Wenni: Hyvä, että pidit ja jatkoa tulee nyt
A/N TÄÄ ON NIIN LYHYT
2.
Miten kylmiä Luihuisten makuusalit olivat aamuisin. Thea melkein kadehti muiden tupien jäseniä, koska heidän tilansa olivat varmasti paljon lämpimiä. Aamuisin piti pukea paksut villasukat jalkaan ja suihkun vesi tuli lämmittää tulikuumaksi taikavoimin. Mikseivät he pyytäneet jotakuta opettajaa tekemään kylmyydelle jotain? - he olivat Luihuisia, he olivat liian ylpeitä pyytääkseen.
Kolmannen-luokan tyttöjen makuusali oli jo tottunut ainaiseen kylmyyteen.
”Millicent, kissasi on taas tuhonnut sukkani”, Tracey totesi ärtyneesti.
Iso-kokoinen tyttö vain kääntyili unissaan.
”Ihan sama, otan hänen sukkansa”
Tracey nappasi lattialta sukat ja jätti Millicentin nukkumaan.
”Eikö tuo ole hiukan epäkohteliasta?” Anthea kysyi nousten samalla istumaan sängylleen.
”Ei, hän ei itse pitänyt kattiaan kurissa, kärsiköön siis siitä”, Tracey totesi vakavana ja puki sukat päälleen. Tyypillistä Traceyta. Millicentin kissa sähähti hänelle pistävästi, mutta käpertyi kuitenkin omistajansa jalkoihin.
”Pue nopeasti, niin odotan sinua”
Thea venytteli hitaasti, mutta nähdessään Traceyn myrkyllisen katseen, hän nousi nopeasti sägyltä.
”Joo joo...”
Thean puettua he lähtivät oleskeluhuoneeseen, jättäen tietenkin Pansyn, Daphnen ja Millicentin uinumaan rauhassa.
Tracey oli aika ylpeä, sekä erittäin suorapuheinen. Thea taas oli niin sanottu Luihuisen ’kiltti tyttö’, koska hän teki kaiken mitä Tracey käski. Daphne oli hiukan samanlainen, mutta hänen tottelevaisuutensa johtui enemmänkin älyttömästä ujoudesta. Pansy taas muistutti eniten Traceyta, hän oli määräilevä. Pansyssa oli kuitenkin todella paljon enemmän huonoja puolia, joista yksi oli se, että hän luuli olevansa paljon ylempiarvoisempi, kun muut. Millicent seurasi Pansya kaikkialle. Näin hyvin tytöt olivat tutustuneet toisiinsa kolmen-vuoden aikana. Thea oli eniten Traceyn ja Daphnen kanssa, mutta he muodostivat kaikkien tyttöjen kanssa ’jengin’., jota muut kutsuivat Parkinssonin Luihuistyttö-jengiksi.
”Missä Pansy on?” Kysyi Draco, joka oli odottanut tyttöjen makuusaleihin vievän oven edessä.
”Nukkuu”, Tracey vastasi heti, eikä suonnut katsettakaan pojalle. Jostain syystä Tracey ei oikein pitänyt Dracosta.
”Jaahas.” Vitivalkoinen Luihuinen käveli yhden suuren nojatuolin luokse ja istuutui
Thea käveli Traceyn perässä suureen-saliin. Aamupala ei ollut viellä ilmestynyt, (”Hemmetin hitaat kotitontut!”) joten he istuivat Luihuisen pöytään odottamaan. Salissa oli tyttöjen lisäksi vain seitsemän-oppilasta, joista kaksi oli Luihuisia. Theodore Nott ja Blaise Zabini.
Tracey ei yleensä osoittanut tunteitaan, mutta hänestä näki selvästi, että hän oli ihastunut Blaiseen. Tracey pörräsi Blaisen ympärillä, kuin mehiläinen (harvinaisen ärsyttävä sellainen), eikä saannut hänestä katsettaan irti. Harmi, ettei ihastus ollut molemminpuolista.
Tracey ei ollut kuitenkaan luovuttanut, nyt hän veti Thean mukaansa ja istuutui Blaisen viereen.
”Miksi tekin heräsitte näin aikaisin?” Blaise kysyi epäilevänä.
”Koska vain herättiin” Thea vastasi salaperäisesti, Blaise vain tuhahti.
”Me kun tultiin syömään ajoissa, koska muuten se tyttö Korpinkynnestä tuijottaa minua koko ruokailun ajan.”
Se oli aika ymmärrettävää. Blaise oli tumma, söpö ja erityisen hauska, kuka ei nyt häntä haluaisi?
”Mitä te otitte valinnaisiksi?” Theodore kysyi tytöiltä ajankuluksi.
