Ihastuttava kirjoitustyyli, ihastuttavat hahmot, ihastuttava lähestymistapa, oikein ihastuttavaa siis kerta kaikkiaan!
Lyhyeksi tekstiksi rakenne oli hämmästyttävänkin toimiva, jopa juonellinen. Juoni ei ollut liian selkeä tällaiseen tunnelmalliseenkin pätkään vaan sitä ympäröivät monet kivat huomiot ja yksityiskohdat. Ne oikeastaan jopa sysäsivät homman aina liikkeelle. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa aloitus, jossa (ihastuttavalla tavalla) pohditaan Lunan suhdetta kouluun ja numeroihin, mistä päästäänkin yrttitietoon, josta päästäänkin Nevilleen...
Joskus lyhyitä tarinoita vaivaava irrallisuus tai pätkittäisyys eivät olleet koskaan tähän tarinaan astelleetkaan vaan kaikki toimi tosi hienosti. Oli oikeasti aikamoinen ilo lukea. :> Oli ilo vaikka samalla oli tietty suru, sillä tässä taiteiltiin hienosti rajapinnassa: tämä oli hauska mutta samalla hieman surullinen.
Ehkä rakkaus on sattuman kauppaa tai ehkä näiden kahden olisi pitänyt tulkita toisella tavalla tai ottaa ohjat omiin käsiinsä, ken tietää. Jotain haikeaa on aina siinä, kun molemmat haluaisivat lähestyä mutta eivät sitten kuitenkaan. Onneksi nämä ovat tässä niin nuoria, että optimistisempi voi ajatella, että kenties vielä jonain päivänä.
