Nimi: Valokuvia taskunpohjalla (muuta ei vielä saa)
Kirjoittaja: Mustekehrääjä
Fandom: Sherlock (BBC)
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama + AU
Paritus: yksipuolinen Jimlock
Vastuunvapautus: Hahmot kuuluvat Doylelle ja BBC:lle, Mustis vain lainailee ja saa enemmän tai vähemmän hyvän mielen.
A/N: Osallistuu
12+ virkettä – haasteeseen, jonka sanat löytyvät lopusta. Internetiä selaillessani eksyin
tällaiselle sivulle, joten ideaa saapi syyttää ihan vain siitä. Toivottavasti joku pitää ja silleen.
Yhteenveto: Jimin aski täyttyy muusta kuin tulitikuista.
Valokuvia taskunpohjalla (muuta ei vielä saa)
Moriartyn perheen suuren ylpeyden, suvun mukaan nimetyn valokuvausliikkeen, ovikello helähtää kohteliaan kirkkaasti uuden asiakkaan saapuessa sisään. Jimin vanhemmilla on kiistaa takahuoneessa, joten kumpikaan ei ehdi tulemaan paikalle sillä minuutilla ja palveleminen siirtyy Jimin kontolle. Jimillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä katsomaan ovelle odottaen, että tapaa jälleen yhden niistä herneaivoisista tädeistä, jotka jaksavat aina ihastella miljoonia minuutteja sitä, kuinka söpöt posket heidän uusimmalla lapsenlapsellaan on, ja muistavat joka kerta hämmästellä, miten paljon Jim on kasvanut, vaikkei hän olekaan saanut lisää pituutta vuosiin.
Mutta hetkistä myöhemmin Jim on kuin häkkiin teljetty undulaatti, joka ei pääse piiloon ortensa taakse tai lentoon lukitun oven takaa, tunnistaessaan tulijan Holmesin suvun nuorimmaiseksi. Hän on nähnyt tämän viimeksi kuukausi sitten, Holmesien jokavuotisilla kesäkutsuilla, joilla tarjottu ällön makea banaanikakku oli aiheuttanut hänelle pitkäaikaisen, eli kolmen päivän pituisen, sairasloman sängyn pohjalla, mutta muutama päiväkin oli tuntunut ikuisuudelta hänen mielestään, kun ei ollut ollut tekemistä. Aamukaste tuikkii Sherlockin katseessa hienoisesti, jos vain osaa katsoa tarpeeksi tarkkaan, ja Jim huokaisee hieman ennen kuin nojautuu pöydän ylitse lähemmäksi katsoakseen toisen silmiä, joista ei oikein ota selvää, ovatko ne siniset vai vihreät. Hän kykenee vielä hetkisen haistamaan parvekkeelle kannetut toukokuun kukat, kun tuuli kuljettaa tuoksun ovenraosta tulijan perässä sisään liikkeeseen, mutta hiljalleen tuoksu hälvenee niin kuin kaikki muukin – jopa valokuvat.
”Tulin ottamaan uuden kuvan, äidin mielestä näytän liian apaattiselta ensimmäisessä”, Sherlock kertoo. Jim muistaa sen kuvan viime viikolta, siinä Sherlock ei näytä lainkaan omalta itseltään vaan kasalta kylkiluita ja teräviä poskipäitä. Hänen teki mieli repiä kyseinen kuva hetimmiten, kun oli huomannut sen pöydällä odottamassa, mutta se ei ollut pelkkä kopio vaan alkuperäinen, joten sitä ei voinut niin vain repiä ja väittää, että kissa oli tehnyt vahingossa tuhojaan, kun ei heillä edes ollut lemmikkiä.
”Sinun pitää odottaa hetki, pieniä erimielisyyksiä tuolla noin”, Jim vastaa, nyökäyttää päällään kohti takahuonetta ja kohottaa kahvikupin huulillensa, kun Sherlock toteaa huomanneensa kyseisen seikan. Jim hymähtää, tietenkin toinen on sen huomannut, vaikkei mitään ääniä kantaudu liikkeen puolelle, mutta Sherlock on ollut aina pelottavan hyvä havaitsemaan asioita, ainakin niin kauan kuin Jim on hänet tuntenut.
