Joulupukin puhuttelussa 2. osa
Tinttitontun kilikellon kilkutus herätti viisi umpiunessa olevaa luihuispoikaa uuteen aamuun.
”Herätys unikeot, aamupala on valmiina”, Tintti sanoi samalla, kun laski täyden sylillisen pipoja, kinttaita, kaulahuiveja ja villasukkia lipaston päälle. Ikkunasta ulos katsottaessa ei olisi voinut arvata mikä vuorokaudenaika oli kyseessä. Ulkona oli aina yhtä pimeää. Pojat saivat huomata, että heidän sängynpäätyihinsä oli tuotu koko joukko vaatteita, alkaen alusvaatteista aina paksuihin turkistakkeihin ja oven pielessä oli monta paria eri kokoisia ja värisiä huopatossuja.
Gregin vatsa kurisi äänekkäästi ja hän voihkaisi vähän tajutessaan missä heräsi.
”Voi surkeus”, hän valitti päätään pidellen.
”Älä valita. Tämä seitsemän päivän höykytys on vain kestettävä”, Theo sanoi ja tutki samalla sängynpäätyyn tuotua vaatekasaa kaivaen siitä sopivaa päälle pantavaa.
”Hei kamut, ulkona on yli kaksikymmentä astetta pakkasta, joten näille vaatteille taitaa tosiaan olla käyttöä”, Blaise totesi katsoessaan ikkunan pielestä löytyvää ulkolämpömittaria.
Dracosta ei näkynyt kuin hiustupsu ja nenänpää peiton alta.
”Täällä on lämmintä ja pehmeää, en taida haluta nousta”, Draco mumisi unisena.
”Ei auta kamu”, Blaise totesi ja veti peiton toisen päältä.
”Hei!” Draco älähti vetäessään peittoa takaisin ylleen.
Neljä pojista löysi itsensä viimein aamupalapöydästä, johon Tinttitonttu heidät viittoi. He söivät vatsansa täyteen ja vaikuttivat olevan tyytyväisiä tarjoiluun. Pienessä ruokailutilassa oli Tintin lisäksi muitakin tonttuja, jotka olivat pukeutuneet Tintin tavoin punaiseen ja jokaisen piippalakissa kilisi kulkunen. Dracon liittyessä muiden seuraan, oli toisilla menossa jo uusi kierros sapuskaa.
”Ei pöllömpää”, Greg totesi saatuaan vatsansa täyteen.
”Nämä luumujutut ovat yliveto”, Vince sanoi ottaessaan vielä yhden joulutortun.
Silloin joulupukin muori pyyhälsi paikalle ja hetken aamiaispöydässä vallitsi täydellinen hiljaisuus, ellei Vincen mussutusta laskettu mukaan.
”Olette näemmä saaneet syötyä. Tintti opastaa teidät kohta tallin ylisille, jossa pidämme ensimmäisen oppitunnin. Laittakaahan tarpeeksi vaatetta yllenne, se on vähän viileä paikka”, muori opasti heitä hieman eilistä lempeämmin ja äidillisemmin. Muori oli tapansa mukaan pukeutunut tummanvihreään ja hänen kadotessaan hänen jälkeensä ilmassa leijui hetken voimakas pihkan ja havupuun tuoksu.
Blaise lisäsi heidän palattuaan huoneeseen vielä yhdet villasukat ja valitsi harmaat huopatossut, jotka sopivat hänen jalkoihinsa. Hän veti jalkohinsa mustat toppahousut ja takin, jonka hihansuissa ja kauluksessa oli paksua turkista. Lopuksi hän valitsi vaatekasasta tumman pipon ja paksut kinttaat ja jäi odottamaan että muut saisivat itsensä lähtökuntoon.
”Kestääkö vielä kovin kauan? En voi enää odottaa sisällä tai sulan tähän kuumuuteen?”
”Mene sitten ulos odottamaan, jos et voi odottaa pientä hetkeä”, Theo vastasi.
”Taidan mennäkin, teillä näyttää kestävän.”
Blaise meni ulos ja pakkanen nipisti vähän nenänpäätä, mutta muuten paksut ja lämpimät vaatteet olivat oikein mukavat antaessa suojaa pakkaselta. Maisema oli pimeä, mutta ei sysipimeä, sillä valkoinen lumi valaisi sitä, eikä se tuntunut lainkaan ikävältä ja synkältä. Blaise näki siellä täällä tonttujen kulkevan siistittyjä pihateitä ristiin rastiin mikä minnekin suuntaan. Kohta Tinttitonttu liittyi hänen seuraansa.
