Title: Minun pimeät katuni
Author: Puulaatikko
Genre: Angst
Pairing: Viittauksia Sirius/Remukseen
Rating: S/G
Summary: "Antakaa raukoille lisää tuliviskiä."
Disclaimer: Henkilöt kuuluvat kokonaan J.K. Rowlingille. Saahan sitä tyttö kuitenkin leikkiä. ^^
A/N: Löysin tämän laatikostani. Kirjoitin tämän viime kesänä. Hiukan muuntelin ja korjailin virheitä, ja päätin postata tänne. (:
Siriuksen PoV ja sijoittuu jonnekin FK:n ajoille.
Kommentit toivottuja! ^^
Minun pimeät katuni
"Kaikki hyvin?" Nostin katseeni käsistäni ja hymyilin.
"Tietenkin. Miksei olisi?"
Niin kävi silloin usein. Entisen kiiltokuvapojan hymy särkyi hetkeksi ja muut jaksoivat välittää. Tarvitsi vain osata sanoa sanansa vakaasti ja kaikki oli taas ennallaan. Ainoastaan Remus katsoi pitempään.
Ei hänkään kauaa viitsinyt katsoa.
Melkein samat ihmiset olivat ympärilläni kuin silloin kouluaikoina. Välillä olisi tehnyt mieli huutaa, huomauttaa, että olemme kohta jo vanhoja, ei enää tarvitsisi roikkua nuoruuden tuttavien kanssa.
Jokainen tarvitsi illuusion nuoruudesta, ei kukaan tahtonut tulla oikeasti vanhaksi. Vielä oli nuoruuden rippeet jäljellä, vielä olisimme viitsineet kastella jalkamme meressä.
"Antakaa raukoille lisää tuliviskiä."
En enää saanut kukkia tai rakkauskirjeitä. Joistakin kirjeistä muistin lauseita sanatarkasti. Ja turhamaiseksi viitsivät haukkua.
Siitä oli jo vuosia kun olin saanut viimeisen rakkauskirjeeni. Ei se Remuksen käsialaa ollut. Allekirjoituksessakin luki Lily.
Kadullekaan karkaaminen ei enää tuntunut hyvältä. Sinnehän ennen kuuluin, bensanhajuun ja pimeyteen. Nyt siellä oli enää vieraita ihmisiä ja kuolleita pikkulintuja. Kuinka lohduttavaa.
Luulin joskus omistavani maailman. Luulen vieläkin. Ottaisivat sen takaisin. Polttopuiksi kelpaisi.