Hän oli selvästi uninen, eihän Nottia muuten mikään kouluun liittyvä kiinnostanut.
”Taikaeläinten-hoidon, ennustuksen ja riimut”, Tracey luetteli hymyillen omahyväisesti.
”Thea otti samat.”
”Koska sinä pakotit”, Thea huomautti, mutta kaikki taisivat pitää sitä itsestäänselvyytenä, koska kukaan ei juurikaan reagoinut.
Theokin vain nyökkäsi ja löi samalla päänsä pöytään.
”Hmm..väsyneenä ei kannata nyökkäillä”, Thea totesi hieman hymyillen.
Theo yhtyi hymyyn hermostuneesti.
”Minulla on taikaeläimiä, ennustusta ja numerologiaa”, hän kertoi.
”Sinäkö otit numerologiaa?” Tracey kysyi ymmällään.
”Isä halusi.”
Blaise ei vaivautunut kertomaan omia valinnaisiaan, vaan ilmaisi halunsa saada lukujärjestyksen.
”Toivottavasti meillä on ensimmäiseksi liemiä...”, hän mutisi itsekseen.
Theodore huokaisi dramaattisesti ystävälleen.
Samassa ruuat ilmestyivät pöytiin ja oppilaat kävivät siihen käsiksi. Vähitellen salin oppilasmäärä lisääntyi.
”Tuolla on se korpinkynteläinen..”, Blaise sanoi yhtäkkiä
”Toivottavasti ne lukujärjestykset tulevat kohta.”
Blaisen toive ei toteutunut. Kesti ainakin vartti, kunnes Kalkaros toi ne.
”Tässä sinulle Nott...”
”Ja sinä Musta...”
”...Tässä!”
Professori ojensi hieman rypistyneen lapun Thealle
”Kiitos”
Kalkaros ei kuitenkaan jatkanut matkaa, vain jäi Thean luokse.
”Kuulin isäsi paosta”, hän sanoi vakavana
”Öh..niin?”
”Tule lounaan loputtua työhuoneeseeni.”
Thea katsoi Kalkarosta hämmentyneenä.
”Tulen”, hän sai sanottua.
Opettajan lähdettyä Tracey avasi suunsa.
”Luulevatko he, että sinulla on jotain tekemistä Siriuksen paon kanssa?”
”Nähtävästi”, Thea vastasi.
He olivat hetken hiljaa ja seurasivat katseillaan, kun Blaise kiiruhti salista.
”No?” Tracey kysyi kärkkäästi.
”Mitä?”
”Tiedätkö mitään isästäsi?”
Thea huokaisi.
”En”, hän vastasi mulkaisten Traceyta.
”Emme ole saanneet edes kirjettä häneltä.”
Yhtäkkiä Tracey alkoi hymyillä.
”Sirius on nähty lähistöllä”, hän totesi
”Ehkä hän haluaa tavata sinut....”
Thea tyytyi kohauttamaan olkapäitään.
”Sirius haluaa vain listiä Potterin.”
”Meillä on ensimmäiseksi ennustusta, mennään”, hän kehotti.
Thea veti Traceyn mukaansa ja yhdessä he poistuivat salista.
-
Thean oli pakko osoittaa pettymyksensä ennustamisen suhteen. Hitot, koko aine oli pelkästään arvailemista! Toki kuluneessa tunnissa oli hyvätkin puolensa, professori oli ennustanut Potterille kuolemaa. Oikeastaan kaikki tiesivät jo ennestään, että Harrylla oli suurempi mahdollisuus kuolla, kuin useimmilla muilla. No hei, poikahan oli taistellut ensimmäistä kertaa pimeyden velhoa vastaan (ja voittanut tämän), vasta vauvana! Toki kaiken maailman ’uuskuolonsyöjät’ jahtasivat häntä.
Mutta kuitenkin, tunti oli ollut pelkkää pelleilyä
”Miten teillä menee, tyttökullat?” Punurmio kysyi salaperäisellä äänellään.
”Ihan hyvin...” Thea vastasi hiljaa ja yritti näyttää keskittyneeltä, tuijottaessaan Traceyn teekuppia.
”Mitä näet?” Punurmio kysyi heti. Hän työnsi ylisuuret silmälasinsa lähelle tyttöjä.
Thea mumisi jotain ja käänteli kuppia käsissään.
”Öööh...tuo voisi olla kotka...”
”Voi kultapieni, se on aivan selvä sammakko.”
*hiljaisuus*
”Mitä se tarkoittaa?” Tracey kysyi epäilevänä.
Punurmio pudisti päätään huokaillen.
Thea mulkoili professoria turhautuneena ja aukaisi oppikirjan ensimmäisen sivun, jossa oli asiaa teelehdistä.
