Kirjoittaja: ClaireDeLuna
Ikäraja: Sallittu
Genre: Jotain pientä draamahöttöä
Disclaimer: J.K Rowling omistaa hahmot ja kaiken Harry Potter-sarjaan/maailmaan liitettävän. En saa kirjoittamisesta rahallista palkkiota ja teen sitä vain omaksi (ja toivottavasti myös muiden) iloksi.
A/N: Jälleen kerran päädyin tekemään oneshottia. Tarinapätkäni sijoittuu siis Kuoleman varjelukset-kirjan jälkeiseen aikaan: Kingsley Kahlesalpa on juuri nimitetty taikaministeriksi, ja pidätyksiä suoritetaan parhaillaan.
En ollut tähän pätkään sataprosenttisen tyytyväinen, mutta olen lähiaikoina (noin kaksi tuntia sitten) tehnyt päätöksen, jonka mukaan aion julkaista myös tekstejä, joihin en ole sataprosenttisen tyytyväinen - yritän pikkuhiljaa tainnuttaa sen pienen perfektionistin, joka lymyilee päässäni ja hyppää aina välillä esiin. Kaikkea ei tarvitse viilata vatupassin kanssa priimakuntoon, pienet virheet ovat sallittuja ja niin edelleen.
Kieriskelin mehevässä vahingonilossa tätä kirjoittaessani, sillä en ole koskaan pitänyt Pimennosta. Otin ohjat omiin käsiini ja panin hänet maksamaan. Nerokasta.
No niin. Jätäthän myös kommenttia? Risuja ja ruusuja vaalin sisällöstä riippumatta ja haluan tietysti myös kehittyä kirjoittajana. Okei. Nyt.
___
Dolores Pimento pudotti kultareunaisen valokuvakehyksen kädestään ja vinkaisi. Hän kuuli Kingsley Kahlesalvan äänen, joka jylisi oven läpi vahvana ja päättäväisenä. Dolores henkäisi syvään ja pakotti suupielensä hyväntahtoiseen hymyyn. Ovi avautui kirskahtaen.
- Kingsley, tämäpä mukava yllätys, hän totesi ja risti kätensä. Dolores toivoi sinuttelun luovan heidän välilleen edes jonkinlaisen toveruuden tunteen. Sisään asteli lisää velhoja, mutta Dolores yritti parhaansa mukaan esittää, ettei havainnut tilanteen uhkaavuutta.
- Iltaa, Dolores. Oletko sinä kenties lähdössä lomalle? Kingsley tiedusteli matalalla äänellään ja vilkaisi tuolilla lepäävää samettikantista matkalaukkua. Dolores naurahti tyttömäisesti ja seurasi Kingsleyn katsetta.
- Työmatkalle. Olen tottunut elämään kiireessä. Tiedäthän sinä, Dolores selitti ja yritti päättäväisesti palauttaa Kingsleyn mieleen ajan, jolloin he olivat työskennelleet yhdessä.
Hän oli pakannut tavaransa heti, kun oli kuullut uutisen. Voldemort oli kukistettu, ja Kingsley Kahlesalvasta oli tehty uusi taikaministeri. Dolores oli sullonut tavaroitaan matkalaukkuun ja havahtunut huutoon, kun Jästisyntyisiä luetteloivan lautakunnan kirjuria oli raahattu pois ministeriöstä.
Kingsley vilkaisi matkalaukkua, joka oli tilanteesta huolimatta pakattu siististi täyteen. Työpöytä oli paljas, ja seinät olivat tyhjät kissalautasista.
- Kuulin uutiset. Onneksi olkoon, Dolores huomautti ja takertui kaksin käsin niihin arvokkuuden rippeisiin, jotka hänellä oli jäljellä. Dolores ei lähtisi taikaministeriöstä kiljuen ja potkien.
- Kiitos, Kingsley vastasi hillitysti. Hänen takanaan seisovat velhot liikahtivat lähemmäksi pöytää, ja Dolores tukahdutti halun puolustaa itseään taikakeinoin.
- Olet varmaan itsekin tietoinen niistä toimista, joihin olet syyllistynyt viime aikoina, Kingsley aloitti. Hänen äänensä kuulosti uhkaavalta.
- En tiedä mitä tarkoitat, Dolores naurahti heleästi ja pelasi aikaa. Kingsleyn suupielet kohosivat väsyneeseen hymyyn, josta kuvastui huvittuneisuus.
- Salli minun virkistää muistiasi, hän sanoi ja avasi kädessään olevan pergamentin.
- Katsotaas. Jästisyntyisiin kohdistuvat rikolliset toimet. Vangitseminen väärin perustein. Eriarvoisuuden harjoittaminen tietoisesti. Valheellisen tiedon levittäminen ja julmuudet. Muistuuko mieleen? Kingsley nosti katseensa, ja hänen leukalihaksensa kiristyivät.
- Dolores Pimento, väitätkö, ettet ole syyllistynyt näihin tekoihin? Hän kysyi painokkaasti. Dolores nielaisi ja kohotti leukaansa.
- Esitit asiasi varsin yksipuolisesti. Minä olen yrittänyt säilyttää tasapainon velhomaailmassa. Kyllä, minä olen valistanut taikovaa väestöä mahdollisista vaaroista ja kertonut heille asioista, joista heidän on oikeus tietää. Ja kyllä, Kingsley, minä olen yrittänyt toimia velhoyhteisön hyväksi ja taata sen turvallisuuden! Hän huudahti ja naulitsi katseensa taikaministeriin. Kingsleyn katseesta kuulsi viha.
- Sinä yrität epätoivoisesti selittää asioita itsellesi. Sinä et enää määrittele asioita, jotka ovat vaaraksi velhoyhteisölle, Kingsley sanoi ja oikaisi ryhtinsä.
- Sinulla ei ole aavistustakaan, miten olen odottanut tätä. Dolores Jane Pimento, minä pidätän sinut epäiltynä jästisyntyisiin kohdistuneista rikoksista ja julmuuksista, hän ilmoitti ja nyökkäsi takanaan seisoville velhoille.
Loput sanoista hukkuivat Dolores Pimennon kirkunaan.
- Te ette voi tehdä tätä! Minä toimin taikayhteisön hyväksi! Kingsley, kuuntele minua, me olimme ystävät! Hän huusi ja tarttui ainoaan oljenkorteensa. Kingsley vilkaisi häntä halveksuen ja avasi työhuoneen oven. Valkoinen valo välähti heidän silmissään, kun toimittajat tungeksivat huutaen lähemmäksi. He kohottelivat kameroitaan ja raapustivat kiivaasti muistilehtiöihinsä.
- Dolores Pimento, uskotko Cornelius Toffeen olevan puolellasi?
- Mitä haluaisit sanoa kaikkien jästisyntyisten omaisille..?
- Pysytkö vieläkin kannassasi?
Toimittajat huudahtelivat innokkaasti ja kymmenet kamerat räpsyivät, kun Dolores Pimento puhkesi itkuun.