”Tallit ovat tuolla ja minä vien teidän kohta sinne”, Tintti osoitti jonnekin kauas pihanperälle, jossa ei näyttänyt olevan yhtään rakennusta, vaan pelkkää lumista maisemaa.
”Mihin nuo kaikki tontut oikein menevät?” Blaise kysyi.
”Kukin menee omiin töihinsä. Suurin osa menee joulupajalle, mutta osa muihin askareisiin. Täällä on eläintenhoitajia ja metsätyöläisiäkin. Pääsette kyllä näkemään yhtä ja toista näiden päivien aikana”, Tintti selitti.
Kohta jostain kaukaa kuului koiran haukuntaa, joka voimistui hetki hetkeltä. Blaise näki kaukaa tulevan koiravaljakon ja sen vetämän suuren pulkan ja sitä ohjasi harmaisiin pukeutunut tonttu. Kohta muut pojat liittyivät heidän seuraansa.
”Ei näiden vaatteiden kanssa taivu mihinkään”, Vince totesi näyttäen topatulta lumiukolta, jonka kädet sojottivat sivuille.
”Minä taivun ihan hyvin”, Theo sanoi ja meni pari kertaan kyykkyyn ja ylös.
Silloin koiravaljakko pysähtyi heidän kohdalleen ja sitä vetävät koirat haukkuivat tervehtien Tinttiä ja poikia. Valjakon kuljettajana oli vähän jörönoloinen tonttu, joka ei sanonut mitään.
”Tulkaa kyytiin”, Tintti opasti ja istahti pulkkaan.
”Ovatko nämä taikakoiria?” Greg kysyi asettuessaan pulkkaan.
”Eivät. Nämä ovat ihan tavallisia koiria ilman mitään taikaa. Mutta täällä Lapin joulumaassa kaikissa asioissa on vähän taikaa, jos sitä tarkoitat”, Tintti sanoi.
Blaise ja Draco joutuivat auttamaan vaatetuksesta kankeaa Vinceä asettumaan pulkan kyytiin ja kun kaikki olivat paikoillaan, koirat ampaisivat juoksuun ja matka kohti talleja alkoi. Tintin lakin kulkunen kilisi ärsyttävästi koko matkan ajan.
Koko viikko oli täynnä yllätyksiä ja ohjelmaa.
Taiga-muorin pitämät oppitunnit osoittautuvat pääosin mielenkiintoisiksi. Mutta pian pojat oppivat sen, että kannatti kuunnella enemmän ja päästää suustaan vähemmän. Se oli tullut selväksi heti alkuunsa.
”Mitä hyötyä meille on jostain perhanan porojen hoiton opiskelusta? Me palataan takaisin Tylypahkaan”, Theo jupisi.
”Vittu en ala tähän”, Vince säesti.
Kohta koko poikaviisikko jupisi ja marisi, mutta muori ei kuunnellut sellaista hyvällä.
”Nyt ylös koko kelvoton konkkaronkka. Saatte pestä suunne!” muori huudahti ja huitoi samalla kädessään olevalla koivunvitsalla heitä takalistolle. Eilinen kuumotus oli vasta alkanut unohtua muistista. Muori paimensi pojat pesualtaalle ja osoitti kepillään esillä olevia hammasharjoja ja mukeja.
”Minä pesin jo aamulla hampaani”, Draco tiuskahti melkoisen tuohtuneena.
”Mutta et näemmä suutasi. Tämän pitäisi auttaa siihen, että unohdatte viimein jo kirosanat. Niitä en suvaitse joulumaassa laisinkaan. Poikien ei auttanut muu kuin pestä suunsa ja hampaansa ja järkytys oli suuri heidän maistaessaan suussaan karmean saippuan maun.
”Hyi helv...”, Greg aloitti mutta sulki sitten suunsa. Saippua alkoi täyttää tehtäväänsä.
Oppitunti porojen hoidosta ei valunut lopulta aivan kuuroille korville.
Poronhoito osoittautui lopulta kaikkea muuta kuin tylsäksi. He tutustuivat puheliaaseen tallitonttuun Toukoon joka osasi puhua asiasta kuin asiasta kiinnostavasti ja heitti välillä juttua myös asian vierestä. Kaksi tuntia kului kuin siivillä, eivätkä pojat kohta edes tajunneet työskentelevänsä tallilla hyörivien tonttujen rinnalla. Touko sai työnteon tuntumaan pikkujutulta.
”Minulla on kiljuva nälkä”, Vince sanoi lopulta.
”Ei voi olla, söit meistä eniten ja näin kun piilotit yhden tortun taskuusi”, Theo kiusasi.
