harry/Ginny, mutta kannattaa lukea siitä huolimatta.
Vastuuvapaus: En omista Pottereita enkä tee tällä rahaa. Omista kieroutuneen mielikuvituksen, joka saa minut vääristämään kirjojen maailmaa teksteissäni.

Tiivistelmä: on jo viimein aika päästää irti elämästä, joka ei kuulu minulle.

A/N: Täytyihän sitä omaan haasteeseen osallistua, eli Puheenvuoro kuolleille. Lisäksi osallistun tällä FF100seen sanalla 055. Henki ja osastohaasteeseen - Godricin notko.



         
                                                       Elämäni ei ole minun



   Pitäisit minua hulluna tai valehtelijana, jos voisin kertoa tarinani sinulle. Minulla ei ole hautaa, sillä kaikki kuvittelevat minun elävän, sinä erityisesti. Sinä näet minut päivittäin lastesi seurassa ja öisin vuoteessasi. Etkä sinäkään ole menettänyt järkeäsi, vaan kuten muutkin sinut on huijattu uskomaan valheeseen. Valheella on minun kuoreni, minun ruumiini ja elinvoimani, mutta ei minun henkeäni tai sieluani. Minäkin olen saman valheen uhri, minä uskoin hänen kauniita sanojaan ja petollisia lupauksiaan.

   Minä olin vain lapsi, yksitoistavuotias. Silti minun olisi pitänyt tietää paremmin. Vuodatin unelmani, pelkoni, rakkauteni, vihani, kaikki salaisuuteni hänelle. Kuolemani jälkeen olen vierestä seurannut, kuinka hän elää omaa unelmaani todeksi minuna. Minun tahriintuneeseen sieluuni sattuu, kun näen, mitä tyhmyyteni sai aikaiseksi. Toisaalta näen myös sen, kuinka onnellinen sinä olet hänen kanssaan.

   Sillä vaikka hän näyttää minulta, ei hän ole minä. Jos olisin elänyt, emme olisi koskaan päätyneet yhteen toiveistani huolimatta. Minä en olisi koskaan pystynyt ymmärtämään sinua kuten hän. En olisi nähnyt sinua maineesi takaa. Hän näkee sinut, hän ymmärtää sinua, koska te olette niin kovin samanlaisia. Teidät molemmat on rikottu rakkaudettomuudella. Te olette molemmat halunneet todistaa arvonne. Teidät on asetettu jalustalle ja vaadittu enemmän kuin olisi kohtuullista. Ettekä te kumpikaan ole kaivanneet mitään muuta niin kipeästi kuin perhettä ja pyyteetöntä rakkautta.

   Ironista miten minun perheestäni tuli teille molemmille ensimmäinen todellinen perhe. Perhe, jota minä kirosin eläessäni sen köyhyydestä, arvoista ja yhtenäisyydestä, ja joka tuntui tukahduttavalta suuruudessaan. Koin jääväni muiden jalkoihin ja olevani tuomittu ikuiseksi vauvaksi nuorimmaisena.

   Sinä olit minun pakkomielteeni, olit mahdollisuuteni paeta perheeni varjosta taikamaailman valokeilaan. Hänen pakkomielteensä sinuun oli erilaista kuin minun. Häntä kiehtoi sinun voimasi ja saavutuksesi. Olen nähnyt, kuinka hänen pakkomielteensä karisi pois hänen saatuaan uuden mahdollisuuden, vaikka hän kapinoikin kaikkea sitä vastaan, mitä minun maailmani edusti. Hän oli pimeys, mutta meissä kaikissa on pimeyttä. Aluksi olit hänelle vain vihollinen, koston kohde, mutta jokin muuttui niiden neljän vuoden aikana, kun hän seurasi sinua sivusta.

