Author: lills
Raiting: S /Angelina laski
Genre: romance, ??
Pairing: ?? (Lily/James, jossain vaiheessa)
Disclaimer: Suurin osa tekstissäni olevista hahmoista kuuluu J.K.Rowlingille, enkä saa tästä kirjoituksesta minkäänmoista rahallista korvausta tms.
Summary: Kertomus sijoittuu kelmien viimeiseen kouluvuoteen. James on ollut jo pidemmän aikaa ihastunut Lilyyn, mutta Lily ei ole (vielä?) lämmennyt tälle.
A/N: tämä on näitä ensimmäisiä ficcejäni, olisi siis kiva jos antaisitte palautetta. :)
Ensiluokkalaiset olivat kokoontuneet jälleen Tylypahkan aulaan odottamaan koulunsa alkua ja tupiin lajittelua. Eräs pikkuinen poika niisti äänekkäästi nenäänsä kaapunsa hihaan. Ääni kuului selvästi hiljaisessa aulassa. Ensiluokkalaisten eteen asteli miesopettaja, tummanruskeat, pitkät hiukset hartioillaan lainehtien, silmälasit nenänvarrellaan. Mies levitti juhlallisesti kätensä ja avasi suunsa puhuakseen.
Samassa koulun pääovet avautuivat, ja sisään astui kaksi 17-vuotiasta poikaa. Toisen tummat hiukset hulmusivat vallattomasti tämän hartioiden seudulla. Poika hymyili itsevarmasti koko valkean hammasrivistönsä täydeltä. Hänen vierellään lähes yhtä komeana ja varmasti aivan yhtä itsevarmana asteli poika, jonka lyhyet hiukset sojottivat joka suuntaan. Poika vei hitaasti kätensä hiuspehkonsa läpi. Hänenkin kasvoiltaan paistoi virnistys. Näiden poikien, tai no, oikeastaan nuorten miesten, takaa erottui vielä kahden nuorukaisen hahmot. Toisella heistä oli keskimittaiset takkuiset ruskeat hiukset ja pieni parransänki. Hänen kasvoillaan karehti pieni, tyytyväinen hymy. Tämän vierellä aulaan käveli hieman kumarassa pienempi, rottamainen ja suurihampainen silmälasipäinen poika. Hän näytti liian pelästyneeltä hymyilläkseen.
”Kas, kas, saapuminen Kelmien tyyliin, kuten asiaan kuuluu”, tuumasi ruskeahiuksinen opettaja lähes itsekseen pohtien, ”Koulu ei ole vielä edes alkanut, ja huomionhakuisuutenne alkaa jo nyt.”
Miehen ilmettä oli vaikea tulkita, mutta sanat pojat ottivat vastaan hymyillen. ”Terve vaan, Dumbledore! Oli melkein ikävä sinua!” pitkähiuksinen poika, Sirius Musta, sanoi, ja taputti Dumbledorea tämän ohi kulkiessaan olkapäälle.
Ensiluokkalaiset seisoivat ujoina tiiviissä ryhmässä, eivätkä he näyttäneet käsittäneen, ketkä olivat juuri astuneet ovista sisään. Joka tapauksessa, myös kouluun vasta saapuneet oppilaat näkivät heti, että heidän edessään seisoivat kenties koulun vaikutusvaltaisimmat oppilaat. Heille ei mikään ollut kiellettyä, tai ainakaan mahdotonta. Kuka tahansa normaali velho olisi antanut mitä vain päästäkseen heidän porukkaansa. He olivat täydellisiä.
James Potter, hiuksiaan haronut mustahiuksinen poika, naurahti pienesti ekaluokkalaisten tyrmistyneille ilmeille kun he kuiskuttelivat jotain pienessä porukassaan vilkuillen kiivaasti kelmejä. Yksi tyttö oli unohtunut tuijottamaan Siriuksen olemusta, ja punastui rajusti Siriuksen kääntäessä katseensa tähän.
”Pitihän ensiluokkalaisille näyttää heti alusta lähtien, kuka on kuka”, tuumasi James tönäisten Siriusta, ”olet saanut jo yhden ihailijan!”