”Elämäsi tulee heittelehtimään...ja kohta pitäisi sataa....” Hän totesi Traceylle, joka vaivoin peitti naurunsa. He kummatkin, kuin yhteisestä sopimuksesta, vilkaisivat pieneen kattoikkunaan. Aurinko paistoi kirkkaana ja taivas näytti suorastaan hylkivän pilviä.
”Tietenkin...” Tracey mutisi kämmeneensä.
Punurmio kääntyi ’auttamaan’ Potteria ja Weasleyta, eikä jäännyt kuuntelemaan luihuistyttöjen naurua.
-
Ruokailuun mennessä Tracey oli jo menettänyt Luihuiselta kymmenen-pistettä ja saannut McGarmiwan raivostumaan. Thea seurasi ystäväänsä kuuliaisesti, kuin koira ja istuutui hänen viereensä syömään. Daphne lysähti tyttöjä vastapäätä.
”Arvatkaa, kenen pari olin Numerologiassa.”
”Puuskupuhin?” Thea kysyi hymyillen.
”En, Grangerin.”
”Oli varmasti erittäin nautinnollinen tunti”, Tracey totesi viisaasti.
”Milloin se oli?”
”Ensimmäisellä tunnilla, silloin kun teillä oli ennustusta”, Daphne kertoi.
Muut nyökkäilivät ja pureskelivat ruokaa.
”Hän teki kaiken työn-”
Thea oli tukehtua muhennokseen.
”Mutta Grangerhan oli ennustuksessa!” Hän huusi heti, kun oli saannut suunsa tyhjäksi ruuasta.
Tracey purskautti maidon suustaan.
”Niin!”
Daphne tuijotti toisia, eikä tajunnut mitään. Muilla oli selvä muistikuva kuraverisestä, joka istui Potterin ja Wealeyn vieressä ennustuksessa.
Tracey yritti selittää Daphnelle asiaa sillä välin, kun Thea katsoi, kuinka Kalkaros ja Dumbledore nousivat pöydästä ja nähtävästi lähtivät Kalkaroksen työhuonetta kohti.
Silloin Thea muisti Kalkaroksen sanat.
”Minun pitää mennä”, Thea totesi hiljaa.
”Mitä? Aa, ok”, Tracey sanoi ja jatkoi Daphnelle puhumista. Daphne vakuutteli, että oli ollut Grangerin kanssa numerologiassa, kun taas Tracey ei uskonut ystäväänsä lainkaan.
Anthea nousi pöydästä ja suuntasi askeleensa kohti salin ovea. Matka Kalkaroksen työhuoneen ovelle ei kestänyt minuuttiakaan. Thea jäi seisomaan oven taakse.
”Viimeinkin täällä”, Dumbledoren ääni sanoi ja ovi aukeni itsekseen. Mitä, näkikö tuo vanhus jo ovien läpi?
”Käy toki sisään, neiti Musta.”
Dumbledore istui Kalkaroksen työpyödän takana ja Kalkaros seisoi itse seinänvierustalla. Eniten Theaa kuitenkin ärsyyntyi nurkassa oleskelevasta Lupinista. Hemmetti, Lupinhan oli uusi opettaja, mitä hän täällä teki? Professorilla oli kuihtuneet kasvot ja paikatut kaavut. Hän näytti Dracon mukaan kotitontulta.
”Hyvää päivää, rehtori”, Thea sanoi kohteliaasti, mutta piti ilmeensä kylmänä.
”Tiedätte varmaankin, miksi olette täällä?” Dumbledore kysyi ystävällisesti ja sai vastaukseksi nyökkäyksen.
Remus Lupin näytti heikolta. Hän tarkkaili Theaa hiukan epäluuloisena, mutta myös vähän liiankin ystävällisenä.
”Oletteko kuulleet mitään biologisesta isästäsi, Sirius Mustasta?” Dumbledore kysyi hymyillen energisesti.
”Emme...”
”Aivan varmasti?”
”En ole kuullut Siriuksesta juurikaan mitään.”
Dumbledoressa saattoi havaita pieniä pettymyksen merkkejä. Lupin taas näytti oudon helpottuneelta, mutta Kalkaroksesta ei saannut luettua minkäänlaista aivotoimintaa. Noh, Luihuiset olivat tunnetusti kylmiä...
”Mistä tiedämme, että hän puhuu totta?” Lupin kysyi. Hän katsoi Theaa hiukan anteeksipyytävästi, mutta tarkoitti sanansa Dumbledorelle.
”Emme mistään, Remus – meidän täytyy vain luottaa neiti Mustaan”, Rehtori katsoi viimeisten sanojen kohdalla tyttöön ankarasti. Lupin näytti hiukan tyytymättömältä, hänestä nyt ei saaannut mitään selvää.