   Ehkä se on minun elinvoimani, jota hän käyttää, joka sai sen aikaan. Haluan kuitenkin uskoa, että hän muuttui ja oppi tuntemaan rakkauden sielussaan omasta tahdostaan. Sillä niin vaikeaa kuin minun on tätä myöntää, en voi valehdellakaan. Totuus on se, että hän rakastaa sinua yhtä paljon kuin sinä rakastat häntä. Hänen tunteensa eivät ole valhetta, vain hänen kasvonsa ja vartalonsa ovat varastetut.

   Seljasauva ei Voldemortia kukistanut. Oli kuitenkin sinun ansiotasi, että Voldemort katosi. Sinun sanasi saivat Tomin sielun minussa katumaan aidosti rakkaudesta sinuun. Hän ei halunnut nähdä sinun kuolevan. Minä olin läsnä salissa, ja näin hänen sielunsa eheytyvän. Dumbledore oli oikeassa rakkauden voimasta, mutta hän oli aliarvioinut Tomin kyvyn rakastaa. Ehkä Tomista ei olisi tullut koskaan Voldemortia, jos Dumbledore olisi antanut hänelle mahdollisuuden perheeseen ja rakkauteen alun alkaen.

   Jossittelu on kuitenkin turhaa, sillä nyt sinulla ja hänellä on kaikki hyvin. Olen päättänyt lähteä luotanne. Haluan nähdä Fredin jälleen ja joka tapauksessa on jo viimein aika päästää irti elämästä, joka ei kuulu minulle.

Minä kiitän sinua, Harry, yrityksestäsi pelastaa minut salaisuuksien kammiosta, mutta minun sieluni oli jo kuollut.


 



A/N2: niin ja kaikki virheet ovat ihan omaa käsialaa   Palaute on erittäin tervetullutta ja suotavaa. Kiitos kun luit tämän.

[Koiranruusu]

*Punastun* Kiitoksia kehuista, ReginaRiddle. Palautteesi piristi ankeaa aamuani paljon 

[Koiranruusu]

Nemethys: Kaunis kiitos palautteestasi. Tuppaan rönsyilemään kirjoittaessani, joten huomiosi selkeydestä ja ytimekkyydeestä ilahdutti erityisesti

Tuo kertojan henkilöllisyyden mysteeri oli asia, jonka kanssa painin. Pelkäsin sen häiritsevän lukukokemusta ja harkitsin pov merkintää alkuun, mutta koska itse pidän teksteistä, joissa joutuu käyttämään päättelykykyä, jätin merkinnän pois Ei ilmeisesti sitten kuitenkaan haitannut lukukokemustasi.

[Sirina Black]

Hmm, jälleen jotain niin erilaista mihin olen tottunut... Mutta kuten sanottua välillä pitää lukea jotain muuta kuin sitä samaa vanhaa mitä yleensä päätyy lukemaan.

Minä tykkäsin tästä kovasti. Ginnyn ajatukset tuntuivat aidoilta, Ginny ei ollut sellainen minä häntä yleensä pidän (oikea kunnon queen of bitches), vaan paljon mukavampi ja ihanampi. Suurimmalta osin varmaankin johtui siitä, että Ginny oli kuollut, vain henkiolento tms joka kertoi tarinaansa lukijoille.

Kaunista ja koskettavaa, ei voi muuta sanoa. Jokseenkin aitoa tunnetta. En nyt osaa tarkemmin selittää mitä tarkoitan... Ajatukset harhailevat niin kovasti...


Mutta mitä jos se ei ollutkaan Ginny jonka kanssa Harry meni naimisiin? Mitä jos se olikin Tom Valedro,huolimatta siitä, että Harry näkikin sen jonkun kuvajaisen Tompasta edessään?? (Sirinan salaliittoteoriat, osa 9503847388)


*Sirina kiittelee ja kumartelee*

[Koiranruusu]

Sirina: Ainoa tapa, jolla DH:n epilogin kestää, on ajatella Tompan elävän Ginnyn kropassa ts. Harry <3 Tom Muuten homma on ihan liian siirappista.

