Author Ajatar
Genre femme, drama fluff(?)
Ikäraja K-11 (saattaa nousta)
Yhteenveto Hän avasi lautasliinan ja hämmentyi nähdessään mustekynällä kauniilla käsialalla kirjoitetun puhelinnumeron ja nimen.
1. luku - Kaakaota ja vaahtokarkkeja
Lumi rahisi suksien alla ja pakkanen puri poskia ilkeästi. Enna kirosi kovaäänisesti suksen taas luiskahtaessa alta. Laskettelumonot painoivat ainakin tonnin, ja ihmiset katselivat nauruaan pidätellen, kun hän kampeutui ylös lumihangesta. Enna yritti olla välittämättä ja pudisteli ponnekkaasti lumet upouudesta tuulenpitävästä takistaan.
"Mä en käsitä miksi sä halusit mut tänne. Enhän mä osaa edes lasketella!" Enna kirosi hiljaa Marialle, joka sukelsi ihmistungoksesta pysähtyen taidokkaasti Ennan eteen.
"Koska ilman sua, Enna-pieni, tää olis täysin tylsä reissu. On hubaa katella, kun vedät lipat kolmen metrin välein", Maria nauroi. Enna vilautti Marialle keskisormea ja käänsi selkänsä juuri, kun lumipallo mäjähti hänen takkinsa selkämykseen. Enna mulkaisi Mariaa ja yritti pitää tasapainonsa yllä, kun joku intopinkeistä urheilijamiehistä tönäisi häntä kyynärpäällään kylkeen. Hän kuuli Marian omahyväisen hyminän selkänsä takaa tämän suhahtaessa ongelmitta rinteeseen. Enna lysähti tällä kertaa oma-aloitteisesti lumihankeen istumaan ja nojasi leukansa mustien lapasten verhoamiin kämmeniinsä. Hänen poskissaan ei ollut tuntoa ja sormia kirveli lapasten sisällä. Hän ei ymmärtänyt miksi oli myöntynyt Marian suostutteluun. Marian perhe kävi joka vuosi Rukalla laskettelemassa ja Maria oli kinunnut Ennaa mukaansa. Enna huokaisi syvään. Eihän hän edes tuntenut Mariaa kunnolla. Enna oli muuttanut Kontulaan vasta muutama kuukausi sitten, mikä tuntui ikuisuudelta. Maria oli liimautunut Ennan seuraan ensimmäisestä koulupäivästä lähtien vaikka he olivat kuin eri planeetoilta. Maria oli menevä ja urheilullinen blondi, jonka turhamaisuus sai Ennan välillä raivon partaalle. Enna taas oli ujo ja hiljainen tyttö, jonka enkelinkasvot peittyivät kurittomiin shokkipunaisiin hiuskiehkuroihin. Maria oli niin eri maata kuin Suski. Enna havahtui ajatuksistaan nimen vihlaistessa mielessä ikävästi. Suski oli Ennan entinen tyttöystävä, vaikkei Enna halunnutkaan hyväksyä sitä, että Suski oli jättänyt hänet muuton takia. Enna huokaisi syvään, nousi lumikinoksesta ja vilkaisi rinnettä syrjäkarein. Sinne hän ei menisi vaikka maksettaisiin. Todennäköisesti hän saisi kahden laskun jälkeen porttikiellon mäkeen törmäiltyään ihmisiä päin. Tai sitten hän löytäisi itsensä seuraavana aamuna sairaalasta. Kaakao voisi olla parempi idea.
Saatuaan lipsuvat sukset jaloistaan ja hukattuaan ne kymmenien samanlaisten sekaan säilytykseen, hän tutkaili katseellaan rakennuksia joiden ovista astui sisään ja ulos ihmisiä tasaisena virtana. Mikään niistä ei muistuttanut kahvilaa ulkonäöltään. Ennaa ei huvittanut kierrellä ympäri lomakeskusta painavat laskettelumonot jaloissaan. Sillä hetkellä tuntui, että maailmankaikkeus oli häntä vastaan. Enna kaivoi taskustaan vaaleanpunaisilla hymiötarroilla koristellun Samsung Galaxynsä. Sen takakansi oli naarmuinen ja puhelimen olemus nuhjaantunut, mutta kelpasi käyttöön. Ruudulla loisti merkki saapuneesta tekstiviestistä. Enna avasi sen täynnä intoa ja odotusta.
