Jos Luna kysyisi, S

[Ginger]

Title: Jos Luna kysyisi
Author: Gin / Ill
Rating: S
Paring: “Harry/Albus”, tulkinnanvarainen Luna/Harry
Genre: AnXt, draama
Summary: Luna löytää Harryn itkemästä Dumbledoren kuoleman jälkeen
Spesiaal note: Rare-haaste meets LW6 meets FanFic100, sanana jos. 393 sanaa.
Disclaimer: Rown ja The Yardbirdsien
A/N: Lyriikoista tuli kyllä aluksi mieleen kelmit (ylläri), mutta sitten mietin tätä rare-haasteen sekä FanFic100:n kannalta ja päädyin tähän näkökulmaan. LYHYT! Mielipiteitä?

***

Luna käveli halki harmaan nurmen kohti kasvihuoneita. Kesäloma alkaisi virallisesti pian, eikä hän saisi Tylypahkan ulkopuolelta kursus-juurta, jota tarvitsi erääseen seitsemättä vuotta varten tehtävään projektiin. Ikään kuin kukaan tehtävää enää muistaisi, kaikki suunnitelmat oli pyyhitty pois rehtori Dumbledoren kuollessa. Koulu ehkä suljettaisiin, mutta Luna toivoi ettei ja kiihdytti tietämättään askeleitaan.

Hän löysi nopeasti tarvitsemansa ja oli sulkemassa kasvihuoneen ovea perässään, kun kuuli ääntelyä jostain lasirakennuksen takaa. Aivan varma Luna ei ollut siitä mikä ynähtelijä varjoissa oikeastaan piilotteli, joten hänen täytyi ottaa selvää asiasta. Molemmat kädet hapuillen hän työnsi villintyneesti eteenkasvaneet pensaat tieltään ja venytti kaulaansa yli vihreän aidan.

“Harry?”

Mustahiuksisen pojat kasvot olivat vahamaiset, punajuovaiset. Hänen hartiansa nytkähtelivät, polvien ympärille kiedotut kädet tiukensivat otettaan. Lunan askeleet olivat horjua hieman hänen päästessään pensaiden toiselle puolelle. Harry oli painanut päänsä jälleen polviinsa kuin ei olisi edes nähnyt tai kuullut Lunaa, kuin olisi yrittänyt vain toivoa itsensä kadoksiin. Hitaasti Luna notkisti jalkojaan ja laskeutui Harryn vierelle tukahdutetulle nurmelle. Siinä hän odotti aikansa, kunnes Harry viimein painoi ohimonsa vasten hänen kapeaa olkapäätään.

“Dumbledore, niinhän”, Luna olisi hymähtänyt, jos olisi kokenut tarpeelliseksi käyttää sanoja. “Kaikki on hyvin Harry, ei hän koskaan jätä sinua. Eivät he koskaan jätä.”

Ja Luna kuvitteli, mitä Harry vastaisi. Poika kertoisi siitä, miten rehtori oli opettanut hänelle kaiken mitä tiesi. Miten vanha mies oli opastanut poikaa nuorukaisen valitsemalla tiellä. Harry kertoisi, miten Albus oli katsonut häntä, kun Harry oli tirskahtanut hänen luumunpunaiselle samettipuvulleen ja pitkille hiuksilleen, etteivät vaatteet olleet kertoneet mitään opettajasta niiden alla.

Rauhoitavasti Luna siveli tummaa nukkaa Harryn niskassa. Poika vavahti ja niiskaisi sitten kuuluvasti, hänen poskensa oli kuuma, kostea. Niin, jos Luna kysyisi, Harry vannoisi rehtorin olleen viisas mies. Etteivät taukki ja vollotus, kummallisuus ja nipistys olleet merkkejä hurahtaneisuudesta vaan jostain syvemmästä, ilosta elämään, ilosta rakkauteen, ilosta jakaa tietoa turhine ja tärkeine puolineen seuraaville sukupolville.

Harry irroitti viimein kätensä polvistaan ja kietoi ne Lunan ympärille. Tyttö keinutti häntä sylissään, tunsi pojan leuan painavan hartialleen itkuisen jäljen. Rahisevan nenähengityksen seasta hän oli kuulevinaan Harryn kuiskauksen siitä, miten Dumbledore oli saanut hänet ymmärtämään, valitsemaan oikean ja väärän välillä. Ettei oikeaa ja väärää ollut. Ettei kukaan ansainnut kuolla.

