Olen lukenut paljon Luna-ficcejä viime aikoina, joten yksi lisää ei liene pahitteeksi! Tällaiseen lyhykäiseen on niin vaaratonta tarttuakin, kun ei tarvi pelätä kyllästymistä tai puutumista. Olen taipuvainen molempiin, aivan hävettävissä määrin.
Harhailu kuulostaa kaikessa järjestelmättömyydessään hyvin lunamaiselta, ja taitaa olla totta, että haaveilijat ovat niitä onnellisimpia.
Allekirjoitan Okaketun kommentin siitä, että tajunnanvirraksi tämä on hyvin eheä kokonaisuus. En aluksi lukenut A/N:ää, koska skippaan yleensä alkuselitykset välttääkseni tahattomia juonipaljastuksia, enkä olisi aavistanut, että tämä on vain virtaa.
Minua ajatus tuntemattomaan hyppäämisestä pelottaa ehkä enemmän, kuin kehtaisin myöntää. Tuntemattomat käytävät ja silmien sulkeminen risteyskohdissa eivät kuulosta seikkailulta, vaan sekavuudelta, mutta toivoisin voivani ottaa ne haaveilun kannalta, koska näen senkin puolen kaukaisesti. Toiset ihmiset osaavat harhailla, ja toiset eivät. Jonkun muun hahmon kohdalla tämä olisi varmaan kuulostanut päämäärätiedottomuudelta ja saanut synkkiäkin sävyjä, mutta Lunan kanssa hulluuskin on vaivatonta ja vaaratonta.
Vanhainkoti ei jotenkin sopinut tähän maailmaan, en voi uskoa, että velhoilla sellaisia olisi, kun he elävät niin vanhoiksi ja vaikuttavat jotenkin perhekeskeisemmiltä kuin me. Ehkä se kuulosti hassulta myös siksi, että sanonta on nimenomaan kehdosta hautaan, eikä minnekään muualle.
Mietin mitä on keltaista valoa hohkavan talon oven takana. Varmaan seikkailuja.
Kiitos tästä, se oli ajatuksia herättävä ja hurmaava.