Kuoleman jälkeen ei ole tarvetta olla jotain muuta kuin oikeasti on ja voisi kuvitella näkevänsä asiat selkeämmin. Ginnyltä karisi idolin palvonta ja perheensä halveksuminen, hän näki ihmisten kulissien taakse ja pystyi suhtautumaan realistisemmin kaikkeen. Toki se, että hän oli seurannut tapahtumia rajan takaa reilut 20 vuotta auttaa ajattelemaan asioista kypsemmin. Nuo lienevät syyt miksi tämän ficin Ginny oli miellyttävämpi kuin canonin, vaikka canon-Ginnyssä on omat positiiviset piirteensä, kunnes hänet paritettiin Hartsalle

Oli ihanaa pistää neito seuraamaan sivusta Harryn rakastumista Ginny-kuoren sisällä olevaan Tomiin. Oli myös mielenkiintoista asettua sellaisen hahmon asemaan, josta ei pahemmin pidä, niin etteivät omat tunteet hahmoa kohtaan vaikuta liikaa tekstiin. On siis mukavaa kuulla, että tunteet vaikuttivat aidoilta.

Kiitos, kun kommentoit ahkerasti ficcejäni

[Cerry]

ihana!!! niin kiun ReginaRiddle jo sanoikin niin mahtavaa kieltä ja kiellettyä rakkautta<3<3<3
kiitoksia ihanimmasta T/H kokemuksesta iiiikinä!!!

[Vanil]

Minä kiitän sinua, Harry, yrityksestäsi pelastaa minut salaisuuksien kammiosta, mutta minun sieluni oli jo kuollut.

Ehkä kaunein ja yllättävin lopetuslause ikinä. Pidin tästä tarinasta todella, todella paljon, sillä en ole koskaan törmännyt tätä juonta (ideaa) käyttävään ficciin. Mahtavaa.

Tämä oli Ginnyn näkökulmasta erittäin uskottava ja kaunis kertomus. Hieman toki nauratti, kun ajatteli, mitäköhän se Tom ajattelee naisen vartalostaan (tämä naurattaa juuri nyt, kun kirjoitan tätä kommenttia). Mutta mikään muu ei oikein naurattanut, todella haikeaa ja hienosti kirjoitettua! Vähän tietenkin häiritsi (kuten joku on tuolla jo näköjään maininnutkin), että kuka tuossa alussa oikein puhui. Luulin sen ensin olevan Harry, mutta huhheijaa, kun olinkin väärässä (onneksi).

Kiittäen uudesta & fantastisesta lukukokemuksesta,
Vanil.

[Koiranruusu]

Cerry Onpa ihana kuulla, että Tom/Harryni sai sinulta noin paljon kiitosta Kielletty rakkaus on herkullinen kirjoitusaihe, joten on mukavaa, että sille löytyy lukijoita.

Kiitos palautteestasi

Vanil Tuota lainaamasi lausetta jouduinkin pyörittelemään ennen kuin se sai muotonsa, vaikka sen sisältö oli aivan selvä alusta asti. Joskus sanat eivät meinaa millään asettua oikeaan järjestykseen. Oli siis ilo kuulla, että työ tuotti tulosta ja lause onnistui. Kiitos.

Tuo naisen vartalo Tomilla, oli hieman häiritsevä ajatus kirjoittaessa, joten kielsin itseäni miettimästä sitä liikaa. Jälkeen päin se tosiaan saa huvittavia mielikuvia aikaiseksi, vaikka ei huumoriksi ollut tarkoitettukaan. Mutta epätoivoinen pimeyden lordi on valmis vaikka mihin elääkseen

Olen positiivisesti yllättynyt, että moni on pitänyt ideasta. Sillä tuo salaisuuksien kammion kohtaus on yksi lemppareitani, koska se tarjoaa niin monia mitä- jos-ideoita ficceihin ja mahdollisuuden kestää vikan kirjan epilogi oksentamatta

Kaunis kiitos palautteestasi<3

[leofurioso]

Kaunista niin kaunista kuin olla voi. Tuntuu kuin itse olisi ollut Ginnyn asemassa, näkemässä vihjailevaa rakkautta Harryn ja Tomin välillä. Vaikka en yleensä pidä hahmona Ginnystä, niin tähän ficciin se vain jotenkin oli sopiva. Olen suoraan sanoen sanaton ja jotenkin kielletty rakkaus sekä erityisesti viimeinen lause sai minut miettimään, kuinka kaunis tämäkin tarina oikein onkaan. 