”Pääsette kohta syömään”, Touko sanoi. ”Olette tehneet hyvää työtä. Olemme saaneet kuljetettua ennätysmäärän heiniä ja olkia riihestä tänne ja porot näyttävät pitävän harjausotteestanne.”
”Kaikki käy kunhan et laita minua siivoamaan sontaa”, Blaise totesi levittäessään viimeisiä olkia lattialle.
”Sooh. Tiedä vaikka valitsisin juuri sinut siihen hommaan heti huomenna”, Touko sanoi, eikä Blaise voinut lukea tontun kasvoilta oliko se tosissaan vai laskiko se leikkiä.
Draco harjasi vielä Petteri-poroa ja silitti sen turpaa tutkien samalla oliko sen kuonossa jokin ero muiden porojen kuonoihin verrattuna. Porot tallilla näyttivät aivan tavallisilta, eikä lainkaan siltä, että ne voisivat ulos mennessään ponkaista ilmaan lentämään.
Lounas syötiin valtavan kokoisessa riihessä ja poikien pelko tiskaamisesta osoittautui lähes turhaksi. Väkeä oli paljon ja jokaisen oli tarkoitus tiskata suuressa pesupaljussa ainoastaan omat ruokailuvälineensä ja asetella ne kuivaamisen jälkeen takaisin paikoilleen. Valitettavasti heidän kolmantena päivänään kävikin niin, että kesken lounaan sattui hälytys pajalla ja silloin pajatontut joutuivat jättämään astiansa levälleen pitkin pöytiä.
”Pahoittelen pojat, mutta tänään teillä on oikea tiskivuoro”, Touko totesi käärien hihansa ja alkoi keräillä pöytiin jääneitä asioita kärryihin poikien tiskattavaksi.
”Tämä kävisi nopeammin taivasauvan avulla”, Blaise jupisi. ”Ja tästä tulee sormet ryppyisiksi.”
”Älä muistuta. Arvaa montako kertaa olen kaivannut sauvaani. Ties minne se jäi lojumaan Tylypahkan maille kenen tahansa varastettavaksi”, Draco totesi kädet kyynärpäitä myöten vaahtoavassa vedessä suupielet mutruun vääntyneinä.
”Suu kiinni Vince”, Draco ärähti tiskejä liinaan kuivaavalle pojalle.
”Hei, en sanonut mitään.”
”Aioit kuitenkin.”
Jouluntaikahistoriantunnit sisälsivät muun muassa tonttutietoutta. Pojat saivat oppia mitä
eroa tontuilla oli. Tallitontut keskittyivät eläintenhoitoon ja yöpyivätkin talleilla. He pukeutuivat pääasiassa harmaisiin. Riihitontut huolsivat kiinteistöjä ja kulkuvälineitä ja olivat harvalukuisia, eivätkä mielellään jääneet juttelemaan muiden kanssa. Joulutontut työskentelivät joulupukin pajalla läpi vuoden kesälomaa lukuun ottamatta. He pukeutuivat punaisiin ja heillä oli usein kulkunen piippalakissaan.
Kotitontut ja heidän tehtävänsä olivat pojille ennestään tuttuja. Tosin täällä myös kotitontut olivat kunnolla pukeutuneita, mikä ei ollut mikään yllätys. Pelkkä keittiöpyyhe ei auttaisi kovaa pakkasta vastaan ja tontut eivät työskennelleet pelkästään sisällä. Lisäksi oli vielä saunatonttuja, jotka huolehtivat saunapuista, saunan lämmittämisestä ja pesutilojen siisteydestä. He myös pitivät lammen avantoa auki läpi talven niitä varten, jotka halusivat pulahtaa avannossa.
”Kuka kahjo haluaa keskellä talvipakkasta johonkin jääkylmään prunniin likoamaan?” Blaise ihmetteli.
”Voitte viikon aikana kokeilla jos haluatte. Kylmästä vedestä pääsee heti takaisin lämpimään saunaan”, muori selitti. ”Eikä siellä liota tarvitse. Pikainen pulahdus veteen ja ylös parantaa mukavasti verenkiertoa.”
”Minun vereni taitaa kiertää muutenkin”, Vince sanoi ja vähensi vähän vaatetustaan.
Taiga-muori osoittautui varsin lämminsydämiseksi ihmiseksi aivan kuten Nikolaus oli sanonutkin, mutta nainen ei suvainnut minkäänlaista huonoa käytöstä lähellään. Muorista huokuva lämpö ja iloisuus olivat kuitenkin oudolla tavalla tarttuvia.
Muori oli kuitenkin heidän neljäntenä päivänään erityisen vakava. Hänen jouluntaikahistorian oppituntinsa aihe oli synkkä ja selkäpiitä karmiva.
