Ficin nimi: Mun pitää mennä nyt
Kirjoittaja: Rin
Tyylilaji: Angst
Ikäraja: S
Vastuuvapaus: Minun, minun, minun ja minun. Paitsi tietenkin mukana oleva kappale, joka kuuluu sen tekijöille ja näin pois päin.
Haaste(et): Albumihaaste: P!nk-Ave Mary a
Summary: Miksei voida vain sanoa päin naamaa, että en enää jaksa, ei huvita.A/N: Tällänen aivo-oksennus tähän väliin, jee. xd Joskus yöllä kirjoitettu ja unohtunu julkasta. :p Pistäkeepä kommenttia tulemaan, jos keksii jotain sanottavaa ja vaikka ei keksiskään mitään.
”Mun pitää mennä nyt.”
”Vastahan sä tulit puoli tuntia sitten.”
”Joo, mut olin jo sopinut muuta. Nähää.”
Where does everybody go when they go
The go so fast I don't think they knowAina sama. ”Olin jo kerenny sopia jotain muuta” tai ”sain just tekstarin, et mun pitää mennä”. Miksei voida vain sanoa päin naamaa, että en enää jaksa, ei huvita. Miksei asioita voida tehdä selväksi ennen kuin sovitaan tapaaminen? Miksi pitää sopia tapaaminen, jos ei halua viettää aikaa toisen kanssa?
We hate so fast
And we love too slowToisista ihmisistä tulee riippuvaisiksi. Se tapahtuu hitaasti ja siinä kohtaa kun toinen lähtee, on jo liian myöhäistä. Siinä kohtaa kun se toinen on tehnyt selväksi, että sitä ei enää kiinnosta, että sillä on nyt toisia kavereita, joiden kanssa viettää aikaa, siinä kohtaa ei voi enää tehdä mitään. Voi miettiä mitä kaikkea teki väärin, mitä olisi voinut tehdä toisin. Olisiko se auttanut vai vaan pahentanut asioita?
Ystävän menetys sattuu aina. Sattuu huomata kuinka toinen ei enää välitä. Missä välissä se pääsi tapahtumaan? Missä välissä kaikki välittäminen katosi? Ja niinä hetkinä kun joutuu vielä olemaan toisen kanssa tekemisissä kaikki yhteiset muistot palaa niin elävinä. Niitä haluaisi muistella toisen kanssa, mutta toista ei kiinnosta.
Lopulta jää yksin kaikkien hyvien ja huonojen muistojen kanssa. Niitä pitää itsellään, kunnes niitä on vain pakko päästää pois. Toisen niistä unohtuu, toiset halutaan unohtaa ja toiset saatetaan päästää pois.
London I think we got a problem
