Energiasi [Tulkinnanvarainen Fred/George, K11]

[Gwenhwyfar]

Kirjoittaja: Gwenhwyfar
Otsikko: Energiasi
Ikäraja: K11 // unrealistic korjasi ikärajaa ja siirsi oikealle osastolle
genre: Angst, (Deathfic)
Paritus: Tulkinnanvarainen Fred/George
Varoitukset: tulkinnanvarainen insesti
Disclimer: kaikki kunnia Jo Rowlingille
haasteet: Ficlet300 - kun satanen ei riitä sanalla Energinen.

A/N: Tajunnanvirtaa. Ei mitään muuta. Pahoittelen mahdollsisita kirjoituvirheistä, väsymys ja nuha painavat päälle, eikä tarkistamisesta tule oikein mitään.


Energiasi

Sinä olit aina niin iloinen, se energisempi meistä. Sinä vedit minua eteenpäin, kun minä en jaksanut. Sinä kannustit minua, kun sydämeni oli murtunut, kun vitsailu ei sujunut tai elämä vain muuten vaan meni alamäkeä. Sinä ja sinun energiasi, hymysi, naurusi, läsnäolosi ja sinä.

Minä tein samoin aina silloin tällöin. Energiasi ei ollut loppumatonta. Sinä vajosit käsivarsilleni, suljit silmäsi ja nukuit. Sinä latasit akkusi, kunnes olit taas valmis jatkamaan matkaa. Joskus sinä puhuit unissasi. Sanoistasi ei koskaan muodostunut kokonaista kertomusta, ja joskus en edes ottanut selvää siitä, mitä sanoit. Minä pidin siitä, sinä aivan lähelläni voimattomana ja väsyneenä.

Sinä olit sitä harvoin. Sinä heräsit aina ensimmäisenä ja nukahdit viimeisenä. Sinä keksit aina kaikki parhaimmat ja hulluimmat ideat, tai ainakin minusta tuntuu siltä. Ehkä mieleni vain valehtelee nyt, kun sinä - En halua uskoa sitä todeksi.

Muistan kerran, kun olimme pieniä. Ehkä kuuden vanhoja. Satoi vettä kuin saavista kaatamalla, lämpötila oli tippunut alle kymmenen, ja pilvipeite maan yllä vain tummeni tummenemistaan. Istuimme takan ääressä, ja sinä katselit ikkunasta ulos. Yhtäkkiä sinä nousit, juoksit luokseni ja vedit minut ranteestani ulos sateeseen. Juoksimme ympäriinsä, kunnes minä valitin kylmyyttä. Minä vilustuin, mutta sinun ihosi oli lämmin, eivätkä huulesi edes sinertäneet.

Sitten sinun energiasi oli poissa lopullisesti.

[Orenji]

Minä ainakin tulkitsin F/G- paritusta. Olipa hieno ficci kaikessa lyhyydessään! 
Alkukappale oli koko jutun tiivistelmä. Fredin (?) energiasta ja luonteesta kertominen. Toisessa kappaleessa tunnelma rauhoittui, kun siirryttiin kuvailemaan unta. Kolmas oli vähän sekainen, mutta neljäs oli älyttömän suloinen. Itsekin oon kipeeksi tullut kesäsateissa juoksentelusta. Insesti ei tunnu tässä tapauksessa ikävältä, kun kyseessä on kaksoset. Ne on jotain muuta kun veljiä, jotain enemmän.
Tuo lopetus oli pysäyttävä, ja ikään kuin koko homma romahti. Energia oli poissa.
Pidin kovasti, kiitos!

[Herkkuoone]

Oh, Fred/Georgea!

Tämä on surullinen ja suloinen, sai hymyilemään katkerana. Erityisesti tuo muistokohta oli sellainen, joka sai aikaan tuon reaktion. Ajatus pienistä kaksosista vesisateessa leikkimässä on todella hurmaava ja se kuvastaa kyllä elämän pieniä iloja ja lapsuuden hulluja päähänpistoja loistavasti.

Tekstin idea on ihastuttava! <3 Tykkäsin tästä energia-ajatuksesta ja kuinka sillä kuvattiin Fredin kuolemaan ilman varsinaisen kuolema-sanan käyttöä. Pidin myös siitä, miten tuolla ”energialla” kuvattiin Frediä ja näytettiin kaksosten ero: Fred oli energisempi; se tukijalka, johon tukeutua; se, joka heräsi varhain ja nukahti viimeisenä; hullujen ideoiden keksijä ja ties mitä muuta. Olit myös hyvin tuonut esiin sen, että kaikkien (jopa niiden, joilla on kaikista eniten energiaa) on saatava olla joskus heikkoja, saatava joskus ladata akkujaan, jotta ne kestäisivät taas.

Olen lukenut sinulta useampia näitä lyhyitä raapaleita/ficlettejä ja olen tykkäillyt kaikista, jotka olen lukenut. Kerrot asiat ilman suurempia turhia mutkia, rehellisesti niin kuin ne ovat, mutta samalla kuvailussa ja kerronnassa on jotain sellaista, joka saa lukemaan näitä useammankin kuin vain yhden. Toisin sanoen minusta kirjoitustyylisi on kamalan kiva. :>
Minä vilustuin, mutta sinun ihosi oli lämmin, eivätkä huulesi edes sinertäneet.
&
Sitten sinun energiasi oli poissa lopullisesti.
Esimerkiksi näistä kahdesta virkkeestä tykkäilin hurjasti tämän tekstin kohdalla. Ensimmäisessä pidin pienestä vastakkainasettelusta vilustuneen Georgen ja Fredin lämpöisyyden välillä sekä noista sinertävistä huulista. Tuo viimeinen lause on puolestaan niin lohduton ja lopullinen: energia, Fred, on poissa ja George on jäänyt yksin. Ouw. :<

Kiitos. : )
~ Herkku.

[Lily02]

Voii! Tää on hyvä! Rakentava on nähtävästi lähtenyt lomalle, en tiedä minne. 
Enempää ei multa heru!

Kiitos ihanasta ficistä!!! -Lily02-