Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja vielä kerran onnittelut voitosta!
Päädyin tänne, sillä halusin lukea sinulta jotain originaalifemmeä - muistan sinut nimittäin tuotteliaana ja taitavana originaalifemmen kirjoittajana! Tämän nimenomaisen tekstin valitsin kauniin ja hempeän nimen takia. Jotenkin onnistuin aluksi hyppäämään alkutiedoista angst-genren yli ja odotin jotain takkutukkaista söpöilyä kuunvalossa, mutta tarina osoittautuikin aivan muuksi. Mutta voi että, kylläpä tykkäsin tästä juuri näin, tällaisena haikeana ja kipeänä ero- ja muistelutekstinä!
Ensinnäkin minusta on loistava ratkaisu, että tekstin nimen taustatarina tulee esiin jo ensimmäisissä virkkeissä. Ne tarjoavat hätkähdyttävän tajuamuksen, sillä puolikuu on ehkä otsikon perusteella saattanut assosioita oikeaan, taivaalla möllöttävään kuuhun ja takut taas ihan vain hiuspehkoon, mutta kyse onkin kynsien painamista puolikuista ja takuista paitsi hiuksissa, myös elämässä. Upeita rinnastuksia, joiden avulla lukija pääsee heti sisälle kertojan vaikeaan elämäntilanteeseen.
Tekstissä on mielestäni kuvattu kauniisti kahden ihmisen teiden erkaneminen: toisen elämässä tapahtuu ikävä mullistus, minkä seurauksena hän etäännyttää itsensä, kun taas toinen kokee itsensä yksinäiseksi ja päätyy lopulta etsimään seuraa ja lohtua muualta. Surullista, mutta niin inhimillistä ja ymmärrettävää molemmilta osapuolilta. Ehkä lopputulos olisi ollut toinen, jos naiset olisivat osanneet keskustella alusta asti avoimesti ja rakentavasti - tai ehkä he osasivat, mutta päätyivät silti tähän. Ei voi tietää, mutta tällaiset tapahtumaketjut ovat joka tapauksessa harmillisia. Symppaan kertojaa ja toivon, että hän todella pystyy lopulta päästämään irti ja löytämään elämäänsä uutta sisältöä. Lopussa aistin varovaista toiveikkuutta, halua nähdä huomisen. Eteenpäin jatkaminen on kuitenkin ymmärrettävästi kivinen ja mutkainen tie, ja se välittyy kouriintuntuvasti tekstin samaistuttavista kuvauksista: siitä, miten sängyssä on toisen muotoinen painauma aina vain, vaikka mitä tekisi.
Kiitos tästä haikeasta mutta kauniista lukukokemuksesta, pidin tästä kovasti!
-Walle