Pitäkää hauskaa! - Äiti
Ennan teki juuri sillä hetkellä mieli vajota lumikinokseen parkumaan. Hän oli odottanut kuukausia viestiä Suskilta, mutta ei vieläkään pystynyt myöntämään itselleen, ettei sitä viestiä tulisi. Hän survaisi puhelimen takaisin taskuunsa ja yritti kiinnittää huomiota ympärillään pyöriviin ihmisiin. He kaikki vaikuttivat urheilullisilta himoreippailijoilta tuulenpitävissä laskettelutakeissaan, kypärissään ja tuliterissä monoissaan. Osa heistä suuntasi mäkeen, osa murtsikkaladuille. Samassa Enna kiinnitti huomionsa johonkin muuhun. Eräästä ovesta astui ulos äiti ja vaaleanpunaiseen haalariin puettu kypärämyssyinen pikkutyttö, joka piteli rukkasissaan pahvista höyryävää kuppia. Ennan täytti toivo lämpimästä kaakaosta, ja hän suuntasi ovelle. Hän oli taatusti yleinen naurunaihe nostellessaan jalkojaan hullunkurisesti painavien monojen takia. Päästyään sisälle kahvilaan Enna puikahti nurkkapöytään. Kahvilassa oli suorastaan kuuma, ja hän riisui takkinsa ja antoi sen pudota jalkoihinsa. Kahvila oli sisustettu vanhahtavaan tyyliin, ihmisiä tungeksi pirtinpöytien ympärillä ja punaraidallisiin essuihin ja suoriin mustiin housuihin sonnustautuneet tarjoilijat syöksähtelivät ympäriinsä tarjottimia kantaen. Enna syventyi ajatuksiinsa ja katseli hirsiseiniä koristavia revontulimaalauksia, jotka näyttivät satumaisilta. Hänen ajatuksensa keskeytyivät jonkun koputtaessa häntä olkapäähän. Ennan vieressä seisoi samanlaiseen punaraitaiseen essuun ja mustiin housuihin pukeutunut tyttö, joka ei selvästi ollut paljon Ennaa vanhempi.
"Mitäs saisi olla?" tyttö kysyi lähes ärsyttävän tekopirteästi. Enna tuijotti tyttöä lähes lumoutuneena. Tytön silmät olivat kauneinta ruskeaa, jota Enna oli koskaan nähnyt. Häntä ärsytti tytön toistaessa kysymyksen aivan yhtä tekopirteällä äänensävyllä kuin äsken.
"Yks kaakao", Enna sanoi tökerösti ja tuijotti pöytää. Tyttö kirjoitti tilauksen ylös ja kipaisi keittiöön. Parin minuutin kuluttua sama tyttö ilmestyi Ennan luo höyryävän kuuma kaakaokuppi tarjottimella.
"Laitoin sulle pari spesiaalivaahtokarkkia", tyttö supatti Ennan korvaan silmää vinkaten, ennen kuin katosi ihmisvilinään. Enna oli päästään pyörällä. Hän avasi lautasliinan ja hämmentyi nähdessään mustekynällä kauniilla käsialalla kirjoitetun puhelinnumeron ja nimen. Enna suorastaan punastui Marian ilmestyessä kahvilaan ja työnsi servetin taskuunsa.
"Kappas! Mietinkin mihin sä katosit!" Maria huudahti pirteänä. Hänen poskensa olivat punaiset ja silmissä tuikki innostus. Enna änkytti epämääräisesti vastauksen ja hörppäsi kaakaostaan kulauksen. Maria kumartui Ennan lähelle ja virnisti.
"Mä sain jo rinteessä yhdeltä pojalta sen numeron! Se tuli pokkana hissillä mun luokse ja pyys mua illalla bileisiin! Lähetkö säkin?" Maria kysyi innoissaan. Enna katsoi tätä hämmästyneenä. Hän ei osannut kieltäytyäkään, vaan lupasi tulla sovittuun paikkaan seitsemäksi. Maria hävisi jälleen rinteeseen tarmoa täynnä.
Olipa kummallinen aloitus tällekin lomalle, Enna ajatteli hörpätessään kaakaomukistaan loput ja lähti takaisin pistelevään pakkaseen.