”Tänään on aika pureutua siihen, miksi te pojat oikeasti olette täällä. Olette onnekkaita, että Nikolaus ehti keskeyttää teidän toimenne, sillä oli ainoastaan yhdestä päivästä kiinni ja olisitte joutuneet itsensä Krampuksen kynsiin.”
”Kra- Krampus?” Draco nielaisi.
”Mutta minä luulin että ei semmoista...”, Theo aloitti mutta näki muorin tuiman ilmeen.
”Ei parane luulla kaikkea eikä auta pelleillä vakavilla asioilla. Nyt korvat kuulolle vintiöt niin saatte kuulla koko totuuden tässä ja nyt.” Muori huokaisi kerran syvään ja kertoi toinen toistaan karmaisevampia tarinoita historian varrelta siitä, mitä Krampus oli joulun alla lapsille tehnyt.
”Krampus on puoliksi pukki ja puoliksi paholainen.” Seinälle läjähti valtavan suuri havainnollistava kuva tuosta sarvipäisestä kammotuksesta. ”Se aloittaa kierroksensa tavallisesti joulukuun alussa, yleensä 5. päivän tienoilla ja kiertää rankaisemassa lapsia, jotka ovat olleet ilkeitä. Teidän Tylypahkan joulunvastainen suunnitelma ja sen toteuttaminen ei ollut enää pelkkä pieni jäynä tai pila, vaan se olisi todentotta ollut vuosisadan ilkein temppu. Krampus oli jo lähtenyt liikkeelle ja oli tietoinen teistä viidestä.”
Vince nielaisi äänekkäästi.
Draco tuijotti kiinteästi tummasinisten huopatossujen kärkiään ja näytti vakavalta.
”Ei me ajateltu...”, Blaise henkäisi ja väri pakeni hänen kasvoiltaan.
”Ettepä ajatelleet. Joku teistä ainakin on kuullut Krampuksesta ennen. Häntä ei pidä luulla satuolennoksi.”
Greg piteli vatsaansa ja näytti pahoinvoivalta. Hän kuvitteli kuinka Krampus olisi paiskannut hänet pataan ja kiehuttanut siinä pien ja tervan seoksessa.
Lattialta kuului kolahdus. Theo oli saanut tuolinsa keinahtamaan hitusen liian kauas taakse ja nyt hän löysi itsensä heinien ja olkien seasta selällään. Hän ei aikonut myöntää muille, että oli ollut vähällä kusta housuihinsa käsittäessään missä vaarassa he kaikki olivat olleet. Muori kumartui hänen ylleen.
”Nyt ylös ja päät pystyyn pojat. Myös Tylypahkassa on muutama tonttu, jotka on koulutettu viestimään joulun asioita Nikolauksen korviin saakka”, muori sanoi ja ojensi kätensä pelästyneen näköiselle Theolle. ”Tästä eteenpäin saatte toimintaohjeita ja keskustelette tästä lisää Nikolauksen kanssa. Lupaan että seuraavat oppitunnit sisältävät mukavampia aiheita.”
Kahvitauko oli nopeasti ohitse, eikä pojilla ollut paljoa keskusteltavaa. Itse kukin heistä sulatteli uutista Krampuksesta mielessään. Oli aika mennä joulupajalle ja viettää siellä seuraavat tunnit. Pojat saivat tutuksi tulleen Tintti-tontun oppaakseen, joka esitteli heille pajan syrjäisimmänkin kolkan. He näkivät puutyöpajan, metallityöpajan, ompelupajan ja lukuisia muita työpisteitä, joissa lukuisat joulutontut häärivät iloisina ja lauleskellen työnsä touhuissa. Kohta Krampus ei kummitellut enää poikien mielessä, sillä heidän mielenkiintonsa oli suunnattu jo aivan toisaalle.
Viisikko katseli ympärilleen silmät pyöreinä kuunnellen kilkatusta, takomista, surinaa ja hurinaa ympärillään. Pajat olivat täynnä työkaluja ja koneita, jotka olivat täysin vieraita taikamaailmassa, mutta silti työskentely näytti siltä, kuin kaikki olisi tapahtunut sutjakkaasti ja kädenkäänteessä, kuin mukana olisi ollut taikaa. Kaipa se sitä olikin, jouluntaikaa. Sitähän he olivat oppimassa tämän viikon aikana.
”Saatte tänään olla mukana pakkaamossa, johon valmiit ja turvallisuustestin läpi käyneet lelut päätyvät pakattaviksi”, Tintti sanoi.
