Title: Näytit miten rakkaus tulee elämään
Rating: K11
Genre: fluff
Beta: Cora
Pairing: minä/hän
Summary: Nyt se tapahtuu, ajattelin puoliksi uteliaana ja puoliksi jännittyneenä.
A/N: Fiilistelyä, fiilistelyä. Sanoisinko, että tästä tuli tällaista perusfluffia vailla sen erikoisempaa juonta, mutta saahan sellaistakin välillä olla? ;) Yhtyeen tuotanto haasteeseen, uhrina Yölintu ja biisivalintana tässä on Suuret sanat.
Istuimme hänen autossaan, hän kuskin paikalla ja minä hänen vieressään. Aloin tehdä jo lähtöä, mutta hän otti vasemmasta kädestäni kiinni ja alkoi silittää sitä. Katsoin häneen, kun hän silitteli kämmentäni, pyöritteli sormiani omiensa ympäri kuin leikkien niillä. Sormeni seurasivat automaattisesti mukana hänen käsiensä liikkeessä ja se toi mieleeni meidän tanssimme, sen kuinka hän vei taidokkaasti ja minä seurasin automaattisesti perässä, ajattelematta sen enempää mitä olin tekemässä.
”Miten sä jaksat tehdä noin?” kysyin viitaten hänen kosketukseensa, joka ei ollut muuttunut yhtään haluttomammaksi koko aikana, jonka olimme autossa istuneet, eli noin tunnin ajan.
”Mä tykkään koskettaa”, hän vastasi hivellen kämmentäni.
”Mm, toi oli hyvä vastaus”, mutisin puoliääneen. ”Mä tykkäsin siitä.”
Hän risti kätemme yhteen ja huomasin miten paljon pienempi käteni oli hänen miehisen kätensä vieressä. Hän nosti katseensa minuun ja katseli minua kiinnostuneena. Hän hymyili vähän, ihan vähän vain, hyvä että huomasin sitä. Se toi mieleeni hänen hymynsä tanssilattialla tanssiessamme. Hänen hurmaavan hymynsä, joka loi hymykuopat hänen kapeille poskilleen ja sai myös minut hymyilemään. Auton hämärässä valossa näin hänen iskevän silmää niin kuin hänellä oli tapana; nopeasti, lähes huomaamattomasti, mutta silti ele sai aina sydämeni heilahtamaan paikallaan. Hän irrotti kätemme toisistaan ja siirsi toisen kätensä koskettamaan kasvojani. Hän hiveli hellästi otsaani, poskeani ja se tuntui niin hyvältä, että suljin silmäni hetkeksi. En kuitenkaan voinut pitää niitä kiinni kovin kauan, sillä halusin katsoa häntä. Hän liikutti kättään ympäri kasvojani, välillä koskien nenääni, kiertäen huuliani ja viimein hän kosketti niitäkin. Minun olisi tehnyt mieli reagoida jotenkin, suukottaa hänen sormiaan tai koskettaa niitä kielelläni. Mutta odotin hänen siirtoaan.
”Sulla on niin pehmeä iho…” hän sanoi ja odottamatta nojautui lähemmäs minua.
Nyt se tapahtuu, ajattelin puoliksi uteliaana ja puoliksi jännittyneenä. Suljin silmäni hyvänolontunteesta hänen toisen kätensä yhä kosketellessa kasvojani. Sitten tunsin hänen kasvojensa koskettavan omiani, nenän nenääni vasten ja lämpimän hengityksen puhaltavan kasvoilleni. Monesti rakkausromaaneissa mainittiin ihmisten ”lämmin, suloinen” hengitys, joka kuulosti kliseeltä ja liioittelulta, mutta sillä hetkellä tiesin täsmälleen, mitä sillä tarkoitettiin. Hänen huulensa koskettivat poskeani ja mietin, miten joku pystyikään koskettamaan niin kevyesti. Höyhenenkevyt kosketus tuntui seuraavaksi otsallani, sitten leuallani, suuni vieressä ja lopulta sain kevyen, pikaisen suukon huulille.
Avasin jälleen silmäni ja helpotuin nähdessäni hänet aivan lähelläni, kuin olisin silmät ummessa kuvitellut hänen olevan vain harhaa, joka katoaisi heti avattuani silmät ja palattuani todelliseen maailmaan. Ehkä luulin oikeasti vain näkeväni unta, liian ihanaa sellaista. Mutta se ei ollut unta, vaikka niin uskomattomalta tuntuikin. Tällä kertaa hänen huulensa painuivat omiani vasten vaativammin ja silmäni painuivat jälleen kiinni vastatessani hänen suudelmaansa, joka oli päättäväinen ja omistushaluinen. Pian hän otti kielensä mukaan ja suudelma muuttui hetkessä hellästä ja makeasta intohimoiseksi. Se ei ollut täydellinen suudelma, mutta se oli silti huumaava, kaipaava, rakastava. Tunsin vatsassani onnellisuuden pienet kiljaisut ja tiesin, että siitä jutusta tulisi jotakin, jotakin suurta ja kaunista, kun se kehittyisi kunnolla.
Suuret sanat hukkuu meren aaltoihin
pieniin tekoihin mä uskoisin
puheet ovat mulle pelkkää sanahelinää
laita käsi käteen
siitä muisto jää
uskoin ennen mitä mulle kerrottiin
mutta tyhjää se oli niin
näytit miten rakkaus tulee elämään
pieni suukko vain
mä tiesin tähän jään
suuret sanat eivät mahdu pieneen sydämeen
pienet teot niistä sillan onneen teen
ota minut syliin, ollaan hiljaa vaan
muuta tuskin tarvitaan
sanoja, ei niitä ainakaan
sanat ovat usvaa joka katoaa
se riittää että rakastaa
istuta se kukka joka aina kukoistaa
sieluun asti laulaa
se kuihtua ei saa
suuret sanat eivät mahdu pieneen sydämeen
pienet teot niistä sillan onneen teen
ota minut syliin, ollaan hiljaa vaan
muuta tuskin tarvitaan
sanoja, ei niitä ainakaan
uskoin ennen mitä mulle kerrottiin
mutta tyhjää se oli niin
näytit miten rakkaus tulee elämään
pieni suukko vain
mä tiesin tähän jään
suuret sanat eivät mahdu pieneen sydämeen
pienet teot niistä sillan onneen teen
ota minut syliin, ollaan hiljaa vaan
muuta tuskin tarvitaan
sanoja, ei niitä ainakaan
suuret sanat eivät mahdu pieneen sydämeen
pienet teot niistä sillan onneen teen
ota minut syliin, ollaan hiljaa vaan
muuta tuskin tarvitaan
sanoja, ei niitä ainakaan