Joskus Jim miettii, kaipaako Sherlock koskaan huomiota, sitä että joku havahtuisi ymmärtämään, mitä kaikkea tuon pojan päänupissa oikein liikkuikaan, mihin kaikkeen tämä pystyisi, jos vain tahtoisi. Jim on kyllä huomannut sen, hän näki kauan sitten Sherlockin katseen syvyyksiin, ja kokee siksi olevansa astronautti, joka on laskeutumassa vieraalle planeetalle, pikkuhiljaa tarkasti laskelmoitujen kaarteiden kautta. Ja sen tähden Jimin taskussa oleva tulitikkuaski on täynnä kuvia Sherlockista vuosien varrella, viisivuotiaasta lähtien, ne hän on varastanut muiden kuvien seasta. Jimin pitäisi kaiketi tuntea olonsa petturiksi varastaessaan kuvia liikkeen varastosta, mutta kukaan ei ole koskaan kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, sillä kuvia nyt katoilee jatkuvasti. Teini-iän tohelointejaan katuvat varastavat adoptioon annettujen lapsiensa syntymäpäiväkuvia, mustasukkaiset entiset rakastajat nappaavat takinhihoihinsa värittömän tylsiä pusukuvia, joissa kuvattavat punastelevat kameralle kuin sulkiinsa sotkeutuneet pikkulinnut.
Vaaka, joka kannattelee huoneen höyhenenkevyttä tasapainoa, heilahtaa uhkaavasti, kun Sherlock hypähtää lupia kyselemättä tiskin reunalle istumaan, liian lähelle Jimiä, ja kysyy, onko hänellä mahdollisuutta lainata tulitikkua tupakkaa varten. Jimin sormet kiertyvät hänen taskussaan askin ympärille, kevyt paniikki laskeutuu hänen harteilleen hentona nietoksena, kun hän ei enää tiedäkään, mitä oikein pitäisi vastata, sillä kuka nyt oikeasti kanniskeli tulitikkuaskia mukanaan, jos siellä ei ollut tikkujakaan. Painostava ilmapiiri tiivistyy liikkeessä, hikinoro valuu tummista hiuksista niskaan Jimin tajutessa ilmastoinnin olevan jo kolmatta viikkoa rikki, mutta ukkonen ei pääse jyrähtämään, sillä rouva Moriarty saapuu paikalle ja pyytää Sherlockin valokuvaushuoneeseen.
Jim seuraa perässä mitään sanomatta ja katsoo, kuinka isänsä säätelee valaistusta ja kultainen valokeila saa Sherlockin kiharat sädehtimään. Jim miettii, mitä toinen näkee katsoessaan aamulla peiliin kylpyhuoneensa valkeuden keskellä, tai miltä toisen hiukset tuntuisivat, kun pitkä kuumeinen yö olisi solminut pehkoon takkuja niin monta, että niiden selvittämiseen menisi ikuisuus. Moriartyn pariskunta häärää hetken aikaa ennen kuin askeleet huoneessa vaimenevat, Jimin isä kyyristelee kameran takana ja äiti pyytää Sherlockia hymyilemään, mutta pojan hymy ei ulotu edes poskipäille. Jim kuulee äitinsä pehmeästä äänestä sen, miten tämä alkaa lopulta turhautua, vaikka väittää valokuvien olevan suorastaan täydellisiä, ja hän tietää Sherlockin huomaavan sen myös, valheita, valheita, ja vain he kaksi voivat huomata sellaiset pienet virheet kokonaiskuvassa.
Kun Sherlock lähtee, rauha palaa takaisin valokuvausliikkeeseen, ja Jim pääsee näpistämään kokoelmaansa uuden kuvan, jossa Sherlockin silmät eivät kiillä sillä tavalla, miten hän saisi ne kiiltämään, jos vain tilaisuus tarjoutuisi, mutta jonain päivänä Jim tahtoo vielä nähdä sen tuikkeen valaisevan päivän kirkkaammin kuin aurinko pilvettömältä taivaalta.
Sanat: 1. kohteliaisuus, 2. kiista, 3. herne, 4. undulaatti, 5. banaanikakku, 6. aamukaste, 7. toukokuu, 8. apaattinen, 9. kylkiluut, 10. repiä, 11. kahvi, 12. pelko, 13. kaipaus, 14. astronautti, 15. tulitikku, 16. petturi, 17. väritön, 18. vaaka, 19. nietos, 20. ukkonen, 21. kultainen, 22. peili, 23. vaimea, 24. kuulla, 25. rauha