Author: Nemethys (minä)
Pairing: Argus Voro / Arabella Figg
Rating: S
Genre: Fluffy
Disclaimer: En omista mitään, lainaan vain
Osallistuupi Albumihaasteeseen! Kappale 1973 James Bluntin All my Lost Souls-levyltä
Argus istui toimistossaan hiljaisena ja katseli vanhaa valokuvaa. Hänen sylissään makasi hänen uskollinen ystävänsä Norriska, ja Arguksen käsi vaelteli rauhallisena pitkin kissan turkkia. Kuvan nainen oli hänen elämänsä rakkaus, ja hän muisti kuvanottopäivän kuin eilisen. He olivat viettäneet silloin koko kesän railakasta elämää jästiyökerhoissa ja terasseilla, nauttien elämästä. Mustavalkoisessa otoksessa Arabella levitti paksua tummaa huulipunaa noihin täydellisiin huuliinsa, ja hänen silmissään oli se katse mitä Argus kaipasi joka päivä.
Simona
You're getting older
Your journey's been
Etched on your skin
Arabella ei kieltämättä ollut nykypäivänä aivan niin kaunis kuin silloin, mutta upea hän yhä oli. Argus muisti naisen pitkien harmaiden hiusten sileän pinnan vatsallaan, ja tämän huulien uskomattoman pehmeyden. Siro olemus oli tallentunut hänen mieleensä teräväpiirtoisena, ja joka kerta kun hän kirjoitti tälle pitkää kirjettä, hän suuteli pergamenttia tietäen että nainen teki samoin omille kirjeilleen.
Simona
Wish I had known that
We seemed so strong
We've been there and gone
Jokaisella Tylypahkan lomalla, he tapasivat. Arguksella oli tapana ostaa vaaleanpunaisia liljoja rakastetulleen, sillä hän tiesi että ne olivat Arabellan lempikukkia. He istuisivat hetken tämän kotona, ehkäpä jopa rakastelivatkin, mutta heti kun kello näytti iltakahdeksaa, he suuntasivat kaupungille. He tavoittelivat yhä sitä samaa taikaa mikä heillä oli ollut nuoruudessaan, ja kieltäytyivät uskomasta että kultaiset ajat olivat ohitse.
I will call you up every Saturday night
And we both stay out 'til the morning light
And we sang, "Here we go again"
And though time goes by
I will always be
In a club with you
In 1973
Singing "Here we go again"
Lomat tuntuivat olevan aivan liian lyhyitä. Juuri kun hän oli purkanut matka-arkkunsa, hänen piti taas pakata se. Viimeiset päivät Arabellan kanssa olivat täynnä rakkautta, kumpikin tahtoi jättää toiselle mahdollisimman hyvät muistot, jotta he olisivat osanneet kaivata rakastettuaan. Kerran Arabella oli antanut hänelle korvaamattoman muiston. Tämä oli antanut hänelle Norriskan, ja mies oli kohdellut kissaa siitä lähtien kuten kohteli naista; rakastavasti. Argus nautti erityisesti niistä öistä, jolloin nainen saattoi hiljaa kuiskata hänen korvaansa ”minä rakastan sinua”.
Simona
Wish I was sober
So I could see clearly now
The rain has gone
Heidän suhteensa ei tulisi ikinä toimimaan jos he asuisivat yhdessä, he molemmat myönsivät sen. He eivät olleet sillä tavoin sitoutuvaa tyyppiä, ja rakastivat sitä vapautta mikä heillä oli kun toinen oli poissa.
Simona
I guess it's over
My memory plays our tune
The same old song
Argus elätteli yhä toivoa, että he olisivat pysyneet kotona seuraavana lomana. Jos totta puhuttiin, hänestä oli tulossa vanha. Hänen selkänsä ei taipunut kuten ennen, hänen jalkansa olivat kipeät öisin ja hänen päälaeltaan hiusraja karkasi yhä kiihtyvämpää tahtia.
And though time goes by
I will always be
In a club with you
In 1973
Argus tarttui kehyksiin ja katsoi vielä kerran Arabellaa. He näkisivät seuraavan kerran vasta puolen vuoden päästä, mutta hän jaksoi odottaa, oli aina jaksanut. Hiljaa hän painoi suukon kylmään lasiin, ja laski sen sitten takaisin pöydälle, katsomaan häntä sillä tietyllä katsellaan.
Tämä oli nyt tälläinen ihan lyhykäinen pikku kuvaus Arguksen ja Arabellan suhteesta. Ei ole ainakaan ihan tavallinen paritus
Palautetta?//destine muokkasi ikärajan otsikkoon