Twilight: Tappaakseen veden tulella | K-11 | Jane&Alec

[Mightyena]

Otsikko: Tappaakseen veden tulella
Kirjoittaja: Mightyena
Fandom: Twilight
Genre: Draama tai angst emt
Ikäraja: K-11
Päähenkilöt: Jane & Alec (+ Aro)
Disclaimer: En omista hahmoja, en ansaitse rahaa, enkä missään nimessä halua loukata.

Haaste: Multifandom
Summary: Minähän huudan, tiedän huutavani, vaikka käheä vaikerrus tuntuu todellisemmalta.

A/N: Ensimmäinen Twaikku-ficcini ikinä, eli nyt tekee mieli piiloutua. Tästä tuli ihan liian lyhyt. :/
Tämä sijoittuu aikaan ennen kuin Jane ja Alec muutettiin. Tuolloin heidät siis yritettiin polttaa roviolla. :> POV on Janen. Ajattelin, ettei hän ihmisenä vielä ollut... sellainen. :D Puolet tajunnanvirtana eh. Pitäisi kai huolestua, kun tulee aina kirjoitettua tulesta.

* * * * * * *

Tappaakseen veden tulella

Kuulen vain aaltojen pauhunaa, samankaltaista kuin silloin, kun Alec pelasti minut kivikkoiselle rannalle: hänen kätensä, veljeni kädet, suojelivat minua mustalta vedeltä. Jos olisin saanut kunnolla henkeä, olisin pyytänyt häntä pysymään siinä. Hän on aina ollut tyyppiä, joka lähtee seuraamaan pääskysiä (ampuakseen ne alas) ja syrjäpolkuja (löytääkseen paratiisin).

Tällä hetkellä, tässä ruumiissa, minun maailmani on utuinen, aallot korvissani soivat, soivat, soivat, ja nuo yrittävät, ne yrittävät tappaa veden tulella -

En pysty käsittämään, minne nämä miehet minua vievät. Olen aaltojen alla, en kuule. En tunne käsiä riuhtomassa vartaloani eteenpäin. Kaikki tuntuu vain pahalta, epätodelliselta unelta - pelleilevätkö aistini kanssani sen vuoksi, että niskaani pitkin valuu punaista?

Alec! Alec!

Minähän huudan, tiedän huutavani, vaikka käheä vaikerrus tuntuu todellisemmalta.

Noita! Noita!

Nehän huutavat, luulevat tietävänsä kaiken, vaikka eivät ole nähneet minua ja Alecia rannalla nauramassa tai itkemässä. Naapurin tyttöä ne kehuivat reippaaksi, vaikka hän repi rikkaruohon mukana kaiken vehreän, sillä samalla rannalla. Ei häntä sentään haluta tappaa.

Minut ja veljeni halutaan tappaa. Eikä vain haluta, vaan pyritään siihen hampaat murhanhimoisessa irvistyksessä. Joka puolella näen kauniita kasvoja vääntyneinä rumiksi, ranteitani sidotaan puuhun ja ne liekit vain polttavat minua hengiltä.

Sitten tulee valkoisuus.

* * *

Korvani on painautunut kiinni hiekkaiseen maahan. Vahva savun haju saa minut köhimään niin, että haurastunut kehoni liikahtaa levottomasti jokaisella yskäisyllä. Avaan silmäni nähdäkseni Alecin nokiset kasvot muutaman sentin päässä omistani - helpotuksen tuntee oikeasti aivan jokaisella solulla.

Voisin käydä tähän nukkumaan.

Mutta seuraavaksi kuuluu askelia. Maata raastavat viitat kielivät lähestyvästä vaarasta (eihän kukaan enää koskaan voisi tuntua turvalliselta). Haluan hätistää veljeni pois, jahtaamaan pääskysiä tai etsimään syrjäpolkuja, sillä hänen sydämensä lyö kiivaammin ja jalkansa eivät väsy koskaan. Ei vaikka hän uisi perässäni tuhansia kilometrejä.

Vieraat kulkevat yhä lähemmäksi meitä kuiskaillen toisilleen helisevästi. Tunnen, kuinka yksi niistä kumartuu lähemmäs minua, hengittää sisään ja ulos kuin se olisi hänelle jokin epäluonnollinen teko.

Sekin yrittää, yrittää takuulla tappaa veden tulella - ja se taitaa tietää, että moinen onnistuu vain syväjäädyttämällä sydämen.

"Naiset ensin", mies hykertää ennen kuin painaa kylmät huulensa valtimolleni.

[Lyygia]

Mighy what have you done? Maybe a little piece of perfection?
Kuvitellaan näin aluksi rauhallinen kesäiltapäivä. Pikku-Kristen lojuu puutarhatuolilla ainoana ystävänään kännykkä ja 50 tuhatta hyttystä sun muuta ötökkää. Tylsistyneenä hän päättää avata Finin lukeakseen pari ficciä. Sitten hän huomaa, että Mighy on julkaissut Twilight-ficin joka kertoo Voltureista. Kristen hyperventiloi, lukee ficin viiteen kertaan ja raahautuu tietokoneensa ääreen kirjoittaakseen kommentin. Eikä oikeastaan tarvitse kuvitella, koska näin tapahtui.