Lopulta Harryllä ei ollut enää kyyneleitä vuodatettavaksi sille päivälle. Luna auttoi hänet seisomaan ja he vaihtoivat punertavasilmäisen katseen. Jos Luna kysyisi, mitä Albus oli Harrylle merkinnyt, poika olisi vastannut menettäneensä rakkaimman läheisensä. Mutta Lunan ei tarvinnut kysyä. Hän tiesi sen jo.



***
FIN

Että tällaista. Rare + LW6 + FanFic100. Yay minä. Kommentteja? Ja lyriikat...

The Yardbirds - You're better man than I

Can you judge a man,
By the way he wears his hair?
Can you read his mind,
By the clothes that he wears?
Can you see a bad man,
By the pattern on his tie?

Well then, Mr, you're a better man than I,
Yeah, Mr, you're a better man than I,
Oh, Mr, you're a better man than I,
Yeah, Mr, you're a better man than I.

Could you tell a wise man,
By the way he speaks or spells?
Is this more important,
Than the stories that he tells?
And call a man a fool,
If for wealth he doesn't strive?

Well then, Mr, you're a better man than I,
Yeah, Mr, you're a better man than I,
Oh, Mr, you're a better man than I,
Yeah, Mr, you're a better man than I.

Can you condemn a man,
If you're faith he doesn't hold?
Say the colour of his skin,
Is the colour of his soul?
Could you say that men,
For king and country all must die?

Well, Mr, you're a better man than I,
Yeah, Mr, you're a better man than I,
Oh, Mr, you're a better man than I,
Yeah, Mr, you're a better man than I

// Sca siirsi ikärajan alaotsikosta yläotsikkoon

[Celeporn]

Heh, etsiydyin lukemaan tätä LW6-topicin kautta, ja tässä kiinnosti kyllä eniten se, miten olet saanut noin monta haastetta yhdistettyä yhteen tekstiin. Aika taidokasta, pakko myöntää, en varmaan itse pystyisi ihan heti samaan

Eniten pidin tässä Harry/Albuksen toteutuksesta. En itse oikein välitä parituksesta, mutta tällaisena se ei häirinnyt minua lainkaan, tuntui jopa melko todelliseltakin. Maininta Albuksen hiuksista ja luumunpunaisesta samettipuvusta pistivät hymyilemään, samoin kuin jo kirjoista tuttu "eivät he koskaan jätä meitä".

Niin, jos Luna kysyisi, Harry vannoisi rehtorin olleen viisas mies. Etteivät taukki ja vollotus, kummallisuus ja nipistys olleet merkkejä hurahtaneisuudesta vaan jostain syvemmästä, ilosta elämään, ilosta rakkauteen, ilosta jakaa tietoa turhine ja tärkeine puolineen seuraaville sukupolville.

Suosikkikohtani. Ihana, ihana Albus <3

Muuten en nyt jostain syystä oikein osaa sanoa mitään. Teksti oli kielellisesti sujuvaa ja eteni loogisesti, niukka kuvailu toimi, mutta... Noh, tykkäsin kyllä tästä, mutta hirveästi tarttumapintaa tässä ei ollut - johtuu varmaan osittain siitä, että tämä oli sen verran lyhyt ja kohtuullisen "juoneton". Ei mitenkään mullistava lukukokemus siis, mutta kaunis ja herkkä ficci, harvinaisen toimiva tällaiseksi fiilistelyksi. Tämän luki oikein mieluusti pariinkin kertaan, kiitoksia tästä.

[Carolynne]

Kaunista. Huomaan järkytyksekseni, etten ole tainnut lukea kovinkaan montaa ficciä Albuksen kuolemasta, enkä varmasti yhtään tämänkaltaista. Tämä tosiaan teki oikeutta hänen hahmolleen, kuten Celeporn, minäkin rakastuin tähän:

Niin, jos Luna kysyisi, Harry vannoisi rehtorin olleen viisas mies. Etteivät taukki ja vollotus, kummallisuus ja nipistys olleet merkkejä hurahtaneisuudesta vaan jostain syvemmästä, ilosta elämään, ilosta rakkauteen, ilosta jakaa tietoa turhine ja tärkeine puolineen seuraaville sukupolville.