”Ihanko oikeasti täällä valmistuu koko maailman lasten lelut jouluksi?” Blaise kysyi ihmeissään. Hänen katseensa oli juuri pysähtynyt seuraamaan taidokasta maalaustyötä, kun eri mallisia ja kokoisia leluautoja maalattiin.
”Täällähän ne.”
”Entä velhoperheiden lasten lelut?” Draco ihmetteli ja hypisteli yhtä lelulentokonetta kädessään.
”Niitäkin valmistetaan täällä. Ja ne käyvät Taiga-muorin käsien kautta ennen niiden pakkaamista”, Tintti kertoi.
”Ei kuulosta kovin luihuismaiselta olla tekemisissä jästilelujen kanssa”, Theo totesi ja antoi katseensa kiertää koko suuren varaston hyllyjen. Hyllyt olivat täynnä kaikenlaisia leluja; nukkeja, pehmoleluja, kirjoja ja pienoismalleja jästien kulkuvälineistä sekä paljon erilaisia lautapelejä.
”Mitä on luihuinen ja jästi?” Tintti ihmetteli vuorostaan.
Pojat kertoivat toisiaan täydentäen Tylypahkasta, niiden tuvista ja jästeistä sen vähän mitä viitsivät. He olivat viimein tulleet suureen huoneeseen, joka oli täynnä pakkausmateriaalia.
”Ehdimme hetken pakkaamaan muutamia leluja joulukääreisiin”, Tintti sanoi ja näytti mallia.
”Kaipaan taikasauvaani”, Draco jupisi, mutta tarttui kuitenkin suureen iloisen väriseen paperirullaan, josta Greg leikkasi sopivan palan. Vince etsi sopivan kokoisen pahvilaatikon, johon paketoitava puinen juna ja sen lukuisat vaunut pakattiin. Greg leikkasi melkoisen kömpelöin ottein teipistä sopivia palasia Tintin ohjeistaessa vieressä ja kohta paperin sisään oli kääritty laatikon lisäksi Vincen käsi. Kun käsi oli saatu pois paperista ja paketti näytti päällisin puolin salonkikelpoiselta oli Theon vuoro lisätä siihen nauha ja kirjoittaa pienelle lapulle paketin sisältö.
Kohta paketoiminen sujui jo paremmin. Vince jäi tuijottamaan yhtä puista junaa haikean näköisenä. Hänen mieleensä tuli Tylypahkan pikajuna, sillä se näytti aivan sen pienoismallilta. Ties vaikka joku näistä leluista kävisi Taiga-muorin taikovien käsien kautta ja löytäisi jonkun velhoperheen lasten joulupakettiin. Vince muisteli, että oli nähnyt aivan tämänlaisen junan jonkun lapsen leikeissä ja juna oli tietysti liikkunut taian avulla ja veturin piipusta oli pöllähtänyt pieni savu, kuten hänen tietämänsä lelut yleensäkin tekivät. Hän havahtui vasta, kun joku puhui päivällisestä.
Työntäyteisen päivän ja tuhdin päivällisen jälkeen pojat olisivat mielellään menneet huoneeseensa lojumaan, mutta heitä odotti vielä tunti ulko-ohjelmaa ja sauna. He olivat lopulta aivan puhki nauttiessaan iltapalaa takkahuoneessa ja keskustellen niitä näitä Nikolauksen seurassa. He saivat kysellä ja udella mielin määrin ja aika moneen kysymykseen he saivat vastauksenkin.
”Miten selität sen, että nukahdamme heti kun päämme osuu tyynylle?” Theo uteli eräänä iltana.
”Ettekö ole vielä ehtineet tavata sinipukuista tuttuamme?” Nikolaus kysyi.
”Ei täällä ole ketään, joka olisi ikinä pukeutunut siniseen. Kaikki ovat punaisissa tai harmaissa. Ja muori tummanvihreässään”, Blaise totesi.
”Pinnistäkääpä tänä iltana hetken ennenkuin laskette päänne tyynylle niin saatte vastauksen”, Nikolaus sanoi jättäen pojille pienen arvoituksen.
Sinä iltana he istuivat yksissä tuumin sängyillään ja odottivat mitä tapahtuisi. Aivan kohta pieni sinipukuinen ukkeli sujahti huoneeseen. Se näytti vähän tontulta, mutta sillä oli pujoparta ja sen kädessä oli pieni sininen pussi.
”Tervemenneeks höyhensaarille”, Nukkumatti sanoi. ”Kas, että saitte pidettyä silmänne auki, huone on kyllästetty unihiekalla jo ennen tänne tuloani.”
Pojat eivät ehtineet vastata vaan haukottelivat ja kaatuivat tyynyjään vasten.
