Nimi: Talven aikaa
Kirjoittaja: Ales
Ikäraja: Sallittu
Fandom: Muumit
Genre: En oikein keksinyt mitään, mutta maybe pienen pieni angst?
Yhteenveto: Nuuskamuikkusella oli tapana aina retkillään muistella aikoja ennen, kuin tutustui Muumeihin.
Disclaimer: En omista mitään mitä luet. En mitään. Enkä saa tästä rahaa, vaikka kuinka haluaisin.
A/N: Ensimmäinen tuplaraapale jonka olen kirjoittanut, en tiedä yhtään miten onnistui. Palaute olisi mahtavaa.
Talven aikaa
Lumihiutaleet leijuivat hiljalleen maahan. Talvi oli tullut, ja nyt Nuuskamuikkunen lähtisi vaeltamaan kohti etelää, kohti lämmintä siksi aikaa, kunnes Muumipeikko ja kumppanit nukkuivat talviunta. Vaikka Nuuskamuikkunen piti Muumeista kovasti ja viihtyi heidän seurassaan, ei hän voinut estellä pientä ilon poikasta, joka heräsi aina talven tullessa.
Nyt Nuuskamuikkunen pakkasi telttansa ja varusteensa, ja lähti kävelemään pois Muumilaaksosta. Muut olivat jo nukkumassa, eli hyvästelyjä ei tarvinnut tällä kertaa tehdä. Nuuskamuikkunen hymyili päästessään aina kauemmas pois tästä paikasta, päästessään vihdoin nauttimaan yksinäisyydestä, vapaudesta. Nuuskamuikkusella oli tapana aina retkillään muistella aikoja ennen kuin tutustui Muumeihin. Ennen hän kulki täysin vapaasti riippumatta muista. Hän kierteli ympäri maailmaa tutustuen ihmisiin, lukien ja tutkien eri asioita, ja etenkin nauttien suuresti siitä kaikesta. Mutta nyt ne ajat olivat ohitse. Keväästä syksyyn hän viipyi Muumilaaksossa muiden seurana. Hän kävi välillä pienillä vaellusretkillä saadakseen olla edes hetken yksin. Häntä ei ollut tarkoitettu muiden seuraan. Nuuskamuikkunen on sisimmiltään kulkuri, ja tarvitsee vuosittaisen yksinolonsa jaksaakseen taas olla taas muiden seurassa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei Nuuskamuikkunen tykkäsi tavata ihmisiä. Ei sinne päinkään.
Mutta nyt Nuuskamuikkunen oli matkalla kohti Etelää, jättäen kylmän talven taakseen. Mutta keväällä hän palaisi taas takaisin ja viettäisi aikaa iloiten muiden seurassa. Ja siitä Nuuskamuikkunen nauttisi. Nyt ja aina.