Title: Yksinäiset kyyneleet
Author: Moonygirl
Pairing: Ginny/Harry
Rating: S
Summery: Tämän ficin idea tuli vain jostain, tunteellista hömppää. Paritus hyvin yleinen mutta silti mieline on aina tehnyt mieli kirjoittaa tämän parin ficci Ei mikään hyvä mutta toivottavasti pystytte nauttimaan lukemastanne.
Disclaimer: J.K. Rowling luomat ihanat ja unohduttamattomat hahmot joita minä ficissani päätin käyttää.
Päivä kääntyi hiljaa iltaan, varjot laskeutuivat kammariin.
Kärpänen takertui hämähäkin seittiin jota pullea hämähäkki kiirehti käärimään ikuisiin ja kuolettaviin kääreisiinsä.
Ginny kääntyi paripylvässängyssä ja huokaisi hiljaa ainakin tuhannen kerran sinä iltana.
Poskelle viri kyynel jos toinenkin joita hän ei enään jaksanut pyyhkiä pois, se tuntui yhtä turhalta kuin uskoa ihmeeseen että Harry tulisi sinä iltana.
Harry oli jälleen unohtanut lupauksensa ja hänet pimeään kamariinsa.
Ginny käpertyi sikiöasentoon ja toivoi Harryn käsivarsia ympärilleen ja itki, itki vain itki katkeraa yksinäistä itkuaan.
”Missä Harry oli ?
Oliko Harry todella unohtanut hänet ?
Kokonaan ?
Kyllästynyt ja hylännyt ?
Tai entäs jos tälle oli sattunut jotain ?
Ei, ei olisi Ron ilmoittanut jos niin olisi tapahtunut” Ginny ajatteli ja niiskaisi hiljaa.
Ginnyn sydän ryhtyi hakkaamaan heti kun pienikin ääni antautui hänen korviinsa joita Harryksi luuli.
Mutta se oli vain syksyn kylmä tuuli joka kolisutti ikkunaluukkuja, ei Harrya ei tämän askelia eikä tämän kosketusta.
”Mitä minä turhaan odotan, ei Harry tule.
Eihän kaipaa, eihän kumminkaan tule.
Rakastaako hän edes minua niin paljon kuin minä häntä ?
Hän on unohtanut minut ja lupauksensa”
Ginny kääntyi, nousi ja asteli kammarin lautalattiaa pitkin.
Odotti ja odotti, täysi kuu valaisi huoneen jota Ginny kyynelten silmin katsahti.
Kuulle hän toiveensa kuiskasi, vaihtaen hiljaa valkean yöpaitansa ylleen.
Ginny asettui vuoteeseen ja käänsi selkänsä vieressään olevalle tyhjälle vuoteelle.
Ja nukahti huomaamattaan kyyneliinsä.
Tunti ja toinen, kolmas jopa viisi tuntia kului.
Ginny nukkui rauhaisaa untaan, kamarin ovi avautui ja sulkeutui hiljaa joku asteli varovaisesti Ginnyn vuoteen viereen ja katsoi Ginnya.
Ginnyn punaiset pitkät hiukset olivat pitkin poikin valkealla tyynyliinalla. Toinen käsi suloisesti pään takana ja toinen peiton päällä.
Punaiset huulet hieman raollaan ja posket itkunjäljiltä suloisesti hehkuen.
Toinen kumartui ja kosketti huulia omillaan hyvin hiljaa hyvin varovaisesti, maistaen niistä kyynelten suolaisen aromin.
Ginny liikahti hieman, muttei avannut silmiään.
Toinen riisuutui alushoususilleen ja asettui Ginnyn vierelle. Asettaen lämpimän ja turvallisen käsivartensa Ginnyn ympärille jota tyttö oli koko illan vyötäisilleen odottanut ja kaivannut.
”Ginny, kultaseni” ,tuttu ääni sanoi hiljaa.
Ginny kuuli äänen rauhaisan unensa läpi ja avasi silmänsä tuntien heti tutun käden ympärillään.
Ginny käännähti ja kohtasi odottamansa kaksi vihreää ja lempeää silmää.
”Harry ?”
”Niin kultaseni, olen tässä”
”Luulin, kuvittelin että, tai että olit tai missä olit ?” Ginny änkytti.
”Anteeksi, töissä venyi pitkään, en ehtinyt lähettää pöllöä sinulle tai muutakaan. Mutta nyt olen tässä.”
”Niin olet”
Harry naurahti hiljaa ja suuteli Ginnya joka pyyhi Ginnyn viimeisetkin luulot ettei tämä enään rakastanut häntä, tai kaivannut, tai mitään muutakaan.
Harry oli nyt siinä ja tuskin hänen viereltään aivan heti lähtisikään.
Tällainen söpötys…..
Toivottavasti nautitte lukemastanne
