Author: Damonel
Pairing: Elena/Damon
Rating: K-11
Genre: Fluffy, romantic...
Disclaimer: En omista hahmoja, en omista sarjaa, enkä hyödy tästä jutusta itse muuten kuin, että kirjoittaminen on kivaa :DD
Warnings: Spoilaa tulevia ns. rivienvälistä ja sitäkin selvemmin ensimmäisen kauden tapahtumia
Summary: Damon päättää muokata Elenan unia...
A/N: Yey.. Ihana paritus, huippusarja... Siksi tämä. Damon ei ole ihan oma itsensä, mutta joo. Kirjotusvirheitä saattaa löytyä.. Kommentit on tervetulleita.
Hope you like it^^
Monenlaisia HimojaSeisoin Elenan sängyn vierellä ja katselin hänen rauhallisia, unessa olevia kasvoja. Oli hämmästyttävää, miten paljon tuo tyttö näytti Katherinelta, ainoalta naiselta, jota olin ikinä rakastanut…
Hänen lisäkseen.Kun on vampyyri, on etuna mahdollisuus unohtaa kaikki kipu, ikävä ja tuska. Mahdollisuus jättää kaikki mahdolliset tunteet taka-alalle. Niin… Sitähän minä yritin todistella muille. Totta kai charmikas kestohymyni sai kenet tahansa uskomaan, että minua ei voi satuttaa, mutta minä olen vampyyri. Vampyyrien luonto on julma. Me valehtelemme.
Joka ikinen katse suuntaan, missä näkyy Elenan lisäksi veljeni Stefan, tuntuu siltä, kuin joku tunkisi kätensä rintakehäni läpi, repiäkseen sydämeni pois kynsillään. Joka ikinen Elenan ja Stefanin välinen kosketus ja läheisyys tuntuu kuolemalta, ja läheisen menettämiseltä. Totuus on, että vampyyrinä olemisessa on se puoli, että niitä pienimpiä asioita voi sulkea mielestä, mutta myös se, että tunnemme paljon vahvemmin, kuin yksikään ihminen ikinä.
Joka ikinen katse Stefania kohti, saa vereni kuohumaan vihasta, petoksesta ja syytöksestä. Halu katkaista tuon, lähes viimeisen sukulaiseni elämä, valtaa mieleni. Patoutuneet muistot menneisyydestä, Katherinesta palaavat aaveina ajatuksiini, mutta jokin sanoo, että minun on kestettävä.
Totuus on se, että minun pitäisi olla se, joka saa elää elämänsä Elenan kanssa, ei Stefanin.
Stefan vei minulta Katherinen, ja sen jälkeen antoi hänet ilmi. Tämä kaikki johti Katherinen kuolemaan. Nyt minun pitäisi viedä häneltä Elena, ja antaa hänen maistaa edes palanen sitä, mitä hän ei koskaan joutunut maistamaan…
Menetystä.Hymyilin ivallisena ajatuksilleni. Vampyyrillä on vampyyrin mieli. Katselin vielä tovin Elenaa, kunnes mieleeni tuli todella kieroutunut suunnitelma. Mitä tuo viaton tyttö mahtaisi tuossa tilassa sille, että päättäisin edes pikkiriikkisen muuttaa hänen uniaan. Mitä enemmän pyörittelin ideaa mielessäni, sitä paremmalta se alkoi kuulostaa, joten hell yeah! Miksi en toteuttaisi sitä? Ketä se loppujenlopuksi vahingoittaisi, jos Elena saisi suloisia unellisia muistoja vaihteeksi minusta, eikä Stefanista.
Istahdin Elenan sängynpäätyyn, keskittyäkseni paremmin. Katsoin tytön kasvoja vielä hetken, ja sitten suljin silmäni keskittyäkseni.
Aloin luoda mielessäni kuvia Elenan näkökulmasta:
Elena istui historian luokassa. Häntä väsytti, eikä hän jaksanut keskittyä Alaricin kuunteluun. Sen sijaan hän tuijotteli vihkoaan, ja alkoi piirtää sen reunustoille tribaalikuvioita. Hänen ajatukset harhailivat Stefaniin. Hän suuteli tätä kevyesti huulille sillä tavalla, millä hän suuteli tätä joka kerta nähdessään. Sillä tavalla, mikä oli käynyt jo hänen elämässään arkiseksi. Ajatus alkoi käydä hänen mielessään tylsäksi, joten ennen kuin hän ehti tajuta, minne hänen ajatuksensa olivat harhailemassa, hän kuvitteli suutelevansa minua. Minä tietenkin suutelin häntä takaisin, ainakin kymmenen kertaa intohimoisemmin, kuin Stefan ikinä. Hän paiskasi minut seinään. Ei siksi, että haluaisi päästää minusta irti, vaan siksi, että tuntisi olevansa entistäkin lähempänä minua.
Yhtäkkiä hän havahtui kuullessaan nimensä. Alaric oli kysynyt häneltä jotain, eikä hän kehdannut tunnustaa, ettei hän ollut kuunnellut, joten hän vain totesi hieman hämillisenä: “Minä en tiedä.”
Elena puisteli ajatuksilleen päätään, ja yritti keskittyä loppuajan oppituntiin.
Kun koulupäivä oli ohitse, Elena käveli minun ja veljeni asunnolle, Stefania tapaamaan. Tuttuun tapaansa hän vain avasi oven koputtamatta, ja astui sisälle.
