Nimi: Ei enää
Kirjoittaja: Minä eli Little Malfoy
Ikäraja: k-11
Paritus: Draco/Harry
Genre: Angst isolla a-kirjaimella!
Yhteenveto: Sinä et ole mikään rohkelikko.
Varoitukset: Itsemurhan suunnittelua
A/N: Ajattelin vetäistä angstificin erikoisen uneni perusteella. Näin unessa itseni komeroon lukittuna angstaamassa, ja nyt ajattelin tehdä sen Dracosta.
Tässä Draco ja kumppanit ovat kuudennella luokalla.
*
Askeleet kaikuivat tyhjällä käytävällä. Draco käveli hermostuneena käytävillä. Pojan mielessä pyöri paljon asioita, mutta yksi niistä päätyi aina samaan lopputulokseen.
Minä rakastan Harrya. Minä olen homo.
Ja hitot, sen kun paljastaisi... vaikka Parkinsonin lehmälle, niin koko koulu tietäisi alta tunnin. Mutta ketähän se kiinnostaisi?
Minä saamaton hullu.
Sitten Draco tajusi, ettei ollut yksin. Pysähtyessään äkisti hän kuuli tiheämmät, nopeammat askeleet edestäpäin.
Joku käveli varjoisasta käytävänpäästä ja pysähtyi myös. Henkilön silmät olivat kaventuneet vihasta. Draco kuitenkin tunsi itsensä huteraksi.
Kuinkas muutenkaan. Harry se siinä.
- Mitä sinä minusta haluat? Draco möläytti, mutta pamautti käden suulleen nopeasti. Harry irvisti kuin paholainen, lähestyi hitaasti.
- Älä esitä tietämätöntä. Minä tiedän mitä ajat takaa! hän sähähti. Draco häkeltyi ja hukkasi hetkeksi pasmansa.
Nuoret tuijottivat toisiaan, toinen nolona ja toinen suuttuneena.
- Ei kun siis... siis... Draco takelteli varovaisesti ja kohotti katsettaan. Harry kohotti toista kulmaansa ja vilkaisi Dracoa vinosti lasiensa takaa.
-Anna olla, Malfoy, hän heitti kipakasti. Dracon silmiin kohosi pieni kyynel.
- Sinä et ymmärrä, minä vain haluaisin kertoa, että välitän, hän sanoi. Mustahiuksinen tuijotti hämmästyneenä.
Draco veti syvään henkeä koettaen näyttää viattomalta.
- Älä pilkkaa minua, kiusaa jotakuta muuta! Harry täräytti ja lähti.
Se osui syvälle luihuisen sydämeen. Toinen, äänetön kyynel valui hitaasti Dracon poskea pitkin kuin pieni helmi.
Poika ryntäsi pois, jättäen tyhjän käytävän taakseen.
Sinä et ole mikään rohkelikko.
Draco juoksi kohti käytävän päädyssä olevaa ovea. Hän tempaisi sen rajusti auki ja paiskasi kiinni.
Siivouskomero. Sopii kuvaan.
Draco vajosi komeron lattialle painaen päänsä polviinsa. Luihuisen hartiat alkoivat vavahdella kun hän purskahti lohduttomaan itkuun.
Nyyhkytykset kaikuivat tyhjässä komerossa ja kyyneleet kastelivat hänen paitansa.
Minä haluan kuolla.
Aamunkoitteessa, makuusalin lattialle. Sitä ei kukaan saa koskaan ymmärtää. Eikä tulekaan ymmärtämään.
Tätä tuskaa ei voi poistaa mitään. Suruuni tämän kaiverran.
Itku oli enää vaimeita, surullisia nyyhkäyksiä. Platinapää nousi ja kohotti tärisevää kättään avatakeen oven.
Ei auennut. Draco vemputti ja hakkasi vimmatusti ovea.
Ei hyödyttänyt. Draco potkaisi ovea lujasti, mutta osui hutiin ja teloi nilkkansa oveen.
Kivusta huudahtaen Draco tömähti selälleen pölyiselle kivilattialle.
Sauvansa hän oli jättänyt tietysti makuusaleihin. Tietysti.
Draco tuijotti ovea. Ei kukaan voisi häntä pelastaa. Ei enää.
- Harry, tule auttamaan minut pois täältä!
*
A/N: Kommenttia? Tähän tulee myöhemmin toinen osa.