Niin kaunis ja kuvaa Dumbledorea täydellisesti. Oikein tässä alkavat omatkin silmäkulmat kostua ikävästä hyvää hahmoa kohtaan. Saanko käyttää tuota lausetta allekirjoituksessani, mainiten, että se on sinun kirjoittamasi?

Tykkäsin kovasti Lunan näkökulmasta. Se ei ole liian yleinen teksteissä, mutta kuitenkin hyvin kirjoitettuna toimii valtavan hyvin. Tässäkin mukana olivat niin pieni huumori synkästä aiheesta huolimatta alun kursusjuuren muodossa. Samalla siitä saattoi kuitenkin aistia jotain todella surullista, joka ei liittynyt juurikaan suruun Albuksesta - Luna ei halunnut jäädä jälleen yksin koulun sulkemisen jälkeen. Olen aina osannut vahvasti samaistua hahmoon ja niinpä hänen läksyjentekonsa, toiveensa uudesta lukuvuodesta, iski erittäin kovaa.

Harryakin oli kuvailtu juuri sopivassa määrin. Itkukohtaus tuntui todella aidolta, ei liian teennäiseltä tai dramaattiselta, vaan sellaiselta pieneltä hetkeltä oikeassa elämässä. En tiedä, oliko tuo Albus/Harry tarkoitettu oikein paritukseksi, mutta minä näin tässä vain syvää ystävyyttä niin heidän kuin Lunan ja Harrynkin välillä. En mene väittämään, ettei mikään muu toimisi, mutta itse pidin tuosta versiosta hieman enemmän, se ikään kuin piti yllä ficin realistista otetta. //Ja nyt tarkemmin ajatellen ihastuin kovasti H/A:n, kirjoittakaa joku sitä vakavana lisää!

Ja ai niin, myös tuo Marlan lainaama kohta on ihana.
Kiitän kovasti!
Carolynne

[Ginger]

Kommenttia Oon happy-happy

Celeporn: Haasteiden yhdistämisestä, no eihän siihen lopulta tarvitse kuin kolme punaista lankaa Olin alun alkaen tekemässä näistä lyriikoista kelmificciä, mutta totesin sitten, etten ikinä saa tuota rarea tehtyä jos en tartu siihen nyt ja päädyin näkökulman vaihdokseen. Ja sitten tuntui, että tarvitsen ulkopuolisen näkökulman ja kun tuo FF100 on meneillään, niin toteutus tuli lopulta kuin itsestään Ettei se lopulta niin vaikeaa ole kuin miltä se saattaa kuulostaa.
Lyhyydestä/juonettomuudesta sen verran, että kun aloittelin tätä tässä muodossa, mietin kyllä vennyttäväni tämän pitkään mittaan, mutta toteutusvaiheessa lopulta tuntui, että päätilannetta olisi turva venyttää, koska se saattaisi jäädä junnaamaan paikoilleen. Sitten tietysti enemmän matskua alkuun ja loppuun oli mielessä, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että se olisi vienyt turhan paljon huomiota Harry/Albuksesta (ja keskittynyt sen sijaan Harry/Lunaan), mikä ei sitten tukenut rarea.
Kiitos kommentistasi!

Marla: Ihanat lyriikat valitsit. Minua ihan kiukutti kun en päässyt itse piisiä missään kuuntelemaan. Minä vähän mietinkin tuota nimeä, kun spostiin se tuli tuolla nimellä ja googlettamalla (kun yritin sitä kuunneltavaksi löytää) se tarjosi nimeä miehen kanssa. Mutta siis juu, tämä fic ei suoranaisesti kuvaa tulkintaani noista lyriikoista, vaan jouduin turvautumaan siihen suoraan sanamerkitykseen ilman kertsiä -menetelmään saadakseni lyriikoiden kulkemaan yhteen A/H:n kanssa. Lunan suuri rooli perustuu taas siihen, että minä päätin tehdä tästä myös FF100:n sopivan.
Kirjoituskielestä, joo, todettu juttu ettei sanailuni ole aina kaikkien makuun Tyyli on mitä on ja muuttuu vähän tekstin mukaan. Osaakko nimetä jonkin tökkineen kohdan, niin minulle jotain purtavaa?
Nyt kun itse luen quottaamasi kohdan niin mietin samaa, siinä pitäisi olla jälkimmäisessä kohdassa hyvä ja paha. Toisaalta filosofian openi olisi ylpeä tuosta väittämästä Mutta kuten sanoit, pääasia, että kuulostaa hyvältä
Kiitos kommentistasi!