Vastassa häntä ei ollutkaan Stefan, vaan minä oleskeluhuoneen sohvalla rennosti istumassa, lasillinen viskiä kädessäni.
“Missä Stefan on?” Hän kysyi minulta, ja katseli minua kummallisesti. Hänestä tuntui oudolta nähdä minut näin pian, harhailevien ajatuksiensa takia.
“Minä en tiedä, mutta tulee varmasti pian takaisin”, vastasin yksinkertaisesti. “Enkö minä kelpaa?” lisäsin rennosti, ja virnistin hänelle, kohottaen samalla lasiani, minkä jälkeen join yhdellä kulauksella juoman, ja asetin lasin takaisin pöydälle.
“Et viitsisi edes joskus olla ihmisiksi”, Elena totesi paheksuvasti, mutta tuijotti minua silti hieman hämillisenä.
Nousin ylös, ja aivan hujauksessa seisoin melkein kiinni hänessä, tuijottaen suoraan tämän silmiin.
“Miksi olisin, kun en ole ihminen?” kuiskasin.
Elena ei vastannut mitään, vaan katsoi minua jähmettyneenä.
“Sinä haluat minua”, töksäytin vihjailevaan sävyyn.
“Damon… Et-” Elena aloitti.
“Sinä haluaisit koskea minua. Suudella minua. Kokeilla miltä se tuntuu, sinä vain et uskalla… Stefan on ainut esteesi… Jos häntä ei olisi, sinä tekisit kaikkesi, jotta saisit huomioni”
“Damon! Lopeta tuo!” Hän sanoi tiukasti, ja oli lähtemässä luotani pois, mutta olin nopea: ehdin lukita hänen ranteet käsiini, ja vedin hänet vieläkin lähemmäksi.
“Sinä haluat suudella minua. Sinä haluat anoa kosketustani, tuntea itsesi erityiseksi, olemalla ainut, kuka voi tehdä minut onnelliseksi”, jatkoin härnäten, kunnes hän hiljensi minut huulillaan. Virnistin hänen itsehillinnän rikkoutumiselle suudelman lomasta ja ohjasin Elenan sohvalle istumaan, minä hänen viereensä. Suutelin häntä kokoajan kiihkeämmin, ja tunsin hänen hengityksensä kiihtyvän. Hänen sormensa tuntuivat hiuksissani, vetivät minua lähemmäksi, ja sai minutkin haluamaan lisää.
Kuvittelemani tilanne katosi ympäriltäni, kun kuulin entistäkin todentuntuisemman hengähdyksen.
Avaan silmäni. Elena näyttää nukkuessaan levottomalta.
Eikä mikään ihme, ajattelin ja hymyilin tyytyväisenä sille, mitä olin saanut aikaan.
“Damon… ” Hän kuiskaa hiljaa, ja se saa minut luvattoman onnelliseksi, kunnes hän vavahtaa, ja nousee istumaan. En ehdi reagoida mitenkään, lähteäkseni karkuun. Tajuan vain, että hän tuijottaa järkyttyneenä silmiini.
“Miltä se tuntui?” kysyin häneltä, ja loin kasvoilleni itsevarman hymyn, yrittäessäni peittää järkytystäni. En odottanut hänen vielä heräävän.
“Sinä siis teit kaiken sen?” Elena huusi järkyttyneenä.
“Kyllä. Minä tein sen, mutta minä en laittanut sinua..
nauttimaan siitä.” Sanoin, ja kohotin kulmakarvojani.
“Minä en nauttinut siitä”, Elena totesi vaisusti. Häntä nolotti aiheuttamani tilanne.
“Ei se mitään rakas. Ei siinä mitään pahaa ole”, sanoin ja silitin sormella hänen poskeaan, esittäen, etten ollut kuullut Elenan viimeisintä kommenttia. Elenan ilme muuttui varoittavaksi, joten ajattelin parhaakseni, karata avoimesta ikkunasta, ennen kuin saisin kokea vihaisen teinitytön koston.
Istuskelin kotona, ja yritin ottaa mahdollisimman rennosti. Siemailin ihmisverta kristallilasista, ja mietiskelin kaikenlaista, kunnes talon ulko-ovi avautui, ja näin Elenan kasvot.
Hän astui sisälle, ja tuijotteli minua kummallisesti. Kohotin kulmakarvojani kysyvästi, kun hän istuutui sohvalle viereeni.
“Damon..” hän aloitti, mutta yhtäkkiä suutelikin minua varovasti ja päästi melkein heti irti.
Olin vain hiljaa. Tilanne oli outo. Elena puri huultaan, aivan kuin olisi sanomassa jotain, mutta ei vain viitsinyt. Katselin hetken odottavasti, kunnes kyllästyin, ja päätin rikkoa hiljaisuuden: “Se oli melkein kuin deja vú.”
Hän vain hymähti hiljaa, ja katseli hetken polviaan, kunnes hän hengähti syvään, kuin rohkeutta keräten, ja sanoi:
“Se kaikki oli kuin mitä Stefan koki. Aivan kuin vampyyri olisi elänyt vuosisadan ilman ihmisverta, ja sitten saa maistiaisen.”
Tuollainen vertaus vampyyrin korvaan kuulostaa isolta, ja sisälläni hymyilin enemmän kuin ikinä, sitten Katherinen kanssa olemisen jälkeen.
“Vain sinun suustasi sanottuna tuo kuulostaa isommalta asialta, kuin mikään ikinä”, kuiskasin hiljaa, ja vedin hänet hitaasti lähelleni, upottaakseni hänet taas hellään suudelmaan.