Kirjoittaja: MioG
Ikäraja:K-11
Paritukset: Klaus/Cami (Klamille)
Fandom: The originals/Vampire diaries
// Kristen lisäsi fandomin myös otsikkoonA/N: Osallistun tällä OTP10 #3-haasteeseen
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=40434.0;topicseenCamille
En koskaan rakastu. En yhteenkään ihmiseen. Niin minä kerran itselleni lupasin. Mutta kohtalo päätti toisin.
Ensisuudelma:
Istuin Hautausmaalla, Veljeni haudalla. Kipu rinnassani oli sanoinkuvailematon. sitten tunsin käsivarret ympärilläni. Katsoin viereeni ja näin Klaus Mikaelsonin katsovan minua suoraan silmiin noilla vastustamattomilla, vihreillä silmillään. Hän polvistui viereeni. Olisin voinut sulaa hänen katseeseensa. Hän veti kurittomat, blondit hiukseni pois kyyneleisten ja turvonneiden silmieni edestä ja silitti poskeani. Vaikka jokin sisälläni huusi, että minun pitäisi nousta pois tämän vastustamattoman hybridin sylistä, en halunnut. Annoin kyyneleitten valua pitkin poskiani, Klaus pyyhkäisi ne pois ja sanoi:
”Älä itke, vaikka oletkin todella kaunis kyyneleet silmissäsi.”
”Miksi sinä olet täällä?”
”Miksen olisi?”
”En tiennyt että käyt usein Baton Rougessa”
”En käykään.”
”Miksi sitten olet täällä?”
”Minulla oli asiaa sinulle”
”Kerro pois”
Sitten hän, ihan äkkiarvaamatta painoi ihanan pehmeät, vaaleanpunaiset huulensa huulilleni ja suuteli minua. Kiedoin käteni hänen niskansa taa ja vedin häntä lähemmäs. suutelimme pitkään. Lopulta irrottauduimme suudelmasta. Hän painoi otsansa otsaani vasten ja kuiskasi minulle:” Rakastan sinua.”
Hymyilin itsekseni kun vastasin: ” Niin minäkin sinua.” Hän hymyili minulle takaisin ja kysyi sitten:
”Mitäs nyt?”
”Hotellini on kävely matkan päässä.” Sanoin iskien silmää.
”Vihjailetko sinä jotain, neiti O`Connell?” Klaus sanoi virne kasvoillaan.
”Saattaapa olla mahdollista, haluatko ottaa selvää?” Sanoin.
”Taidanpa ottaakin.”
Klaus
Heräsin virkeänä hotellihuoneen pehmeästä sängystä. Katsoin viereeni ja näin enkelini. Minun kauniin enkelini, Camin, jota rakastin sydämmeni pohjasta.
Kävelin nojatuolin luo ja otin farkkuni ja puin ne jalkaani. Avasin parvekkeen oven ja kävelin sisään. Katselin Baton Rougen katuja. Ihmisillä oli kauhea kiire. Suljin silmäni ja kuunetelin liikenteen hälinää, ihmisten puheen sorinaa, autojen ääniä…
Ajatukseni kuitenkin kun tunsin hennot käsivarret ympärilläni. Käännyin ympäri ja kohtasin enkelini kasvot.
”Huomenta kaunotar.”
”Huomenta.” Hän vastasi ja veti minut pitkään suudelmaan. Olisin voinut olla siinä ikuisesti.
