Title: Jos se vain olisi totta
Rating: Sallittu
Author: Takuya
Beta: Minä itse, koska en kehtaa näyttää tätä kavereille. nyyh.
Genre: one-shot, angst (?)
Summary: Se silittää hiuksiani, hipsuttaa selkääni ja antaa hyvänyönsuukon poskelle.
A/N: Eka teksti minkä viitsin edes julkaista, toivon saavani edes jonkinmoista rakentavaa palautetta, koska kirjoitin tosiaan nyt ekaa kertaa kolmeen vuoteen tämmöistä... D: Teksti on täysin suoraan omista ajatuksistani ja unelmistani mitään vääristelemättä. (psst, tällä sivustolla on ihan ketusti liikaa kaikenmoisia termejä ja sanoja mitä en ole koskaan kuullutkaan, en osaa sopeutua tänne. apua.)
---------
Unelmissani olen pienenpieni keijukainen. Kaunis, hento ja siro sellainen. Lennän vapaana tuulen mukana, tutkin maailmaa ja seuraan elämää korkeuksista. Uskon, että moni muukin voi myöntää unelmoineensa samasta. Lentämisestä, liitämisestä, seikkailemisesta. Hentojen, kevyiden, kimaltelevien siipien avulla. Ainakin minä voin myöntää. Unelmoin siitä lähes joka päivä.
Unelmissani joku lukee minulle iltasadun aina, kun menen nukkumaan. Se joku omaa ihanan ja rauhoittavan äänen, mitä voisin kuunnella vaikka loppuelämäni. Se joku osaa kertoa juuri niitä tarinoita, mitä haluan kuulla. Juuri niitä, jotka saavat minut ajattelemaan. Niitä, jotka määrittelevät, mitä unta näen, kun nukahdan. Se joku aina toivottaa kauniita unia ja oman kullan kuvia. Se toivoo että nukun hyvin, se toivoo että minulla on kiva päivä huomenna. Se silittää hiuksiani, hipsuttaa selkääni ja antaa hyvänyönsuukon poskelle. Ja mikä tärkeintä; halaa, jos minulla on paha mieli.
Unelmissani näen sen tietyn ihmisen heti herätessäni. Hänen maailman kauneimman hymynsä, hänen maailman ihanimmat silmänsä. Hän tuoksuu turvalliselta ja kietoo kätensä ympärilleni. Tunnen hänen sydämenlyöntinsä ja painaudun häntä vasten, nukahtaen samalla uudelleen. Nukun hänen vieressään pitkään, tulen riippuvaiseksi hänen kosketuksestaan, enkä malta nousta.
Unelmissani minun ei koskaan tarvitse tuntea itseäni huonoksi. Minulla on aina se tietty, joka saa minut tuntemaan itseni maailman ihanimmaksi, kauneimmaksi ja tärkeimmäksi keijukaiseksi. Hänestä voi täysin vapaasti olla riippuvainen. Hänen luokseen voi paeta, jos joku asia ahdistaa. Hän välittää aidosti ja näyttää sen, saa minut tuntemaan itseni tarpeelliseksi.
Unelmissani ihmiset eivät katoa elämästäni. Minulla on lähelläni aina ne samat, joihin voin luottaa ja joita rakastan enemmän, kuin mitään. He eivät koskaan saa minua tuntemaan itseäni huonoksi, he tekevät elämästäni täydellistä. Heidän kanssaan voin olla vapaasti oma itseni. Ilman, että he jossain vaiheessa päättävät kadota elämästäni kokonaan.
Unelmissani rakastan elämää. Elän täysillä, jokaisen päivän erikseen ja tyytyväisenä. Joka ilta odotan innolla seuraavaa päivää. Jokaisena iltana, sen jonkun silittäessä hiuksiani ja hipsuttaessa selkääni, mietin, mitä ikimuistoista seuraavana päivänä tapahtuu. Odotan heräämistä, vaikka tykkäänkin nukkua.
Kun herään unelmistani, maailmani on täysin päinvastainen. En ole keijukainen. Olen ehkä pieni ja siro, mutta minulla ei ole hentoja, kevyitä ja kimaltelevia siipiä. Osaan ehkä monia asioita, mutta en osaa lentää. Kukaan ei koskaan lue minulle iltasatua. En saa hyvänyönsuukkoa, en hiuksien silitystä, en selän hipsutusta. Minulla ei ole ihmistä halaamassa minua iltaisin, kun olen pahoittanut jostain mieleni. En herää sen tietyn vierestä, enkä näe hänen kaunista hymyään aamuisin. Usein tunnen itseni huonoksi, ja kukaan ei saa minua tuntemaan itseäni täydelliseksi, vaikka kuinka haluaisin. Se tietty ei jaksaisi minua kauaa, joten tyydyn vain viattomiin pieniin unelmiin. Ihmiset katoavat elämästäni, joten olen varpaillani jatkuvasti. Pelkään aina, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. En rakasta elämää. En ole tyytyväinen.
On paratiisi meillä täällä näin
Vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Sillä faunin, peikon, keijunkin
Suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan
(Chisu - Yksinäisen keijun tarina)
