Hih, tämäpäs oli söpö (jos niin nyt voi angstisesta tarinasta sanoa) raapale lempiparituksellani Sirius/Remuksella.
Ideanahan tämä oli tosi kiva, sillä en ole tainnut lukea yhtään samalla tavalla toteutettua ficciä, jossa Remus surisi Siriuksen poismenoa täysin samalla tavalla, vaikka olenkin useasti törmäillyt deathficceihin, joissa kuvataan Remuksen tunteita ja mietteitä Siriuksen kuolemasta. Kuvaat Remuksen tunteita, menetystä, kaipuuta, surua ja epätoivoa hyvin ja ainakin minä pystyn todella hyvin samaistumaan Remuksen ajatuksiin siitä, että jonkun kuolema on paljon helpompi myöntää itselleen, jos on nähnyt jotain fyysisiä todisteita, jolloin totuutta toisen kuolemasta olisi vaikea enää kiistää.
Ei tarvitsisi herätä joka aamu alkoholihuuruissa, ja juosta tarkistaan oletko jo palannut. Ei tarvitsi taas itkeä liikaa, kun sänkysi pysyy tyhjänä ja koko maailma on yksinäisyys.
Jos olisin nähnyt kuolleen Sirius Mustan ruumiin, voisin aamulla herätessäni vain jäädä sänkyyni itkemään.
Tykkäsin todella paljon tästä lopetuksesta ja luulen, että viimeistään tämä oli se 'jokin juttu', joka erottaa tämän kaikista muista ficeistä, joissa käydään läpi Remuksen tuntemuksia Siriuksen kuoleman jälkeen. En nimittäin ole törmännyt ennen tätä vielä tekstiin, jossa Remus olisi sortunut epätoivoisena Siriuksen kuolemasta juomaan ja hakemaan siitä lohtua suruunsa. Jotenkin on vain aina tullut ajateltua, että Remus voisi hyväksyä Siriuksen kuoleman helposti ja Harry olisi se, joka ei tätä asiaa niin helposti hyväksyisi - siksi minusta oli kiva törmätä tälläiseen ajatukseen. :3 Viimeinen lause on aivan ihana ja sen luettuani minulla alkoi käydä heti sääliksi Remus-raasua. :< Hyvin olet siiis tuntemuksien kuvaamisessa onnistunut, kun tekstiä lukiessa pystyy samaistumaan ja elämään mukana Remuksen tunteissa.
Lainaamastani kohdasta löytyy myös kaksi virhettä:
tarkistaan on puhekieltä, ja paremmin kohtaan sopisi
tarkistamaan, koska koko muukin raapale on kirjoitettu kirjakielellä ei puhekielellä. Toinen virhe onkin pieni pilkkuvirhe - kun-sanan edestä nimittäin puuttuu pilkku. :3
Hmm.. Yksi asia, joka itseäni jäi hieman vaivaamaan on se, että ensimmäisessä lauseessa sanotaan: "Remus Lupin nukkuu", mutta viimeisessä "Jos olisin nähnyt". Kertojasi siis muuttuu hän-kertojasta minä-kertojaan, ja olisi parempi, jos nuo molemmat kohdat olisivat joko hän-kertoja- tai minäkertojamuodossa.
Kiitokset kivasta lukukokemuksesta!