Valinnanvapautta (tai sitten ei) S, LW11

[Yökulkija]

Nimi: Valinnanvapautta (tai sitten ei)
Kirjoittaja: minä, Yökulkija
Ikäraja: S
Tyylilaji: en pidä lokeroinnista, mutta sanotaan että draama
Varoitukset: ei ole
Haasteet: Lyrics Wheel 11, sanat löytyvät tekstin lopusta

A/N: Jostakin kumman syystä minulla on ollut viime aikoina hankaluuksia keksiä teksteilleni nimiä. Älkää antako sen häiritä. Tykästyin tähän pieneen pätkään, joka kerrankin totteli ja muotoutui sellaiseksi kuin halusin. Toivottavasti joku muukin tykkää tästä kuin minä.


***

Valinnanvapautta (tai sitten ei)

Katoaminen on helppoa, unohtaminen vähän hankalampaa. Jättäminen on kaikista helpointa. Sen kun vain antaa mennä, päästää irti, kääntää katseensa pois ja hymyilee. Pimpelipom, uusi elämä edessä. Uusi ihminen, uusi nimi, ulkonäkö, osoite, kaikki. Tai niin ainakin uskallan itselleni väittää.

”Anteeksi, onko tässä tilaa?”

Viaton kysymys, pakotettu hymy, ristiriitaiset tunteet ja sekavaa elehtimistä. Irvistyksestä huolimatta niin paha katse, että toinen tulkitsee vastauksen kielteiseksi. Niinhän se onkin. En halua tavata ketään, pärjään ihan hienosti yksinkin. Minähän olen vahva ja itsenäinen ja aikuinen ja teen itse omat päätökseni. Pieni ääni päässäni jankuttaa siitä, kuinka viisaan ratkaisun olen tehnyt ja kuinka olen nyt vapaa. Vannon, ettei ääni ole minun.

”Sehän oli sinun oma valintasi, vapauttahan sinä halusit. Ei sitoutumispakkoa, ei syytä kuunnella ketään muuta paitsi itseä, ei ärsyttäviä lähimmäisiä, ei – ”

Ääni vakuuttelee, se on silkinpehmeä ja liukas ja saa minut hetkeksi uskomaan, että asiat ovat hyvin. Minulla on hieno elämä, loistava tulevaisuus ja huolella unohdettu menneisyys. Aamuöiset heräilyt, kalvavan yksinäisyyden ja vanhempien hylkäämisestä johtuvan syyllisyyden ääni ohittaa sulavasti.

Minusta tuntuu, että olisin voinut valita toisin.



***


Chisu — Vapaa ja yksin

(YouTube)

Mä jätin miehen
Mä jätin naisen
Mä jätin kissat, koirat, kaiken
Mannerheimintielle auton
ja avaimet rattiin

Vaihdoin lakanat
ja puhelimen,
numeron ja sukunimen
esimiehen yritykseen
pokerin pasianssiin

Mä halusin olla
Vapaa ja yksin
Mut joku sarvipäinen
Lisäs siihen -äinen
Musta tuli
vapaa ja yksinäinen

Opin miten
ollaan silmiin katsomatta
ja kysymyksiin vastaamatta
Eikä moni suu tääl aukee
Kun leikkii ettei puhu suomee

Joulut vietän Irakissa
ja kokot palaa myös Groznyissa
Lapsia en vielä hanki
on hoitamatta vanhemmatki

Mä halusin olla
Vapaa ja yksin
Mut joku sarvipäinen
Lisäs siihen -äinen
Musta tuli
vapaa ja yksinäinen

[Beelsebutt]

Oivoi, mun on pitänyt kommentoida tää jo iät ja ajat sitten, joten pahoittelen suuresti viivästymistä =/ tai siis kun mun lyriikat ja kaikkea

Hmm. Lyhyt teksti, mutta pureutuu välittömästi tekstin tunnelman ytimeen. Ja vaikka tää on vakava, joskin välttelevä ja tunnepitoinen, niin sieltä löytyy myös huumoria (pimpelipom <3 <3 <3). Ääni, joka on silkinpehmeä & liukas, kuulostaa ihan lipevältä ja luikertelevaiselta, mikä saa välittömästi ajatukset kääntymään (HP-fanina ihan ekaksi Luciukseen ja Voldemortiin ) houkutukseen (ei siihen kirjaan) ja viettelevään paholaiseen. Niin kuin se tavallaan onkin (tai sitten ei)

Uh. Tää oli lyhkäisyydestään huolimatta kiva pätkä, joka jättää jälkeensä paaa-aaljon kysymyksiä ja pistää miettimään vielä pitkäksikin aikaa.

Kiitos!

[Yökulkija]

Mitämitä hittoa ystäväiseni, kommentti?! :O Joo olin jo tullut siihen tulokseen ettei tänne kukaan enää löydä. Näköjään olin väärässä. Viivästyminen ei haittaa ollenkaan, valtava kiitos siitä että tulit tänne jotain rustaamaan. ^^

Kiva että tykkäsit, tämän kirjoittaminen vaati kaikesta huolimatta töitä vaikka lyhyt olikin. Todella kiva kuulla myös, että tunnelma toimii. Tykkään itse tästä siksi, että onnistuin siirtämään lyriikoista saamani fiiliksen tekstiin sellaisena kuin ajattelin.

Ööh, oli tässä jokin ajatuskin mutta se katosi mystisesti johonkin. Kiitos kuitenkin kommentista ja kiva että tykkäsit. ^^