Odottaminen | S

[roxy]

Nimi: Odottaminen
Kirjoittaja: roxy
Genre: Drama
Ikäraja: S
Disclaimer: Kaikki on kirjoittajan omaa käsialaa ja oudon mielikuvituksen tuotosta. En saa tästä minkäänlaista korvausta.
A/N: Koska odottaminen on pitkästyttävää. Osallistuu haasteeseen Vuosi raapalehtien IV.



Odottaminen


Odottaminen on todella pitkästyttävää. En tajua miten vanhat naiset - tai mummoihmiset, kuten isä aina sanoo - voivat valittaa herkeämättä kuinka nopeasti aika kuluu, kun suhahtaen ja sitten onkin jo huominen. Opettajammekin sanoi joskus, että hänestä aika menee niin nopeasti että täytyy juosta koko ajan pysyäkseen vauhdissa. Viikko menee huomaamatta ohi ja sitä ihmettelee minnekäs se torstai katosi.

Mutta ei se niin mene. Ei varmasti. Yhteen tuntiin mahtuu niin paljon piinaavaa odotusta ja tuskallista peukaloiden pyörittelyä. Tuntuu, että halkeaisin pian. Äiti voivottelee keittiössä miten nopeasti aika menee ja säntäilee ympäriinsä. Tilanne on niin absurdi, että melkein itkettää. Kello on vasta kymmenen, tarkalleen ottaen minuutin yli, mutta ei siihen kukaan kuitenkaan huomiota kiinnitä. Vielä pitäisi jaksaa puoli tuntia. Miksi kaikkea pitää odottaa? Mikseivät asiat tapahdu silloin kuin huvittaa? Jotta ihmiset ymmärtäisivät arvostaa asioita enemmän, isä sanoo kun kysyn asiasta. Tuhahdan turhautuneena ja katsahdan kelloa - taas. Se on vasta 10.12. Luulen, että aikakin pilailee kustannuksellani. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Täytyisi varmaan tarkistaa kello, en usko, että se on aivan kunnossa. Se kyllä näyttää hieman huonovointiselta...

Ei ole totta! Näen jo kellonkin kuumeisena! Pitäisi varmaan mennä lääkäriin.

Tuskallista jalan naputtelua, 10.15.

Muutama kierros juosten talon ympäri, 10.18.

Ehkä laskeminen auttaisi. 1, 2, 3... 198, 199, 200. 10.23.

Käyn kysymässä tarvitseeko äiti apua keittiössä. Ei. 10.21.

Yritän laskea seinän tiilejä ja naputan pöytää kynnelläni huultani purren ja hermostuneena. Päästyäni 56. tiileen, kyllästyn. 10.28.

Tuijotan kelloa odottaen viisarien olevan täsmälleen oikeissa kohdissa. Kahden hyvin tuskallisen minuutin kuluttua kello lyö 10.30. Rentoudun ja istahdan uudelle ruskealle sohvalle isän viereen. Äiti tuo keittiöstä juuri tekemänsä popcornit ja istuu viereemme. Elokuva alkaa.

[Orenji]

Oli suorastaan pakko katsastaa mitä tämä teksti piti sisällään, kun näin otsikon. Toden totta, olit tehnyt samaistuttavia ja näppäriä huomioita tästä aiheesta, vaikken ole edes kovin kärsimätön luonne, tunnistin itsestäni samoja piirteitä. Piinallinen ja hitaasti kuluva aika antaa hyvät puitteet vaikka millaiselle tarinalle, en ollenkaan ihmettele mistä tämä syntyi. Lukiessa oli helppo tuskastua itsekin, en tiedä oliko se hyvä asia vai ei, mutta onnistunut tekele tämä ainakin on!

Päähenkilö on ilmiselvästi tyttö, joko ihan lapsi vielä, tai sitten yli 16-vuotias ja hänellä on ruskeat hiukset. Taisin ylipäätään sivuuttaa pääpointin kohtalaisen tehokkaasti, koska pääni täyttyi tämänkaltaisista mielikuvista koskien miljöötä että hahmoja. Mua huvitti myös suuresti se, kuinka päähenkilö alkoi käydä mulle niin tutuksi, mitä pidemmälle lukiessani etenin.

Täytyisi varmaan tarkistaa kello, en usko, että se on aivan kunnossa. Se kyllä näyttää hieman huonovointiselta...

Minä-kertoja päästi aika lähelle, joten yhteyksien löytäminen ei niinkään ihmetyttänyt. Alkoi suurin piirtein ärsyttää tytön puolesta, kun tällä kyseisellä huonovointisella kellollakin oli jotain häntä vastaan!

Mutta odottavan aika on pitkä ja lopussa kiitos seisoo ja niin edelleen, saatiinhan se elokuvakin lopulta alkamaan. Kiitoksia tästä mielenkiintoisuudesta!