Title: Kolme kuolematonta kirjettä
Author: Minä eli Nici.
Rating: S
Disclaimer: Hahmot kuuluvat J. K. Rowlingille, enkä tienaa
penniäkään senttiäkään idiotismistani.
Genre: Angstidraamaa.
Pairing: Blaise/Ron, Blaise/Harry, Blaise/Seamus
Summary: Kirjeet ja viestit ovat kuolemattomia niin kauan kuin niiden sanoja ei voi unohtaa.A/N: Jälleen kerran olen kirjoittanut angstia (ylläriii) Blaisesta, joka on joutunut taas pahaa-aavistamattomaksi uhrikseni, mukanaan muutama muu viaton veijari. Haasteista sen verran, että tämä raapalekolmikko osallistuu luonnollisestikin sataseeni, mutta kolmella eri sanalla. FF100 -sanat löytyvät jokaisen raapaleen alusta numeronsa kera, ja sen alla lukee kyseisen raapaleen paritus.
Tämä kyhäelmä ottaa osaa myös
Slash10 -haasteeseen.
Kolme kuolematonta kirjettäAnteeksi071. Rikki.Blaise/Ron
Olen pahoillani, mutten pysty tähän. Anna anteeksi, sanoi hätäisesti raapustettu paperinpala eteisen pöydällä, kun Ronald Weasley tuli kotiin työpäivän jälkeen.
Mies katseli ympärilleen eteisessä, riisui viittansa, otti viestin kunnolla käteensä ja luki sen hitaasti kolme kertaa peräkkäin. Jokaisella lukukerralla hänen ilmeensä kiristyi, kunnes kasvoille olivat maalautuneet viha, suru, epäusko, tuska.
Ron rutisti paperin nyrkkiinsä pienenpieneksi, ryppyiseksi palloksi, kuten Blaisen sanat olivat tehneet hänen sisuksilleen, ja viskasi viestin kaikin voimin päin asuntonsa seinää.
Miten hän saattoi olla niin typerä, kuvitella, että kaiken tämän jälkeen asiat olisivat muuttuneet muuksi kuin ne todellisuudessa olivat?
Ron rojahti eteisen kapealle puutuolille ja hautasi kasvot käsiinsä.
*~*~*
Et saa061. Talvi.Blaise/Harry
Yrität lannistaa tietämättä, etten taivu koskaan. En ikinä sinun tahtoosi. Kaadut tuliviskiltä lemuten viereeni, enkä tahdo enää sietää kosketustasi, läheisyyttäsi ja tungettelevia huuliasi. Sammut ennen kuin ehdit painautua kiinni minuun, ja pidätän hengitystä noustessani rennon käsivartesi alta.
Hetkessä heitän hukkaan kaiken luvatun, pyörrän päätökseni myötä- ja vastamäistä, enkä kadu sekuntiakaan, en epäröi edes murto-osaa. Laukkuni katoavat eteisestä ja kävelen keittiöön vielä viimeisten sanojen vuoksi.
Sinun on aika ahtaa kupoliisi, etten ole sinun kotitonttusi, enkä ole koskaan sitä halunnutkaan. Paperisotku seuraa perässä.
Tällä kertaa en enää tule takaisin, joten pysy kaukana minusta.Vain yksi pakkasen tuulahdus, naraus ja oven kolahdus - olen poissa.
*~*~*
Aina018. Musta.Blaise/Seamus
Seamus kikatti kutituksesta, kierähti selälleen takanedusmatolla ja iskosti katseensa Blaisen syviin silmiin. Blaise hymyili ilkikurisesti takaisin.
"Kyllä minä tämän vielä kostan", Seamus ähkäisi hieroessaan naurunkyyneleitä poskiltaan.
"Luuletko sinä tosissasi -" Pöllö lehahti iltahämärästä sisään katkaisten Blaisen vastalauseen ja ojensi koipeaan täriseviin, tummiin käsiin. Lintu katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, ja miehet vaihtoivat huolestuneen katseen ennen kuin Blaise rullasi pergamentin auki.
Kirje liukui hänen otteestaan lattialle ja silmät tuijottivat tyhjyyteen.
"Blaise?" Seamus oli kohottautunut käsivartensa varaan.
"Blaise!" Blaise oli jähmettynyt paikoilleen, eikä näyttänyt reagoivan mihinkään. Seamus vilkaisi viereensä valunutta kääröä.
Herra Zabini,
äitinne menehtyi yrityksistämme huolimatta tänäiltana 7.21.
Otamme osaa suruunne.