Jotenkin niin herkkää ja antoi jälleen ajattelemisen aihetta, sillä tyylille uskollisesti kuvailu kestää tarinassa jälleen kerran ja tekstissä näkyy eräänlainen herkkyys ja kyky saada sanat elämään omaa elämää, ilman tarpeettomia paljastuksia. Jatka samaan malliin ja pidetään lippua korkealla, jotta saamme nauttia samanlaisista tyylinäytteistä jatkossakin.

~Fire kiittää sekä kumartaa 

[Koiranruusu]

Fire: Mukavaa, kun löysit tämän Tom/Harryn, olin nimittäin unohtanut, että tämä oli betaamaton ficci lyhyytensä tähden. Ihanaa, että Ginny saa inhoajansakin pitämään hänestä edes tämän ficin ajan. Itse sekä pidän että inhoan neitoa, inhoan silloin, kun tämä iskee kyntensä Harryyn, mutta pidän hänen muuten temperamenttisesta ja poikamaisesta luonteestaan, joka on pilattu kirjoissa Harry-palvonnalla ja jatkuvalla poikaystävien vaihdolla.

Tuon viimeisen lauseen saama kiitos on tosiaan balsamia sen jälkeen, minkä määrän työtä se vaati valmistuakseen. Palaute rohkaisee muidenkin hankalien kohtien työstämiseen tulevaisuudessa ja tällä hetkellä, kun se näyttää olevan vaivan arvoista.

Suuri kiitos palautteestasi, joka saa suorastaan punastumaan positiivisuudellaan

[Koiranruusu]

Mustalupiini: Hups, punastuin täysin kehuistasi, on yllättävää ja ihanaa kuulla, että lukija on pitänyt tekstistäni. Tom/Harrya on suomeksi suhteellisen vähän harmikseni, yritän tosin paikata ongelmaa kirjoittamalla niitä itse Joten on siis hyvinkin mahdollista, ettet ole niihin törmännyt.

Ja kiellän ketää murtamasta itsetuntoaan ainakaan minun ficcieni tähden, koska eivät ne sen arvoisia ole.

Minulla on itselläni jokunen lempikohta omista ficeistäni, vaikka välttämättä ne eivät muiden silmissä ole mitenkään erikoisia. Joskus niiden päätyminen lemppareiksi on vain se, että niissä olen mielestäni saanut ajatukseni kerrankin oikealla tavalla sanoiksi tms. Ilahduin siksi erityisesti ensimmäisestä lainauksestasi, koska siinä on juuri yksi näistä omista lemppareistani.

Tuo lopun saama kiitos jaksaa ilahduttaa, koska se tosiaan muistuttaa aina vaikeita kohtia kirjoittaessa siitä, kuinka se tappelu sanojen kanssa myös palkitaan. ISO Kiitos palautteestasi, se piristi mieltäni paljon

P.S. Sulla on muuten kaunis nicki, on pitänyt monasti sanoa, mutta olen aina unohtanut mainita siitä. 
 

[Jénaminya]

Kyllä, juuri näin! Ihana lukea että muutkin ovat tajunneet, että näin siinä oikeasti kävi, vaikka Jo jättikin asian mainitsematta (kirjathan on Harryn näkökulmasta) Koska tämä on ainoa tapa jolla minä pystyn hyväksymään H/G:n.
Kiitos, tämä oli hyvin kirjoitettu, ja oli ihana lukea ficciä tästä. (varsinkin kun omani joka sivuaa hieman aihetta on ollut kesken jo muutaman vuoden ja valmistuu ehkä ensvuosituhannella..)