Olenko mä ikinä maininnut kuinka paljon tykkään sun tajunnanvirrasta? Vaikka mainitsit, että puolet on tajunnanvirtaa, mulle tää teksti on oikeastaan kohtalaisen selkeä. Ensinnäkin otsikko on kaikessa koruttomuudessa todella hieno ja ajatuksia herättävä. Ensin mä vain katsoin, että jaahas, tuli tapetaan vedellä, selvä. Mutta ei, otsikko ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen eikä edes niin kirjoitettu. Kaikki kunnia kesälomaileville aivoilleni.

Jane ja Alec eivät ole varsinaisesti lempihahmojani tästä fandomista, mutta kiinnostavia persoonia yhtä kaikki. Omaan fanoniini Twilightistä kuuluu se, että Janella (tai no, oikeastaan kyllä Alecillakin) on ollut olemassa pieni sadistisuuden kipinä jo ennen vampyyrin elämää, mutta sehän on tietenkin vain minun mielipiteeni eikä sitä kuulu ottaa tässä huomioon.

Janen ja Alecin suhde oli tässä ficissä tosi suloinen, ja ihan kokemuksesta voin sanoa, että aidontuntuinen. (Onhan mulla itsellänikin kaksoissisko ).  Hahmojen IC:nä pysymisistä ei oikein voi sanoa mitään, kun ei tiedä muusta kuin monta sataa vuotta vanhempien kaksosien luonteesta, mutta ihan hyvin voin kuvitella heidän olleen tällaisiä, vaikka oma fanonini onkin eri mieltä.

Ficci oli täynnä ihania kielikuvia ja sanoilla leikittelyä. Esimerkiksi moinen onnistuu vain syväjäädyttämällä sydämen on huikean kaunis. Aika inhottava mielikuva tosin. Tosi hieno fic tää on, ja olisi tosi kiva lukea muutakin sun kirjoittamaa Twilightiä. Kiitos kovasti ♥

[Mightyena]

Ah no niin, aika vastata tähän järjettömän ihanaan kommenttiin. Piristit minunkin iltapäivääni. c:

En tiedä, mistä sain yhtäkkiä päähäni kirjoittaa Twilightia. Uudelleenkatselin Aamunkoi kakkosta ja sitten kesken elokuvan suunnilleen ryntäsin kirjoittamaan tätä, kun aloin miettimään näitä kahta enemmän. :D Kirjoitan toki lisääkin fandomista, jos saan lisää samankaltaisia aivotuksia. Tai jonkun kunnon idean.

Oi oi, että tykkäät mun tajunnanvirrasta? ;___; Olen myös iloinen, ettei tämä ollut sekava. Hermoilin ennen julkaisua, että pitäisi varmaan hioa tätä ja lisäillä jonnekin jotain selventäviä lauseita. Hyvä, etteivät nuo hahmojen luonteet häirinneet kamalasti. :) Tuosta kaksosten suhteesta saattoi tulla aidontuntuinen oman kaksoisveljeni takia (no ei, ei me oikeasti olla näin söpöjä).

Tuo mainitsemasi kielikuva on ehkä se kohta, johon tajunnanvirtailuni lopullisesti tyssäsi. Mietin, laitanko syväjäädyttämällä. :D Hienoa, että se miellytti.

Miksi tämä vastaus on näin huikean tönkkö? Oikeasti, kommentoit ehkä ihanimmalla tavalla. ♥ Kiitos paljon ihanainen! (: ♥

[Pollomuhku]

Täällä on toinenkin, jonka mielestä tajunnanvirtasi ei ole ole sekavaa nähnytkään (toisin kuin allekirjoittaneen...)
Minä avasin tämän yksinomaan ihanan otsikon perusteella. Tappaakseen veden tulella...Mahtavaa, upeaa, kaunista. Toinen syy olivat hahmot. Vaikken Janesta tai Alecista erityisemmin pidäkään, he yhdistettynä mykistävään otsikkoon, kuulosti hyvältä. Ja sitä se olikin. Aivan kuten otsikkokin, tekstisi oli ihanan kaunista.

Kuulen vain aaltojen pauhunaa, samankaltaista kuin silloin, kun Alec pelasti minut kivikkoiselle rannalle: hänen kätensä, veljeni kädet, suojelivat minua mustalta vedeltä. Jos olisin saanut kunnolla henkeä, olisin pyytänyt häntä pysymään siinä. Hän on aina ollut tyyppiä, joka lähtee seuraamaan pääskysiä (ampuakseen ne alas) ja syrjäpolkuja (löytääkseen paratiisin).

Tuon Kristenin mainitseman syväjäädytetyn sydämen lisäksi tämä aivan alku oli oma suosikkini. Erityisesti tuo lähtee seuraamaan pääskysiä (ampuakseen ne alas) .

Joo, ei kai tässä muuta, tällaisia lukisi kyllä enemmänkin!

[Mightyena]

Aww, toinenkin kommentti! Kivaa, ettei sinustakaan tajunnanvirtani ollut sekavaa. c: Ehkä se voi olla huonokin juttu, todistaa, ettei mieleni ole hieno ja monimutkainen, haha. No okei, on se hyvä juttu. Ymmärrätte kaiken ja sillein.

Oi, otan kyllä suurena kohteliaisuutena tuon, että otsikko oli mykistävä. Varsinkin, kun en ole ikinä pitänyt itseäni mitenkään erityisen hyvänä otsikoijana. Aina silloin tällöin onnistuu ilmeisesti! Kiva kuulla, että pidit tekstistä muutenkin. :3 Suuret kiitokset kommentista. ♥ (: