Ficin nimi: Perjantailapsi
Kirjoittaja: Iippa
Beta: Ei ole, virheitä saattaa siis löytyä.
Tyylilaji/Genre: Draama, ehkä jonkin muotoinen angst.
Ikäraja: Sallittu
A/N: Tämä osallistuu Otsikko etsii tarinaa -haasteeseen.
Haasteeseen suunnittelemani teksti oli jo lähes valmis, kun päätin sittenkin vain antaa mennä tajunnanvirtana. Yritin hieman saada tähän sellaista lapsenomaisuutta. Sen takia aihe saattaa hieman pomppia:3
***
Kellon pitkä viisari on pian kahdentoista kohdalla, ja pieni viisari näyttää jo viiteen. Äidin pitäisi tulla siis pian hakemaan minut täältä kammottavasta paikasta, jossa muut ovat kaikki samanlaisia. Täällä kukaan ei koskaan kutsu minua nimellä, josta pitäisin. He käyttävät sitä, joka minulle kuulemma on annettu. Se, mikä lukee aikuisten tärkeissä papereissa. Äiti kutsuu minua aina mukavilla nimillä ja laittaa etuliitteen neiti.
Minä eroan joukosta liikaa, joten en pääse mukaan mihinkään leikkeihin. Pojat haukkuvat minua tytöksi. Vaatteeni ovat kuulemma liian tyttömäiset poikien leikkeihin. Tytöt haukkuvat minua pojaksi. Hiukseni ovat kuulemma liian lyhyet, ja olen muutenkin poika. Ainakin omasta mielestäni olen tarpeeksi tyttö, vaikka tarhatädit käskevät minut aina poikien ryhmään. Äitikin sanoo minua aina rakkaaksi tyttärekseen. Äiti antaa minun pukeutua prinsessamekkoihin, jos niin haluan. Minulla ei ole kuin yksi pikkuauto, sekin violetti.
Pitkä viisari on miettiessäni siirtynyt jo yli kahdentoista, eikä äitiä näy vielä missään. Hän on joka päivä tullut samaan aikaan hakemaan minua. Mitä, jos hän jättääkin tänään hakematta, kun en osaa olla normaali. Pelkään, että jonakin päivänä hän kyllästyy minuun, kun en osaa olla hänelle poika. Viisari on jo ykkösen päällä. Minua alkaa pelottaa enemmän. Lähden etsimään tarhatätiä, vaikka en mielelläni heille mitään puhukaan.
Pitkä viisari heittää kuulemma vähän. En ymmärrä, mitä se tarkoittaa, mutta ei se ennen ole heittänyt. Äiti on aina ennen saapunut hakemaan minut tasan viideltä. Viisari liikkuu jälleen eteenpäin, ja päätän jäädä kellon viereen odottamaan äitiä.
Viisari liikkuu koko ajan, enkä voi olla huomaamatta muiden lasten vahingoniloisia ilmeitä, kun heidät haetaan kotiin, ja minä jään yksin istumaan. Tai istuuhan tarhatäti nyt vieressäni, kun olen ainoa, jota ei ole vielä haettu kotiin. Tämä tarhatäti on se kaikkein mukavin, joka ei yritä laittaa minua poikien ryhmään, vaan ehdottaa aina, että tekisin hänen kanssaan. Hän ei kutsu minua sillä typerällä nimellä niin kuin muut. Hän ei myöskään kutsu minua sillä nimellä, mitä äiti käyttää. Tarhatäti kutsuu minua Perjantailapseksi. Kaikista muista lapsista hän käyttää heidän oikeita nimiään. Ja minä olen hänen Perjantailapsensa. Se kuulostaa mukavalta, kuin olisin erityinen.
Hän on selittänyt, että se ei liity mitenkään siihen runoon, mitä luetaan aina välillä lorupiirissä. Siihen, missä sanotaan perjantailapsen olevan aulis ja hellä. Tarhatäti tarkoittaa Perjantailapsi-nimellä sitä, kuinka aina odotan vanhan päättymistä, että uusi, parempi voisi alkaa. Hän käytti esimerkkinä sitä, kuinka odotan aina tarhapäivän päättymistä, että pääsisin kotiin. Aikuiset ja vanhemmat lapset – teinit, kuten tarhatäti sanoo – odottavat aina perjantaita, koska silloin työ- ja kouluviikko loppuvat ja viikonloppu alkaa.
Ehkä minä sitten olen Perjantailapsi. Ainakin tarhatäti saa kutsua minua sillä nimellä, mutta kukaan muu ei, jos ei ole yhtä mukava.
Viisari liikahtaa kuutosen päälle, ja kuulen auton äänen. Pomppaan ylös ja juoksen päiväkodin portille katsomaan. Hetken aikaa kuuluu vain ääni, mutta sen jälkeen mutkan takaa kaartaa parkkipaikalle tuttu punainen auto, jonka takaikkunoissa ovat prinsessa-aiheiset aurinkosuojat. Auto pysähtyy ruutuun ja sen etuovi aukeaa. Äiti astuu ulos autostaan, sulkee oven ja lähtee kävelemään reippain askelin luokseni. Kun hän pääsee melkein portille, tarhatäti avaa sen, ja minä syöksyn halaamaan äitiä. Äiti pyytää anteeksi, ettei tullut hakemaan heti viideltä, mutta hänellä oli ollut työkiireitä. Hän käskee sanomaan heipat tarhatädille. Minä toivotan hänelle hyvää viikonloppua, ja hän sanoo toivovansa minulle samaa. Lähdemme äidin kanssa kävelemään kohti autoa, enkä enää välitä, vaikka äiti tuli myöhässä. Sainpahan olla tarhatädin Perjantailapsi hieman kauemmin.