Carolynne: En muuten minäkään ole lukenut O.o En kyllä ole lukenut ficcejä ylipäätänsäkään, asia pitää korjata... Ja toki saat käyttää pätkää allekirjoituksessasi, jos niin haluat (toi hymiö oli lähinnä sitä pienesti hymyilevää) Ja Lunan näkökulma tulee minun toimestani lisääntymään
Harry/Albukseen, kuten muihinkin samanhenkisiin parituksiin/tapahtumiin, pyrinkin jättämään sen tulkinnanvapauden, kukin voi ajatella mitä haluaa. Olikin vaikeaa olla kirjoittamatta päähäni pinttyneestä kuvasta, siitä, miten nuori Harry istuu Albuksen sylissä ja on vetänyt miehen valkean parran suojakseen (O.ó). Siinä olisi mennyt parituksettomuuden illuusio ja kentien haikea tunnelmakin...
Kiitos kommentistasi!

[Bulla]

To be honest, ainoa minkä takia luin tämän, oli se, että sinä kirjoitit sen.

Mutta hei, miten voisin olla pettynyt, todella kaunis ja suloinen kirjoitus täynnä kaipuuta ja surua. Ja koska satun olemaan melankolisella tuulella, tämä sopi kuin nyrkki silmään. (En ole muuten ikinä oikeastaan tajunnut onko tuo hyvä vai paha asia..)

Lunasta on tullut kovaa vauhtia minun lempihahmoni, ainakin yksi niistä. Ja kukapa voisi vihata Dumbledorea? Täytyy myöntää, otsikon "Harry/Albus" sai kulmat kohoamaan kiitettävästi, mutta uskalluinpa tämä kuitenkin lukemaan.

Tuntuu, että ajatukset vain pyörivät tällä hetkellä päässäni, enkä saa niitä oikein puettua sanoiksi. joten tyydynpä vain lainaamaan sinua:

Niin, jos Luna kysyisi, Harry vannoisi rehtorin olleen viisas mies. Etteivät taukki ja vollotus, kummallisuus ja nipistys olleet merkkejä hurahtaneisuudesta vaan jostain syvemmästä, ilosta elämään, ilosta rakkauteen, ilosta jakaa tietoa turhine ja tärkeine puolineen seuraaville sukupolville.

That pretty much sums it up.

-Bulla

[Kaatosade]

Olen lukenut tämän jo pariin kertaan ja vieläkään en tiedä, mitä sanoisin.

Nättihän tämä oli. Pidin Lunasta, joka toivoo, ettei koulua suljettaisi ja menee lohduttamaan Harrya niin luontevasti. Hän tuntuu omalta itseltään. Harry/Albusta en pahemmin ole vakavana lukenut, ainakin tällä tavalla käsiteltynä se kyllä toimii.

Lyriikat sopi hienosti Albuksen hahmoon ja tästä tuli samaan aikaan sekä surullinen että lohdullinen olo. Eli kiitoksia tästä.

[SnowBlind]

Minun on jo pikään pitänyt lukea tämä, ja nyt viimein sen teinkin.

Ihana, kaunis, suloinen, on ensimmäiset sanat mitä tulee mieleen.
Pidän siitä, miten Luna ajattelee mitä Harry sanoisi, jos hän kysyisi häneltä asioita, vaikka ei sano ääneen mitään. Hienoa, että Luna, jonka tapana on sanoa asioita suoraan, ehkä vähän tajuamatta olisiko niitä pitänyt sanoa, ymmärtää pysyä vain hiljaa lohduttamassa, kun hän kuitenkin tietää, mitä Harry tulisi vastaamaan.

Nuo sanat sopivat tähän täydellisesti (: Minullekin tuli niin mieleen Dumbledore tuota lukiessa. Hienosti olit saanut tekstiin juuri tämän idean, että ulkonäön perusteella ei voi oikeastaan sanoa toisesta paljoa. Dumbledoreakin voisi niin helposti ensinäkemältä kuvitella höperöksi, seniiliksi papparaiseksi.

Ja H/Dumbbaa <3 Olen alkanut innostua tästä parituksesta, vakavasti kirjoitettuna.

Kiitos tästä <3