Kirjoittaja Aihe: Ne hetket, S  (Luettu 4639 kertaa)

Pops

  • Rouva Minerva
  • ***
  • Viestejä: 1 222
Ne hetket, S
« : 26.09.2007 22:31:06 »
// Alaotsikko: POP-haaste, Ginny angstaa

Huom! Rowlingin hahmot, minä vain leikin niillä.

Nimi: Ne hetket
Kirjoittaja: Popka
Oikolukija: Anastacia, suuri kiitos nopeudesta
Ikäraja: S
Päähenkilö: Ginny Weasley
Luokka: Angstiahan tämä
Tiivistelmä: Harry jättää Ginnyn ja Ginny angstaa.

A/N: Tämä ficci osallistuu POP-klassikko-haasteeseen. POP-klassikon sanat ovat lopussa.


Ne hetket

”Ginny, me emme voi enää jatkaa tätä.”

Kun sinä sanoit nuo sanat, tuntui kuin joku olisi vetänyt maton pois jalkojeni alta. Luulin, että olit onnellisimmillasi minun kanssani. Minulla ei ollut aavistustakaan, että ajattelit koko ajan, kuinka voisit jättää minut. Oliko se Dumbledoren kuolema, joka avasi kunnolla silmäsi? Mikä meissä, minussa, oli vikana?

Veljeni sanovat aina, että minulla on kova tahto. Että olen erittäin jääräpäinen. Miksi en pitänyt päätäni ja vaatinut sinua jäämään? Vaatinut sinua pysymään vierelläni, selittämään asioita kunnolla. Miksi myönnyin tahtoosi niin helposti?

En tiedä mitä aiot. En edes tiedä, näenkö sinua enää koskaan. Puhuit jotain sodasta Pimeyden Lordin kanssa. Se pelottaa minua. Entä jos en pääse hyvästelemään sinua, jos sinulle tapahtuu jotakin? Ymmärrän, että et halua minun tietävän kaikkia yksityiskohtia, mutta me sentään seurustelimme. Kyllä minäkin ansaitsen jotakin tietää.

Voi kunpa osoittaisit jotain merkkiä siitä, että välität edelleen. Antaisit edes pienen toivon kipinän, että voimme jatkaa sodan jälkeen siitä, mihin jäimme. Harry, minä tarvitsen sinua. Olen kuin jahtaaja ilman kaatoa, minusta puuttuu osa kun en ole kanssasi.

Katson ikkunasta ja huokaisen. Olen niin yksin. En ole kuullut sinusta mitään. En tiedä onko se Killan määräys, vai sinun oma päätöksesi. Olkoon miten tahansa, kukaan ei ole kertonut minulle mitään. Tulen kohta hulluksi. Haluaisin kirjoittaa sinulle pitkän kirjeen, jossa kertoisin tunteistani. Mutta en tiedä miten reagoisit siihen. Siksi kirjoitan tätä päiväkirjaa, muistuttaakseni itseäni että olet edelleen sydämessäni. Että minä haluan jatkaa, että kaikki on nyt sinusta kiinni, Harry.

Ole kiltti ja anna edes yksi merkki siitä, että välität. Kaikki ovat yrittäneet vakuuttaa minulle, että minun jättämiseni oli merkki välittämisestä. Minusta se ei kuitenkaan ole välittämistä. Sinä tiedät, että haluan olla kanssasi viimeisessä taistelussa. Minäkin haluan taistella, olla osa teitä. En halua joutua ulkopuoliseksi. En halua taas jäädä suljetuksi ulos kaikesta toiminnasta, olen tarpeeksi vanha tekemään omat päätökseni. Harry, ole kiltti ja pyydä minut mukaan.

Luna kysyi minulta kerran, miten olen jaksanut nämä kaikki vuodet. Minun oli helppo antaa siihen vastaus, ja olen varma, että vastaus järkytti hieman Lunaa. Seurustelin tuolloin Seamusin kanssa, mutta vastasin silti, ”Harry Potterin takia”. Pojan, johon olen ollut ihastunut hänen ensimmäisestä koulupäivästään saakka.

Kuulin sinusta iltasatuja ollessani pieni. Silloin sinä olit minulle suuri satuhahmo, surullisen tarinan sankaripoika. Kun opin lukemaan, aloin lukemaan asioita sinusta. En enää satuja vaan faktoja. Rakensin sinusta päähäni oman mielikuvani ja sitten, sitten näin sinusta vilahduksen asemalla, tosin silloin en vielä tiennyt sinun olevan Harry Potter. Sitten ennen minun ensimmäistä kouluvuottani sinä tulit meille kesällä. Sinä et ollut enää mikään kirjan teksti tai satuhahmo, vaan poika täynnä luuta ja nahkaa. Mitä enemmän minä sinua katsoin, sitä enemmän ihastuin. Aluksi se ehkä oli ihastumista jonkinlaiseen sankaristatukseesi, mutta pian sankarihahmosi siirtyi sivuun ja ihastuin poikaan hahmon takana.

Tiedäthän sinä, että tekisin mitä vain takiasi. Siksi sinä kai kerroit päätöksestäsi sellaisella hetkellä. Olin herkässä tilassa ja valmis tekemään mitä tahansa, jotta olosi helpottuisi. Toisenlaisessa tilanteessa en tiedä miten olisin reagoinut. Olisin luultavasti antanut lopulta periksi, mutta silloin olisin aluksi vaatinut kunnon keskustelua. Toisaalta, jos tilanne olisi ollut toinen, olisitko sinä halunnut lainkaan erota? Tunsitko sinä oikeasti yhtä vahvasti minua kohtaan kuin minä sinua? Oliko päätös sinulle vaikea? Minä haluan tietää Harry. Kunpa sinä vain kirjoittaisit jotain, ihan mitä tahansa, josta voisi päätellä jotain.

Kohta on Billin ja Fleurin häät. Toivon näkeväni sinut siellä, Harry. Toivon, että voin vetää sinut mukaani pimeään nurkkaan ja keskustella kanssasi. Kenties painaa pienen, hellän suudelman huulillesi. Halata sinua pikaisesti. Ja toivoa, että sinä vastaat minulle. Että sinä tunnet edelleen samoin.


Britney Spears - ... Baby One More time
Oh baby, baby
How was I supposed to know
That something wasn't right here
Oh baby, baby
I shouldn't have let you go
And now you're out of sight, yeah
Show me how want it to be
Tell me baby 'cause I need to know now, oh because

kertosäe:
My loneliness is killing me (and I)
I must confess I still believe (still believe)
When I'm not with you I lose my mind
Give me a sign
Hit me baby one more time

Oh baby, baby
The reason I breathe is you
Boy you got me blinded
Oh pretty baby
There's nothing that I wouldn't do
It's not the way I planned it
Show me how you want it to be
Tell me baby 'cause I need to know now, oh because

kertosäe

Oh baby, baby how was I supposed to know
Oh pretty baby, I shouldn't have let you go
I must confess, that my loneliness is killing me now
Don't you know I still believe
That you will be here
And give me a sign
Hit me baby one more time

kertosäe
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 12:32:42 kirjoittanut Eeyore »
Have a biscuit, Potter!

Jillian

  • Vieras
Re: FF100: Ne hetket | Ginny, angst, S | POP-haaste
« Vastaus #1 : 28.09.2007 13:39:00 »
Päätin haluta ilahduttaa ihmisiä kommenteilla, huolimattakin siitä, että en tätä paritusta voi sietää lähes lainkaan. Päätin kuitenkin myös olemaan tuomitsematta ficciä jo etukäteen ihan vaan sen takia, etten satu parituksesta tykkäämään. Onneksi tein näin. :)

Tämä oli aika tavanomaista teiniangstia, enkä tarkoita tätä millään pahalla. Sait hyvin tuntumaa nuoren ihmisen ajatuksiin ja tunteisiin. Ehkä juuri siksi tämän lukeminen tuntui niin raskaalta kun sait liiankin hyvin tuntumaa Ginnyn nuoreen mieleen. Nuoret yleensä ajattelevat kaiken liioitellusti ja ylidramaattisesti, että kaikki on mustavalkoista, että he ovat niin yksin ja kukaan ei välitä. Lista jatkuu loputtomiin.

Mutta tykkäsin siitä, miten Ginny ajatteli: Olen kuin jahtaaja ilman kaatoa, minusta puuttuu osa kun en ole kanssasi. sekä Kuulin sinusta iltasatuja ollessani pieni. Silloin sinä olit minulle suuri satuhahmo, surullisen tarinan sankaripoika. Ihania ja söpöjä yksityiskohtia. :)

Kliseitä löytyi aika paljon, mutta kenties juuri se, että niitä oli niin paljon, kumosi kliseisyyden ja teki tästä neutraalin tekstin.  :D

Mutta ihan mukava pikku ficci. Kiitos tästä. :)

Pops

  • Rouva Minerva
  • ***
  • Viestejä: 1 222
Re: FF100: Ne hetket | Ginny, angst, S | POP-haaste
« Vastaus #2 : 09.02.2008 13:48:14 »
Jillian: Kiitos kauniista kommentistasi. Mukavaa, että tämä toimi kaikessa kliseisyydessäänkin. Ja ilmeisesti Ginny sitten onnistui edes jollain tasolla, vaikka en itsekään häntä kovin kykene sietämään. Aina on mukavaa saada tietää, että on onnistunut kuvaamaan jonkun ajatusmaailmaa hyvin, tässä siis teiniangsti-Ginnyn. Minulta kun aikoinaan jäi tuo vaihe kokonaan käymättä läpi. Mutta siis kiitos.
Have a biscuit, Potter!