”Älähän nyt, Sarvihaara, kyllä sinunkin vuorosi vielä koittaa”, Sirius tokaisi iskien häikäilemättömästi silmää punastuneelle pikkutytölle.
”Kyllä teidän pitäisi jo tuossa iässä tietää, kuinka koulussa käyttäydytään. Menkäähän jo saliin”, Dumbledore tokaisi pojille, ja he astelivat Suureen saliin vieville oville itsevarmoin askelin. Remus Lupin, takkutukkainen ja hieman riutuneen oloinen poika, katsoi hiukan anteeksipyytävästi Dumbledorea, mutta käveli kuitenkin kahden muun pojan perässä ovelle.
Koko salillinen oppilaita käänsi katseensa oville kelmien astuessa sisään. Rohkelikkopöydästä kuului muutama vislaus, ja jopa pari kättentaputusta. Luihuisten pöytää lähemmin kuulostellen sieltä olisi voinut erottaa matalaa murinaa. Luihuiset eivät muistelleet kovinkaan lämmöllä viime lukukauden päättäjäispäivää, kun kelmit olivat kyllästäneet heidän kurpitsamehuansa lemmenjuomalla, joka sai juojansa rakastumaan silmittömästi ensimmäiseen ihmiseen, jonka he näkivät. Tämä aiheutti sen, että luihuispöydästä löytyi ainakin pari homoparia.
Tänä vuonna kelmit eivät olleet suunnitelleet suurempia kepposia kouluun saapumisensa kunniaksi, vaikka olihan kyseessä silti heidän viimeinen vuotensa Tylypahkassa. Tällä kertaa he olivat vain tyytyneet varmistamaan näyttävän sisääntulon. Kelmit kävivät pöytään istumaan, ja hetkeksi laantunut puheensorina salissa yltyi taas.
***
1. Luku
”Heippa, Lily, miten sinun lomasi meni?” James harppoi portaita ylös kohti rohkelikkotornia pysyen vain juuri ja juuri vierellään portaita nousevan Lily Evansin, punahiuksisen ja kielestään varsin terävän tyttösen tahdissa.
”James-kulta, kyllähän sinun pitäisi tietää, että minulla oli sinua kauhea ikävä. Mietin jopa jossain vaiheessa tulevani käymään teillä”, tyttö sanoi katsoen Jamesia silmiin ja hymyillen suloisesti.
”Oikeasti?” James kysyi sekä ihmetys että innokkuus äänestä kuultaen.
”Ei, James.” Lily jatkoi matkaa portaissa kiinnittäen taas katseensa eteenpäin.
Olisihan Jamesin se pitänyt arvata. Tyttö ei ollut muuttunut tippakaan loman aikana. James oli yrittänyt iskeä Lilyä jo noin kaksi vuotta puolitosissaan. Viidennellä luokalla James oli ollut Lilystä eniten kiinnostunut. James oli piinannut Lilyä jatkuvasti treffipyynnöillään ja rakkaudentunnustuksillaan. Vähitellen James oli kuitenkin tajunnut, ettei Lilyn kiinnostus Jamesia kohtaan kasvanut lainkaan yrityksistä huolimatta. Niin James oli jättänyt Lilyn rauhaan. Osittain. Nykyäänkin James pyysi Lilyä ulos noin kolme kertaa viikossa, muttei roikkunut ainoastaan Lilyssä. Kuudennen luokan aikana Jamesillä oli ollut kolme virallista tyttöystävää, joihin hän oli kuitenkin lopulta kyllästynyt.
Sirius nousi portaita Jamesin perässä, ja Lilyn kommentin kuullessaan hän oli puhjennut vahingoniloiseen nauruun. Sirius taputti Jamesia olkapäälle nauraen yhä Jamesin hölmistyneelle ilmeelle. ”Kyllä niitä tyttöjä vielä riittää. Sinulle ainakin.” Sirius oli aina ollut kelmeistä se, jolla oli ollut eniten naisia. Siriuksen komea ulkomuoto varmisti sen, ettei häntä alettu vihata tyttöjen keskuudessa, vaikka hänen tyttöystävänsä vaihtuivatkin suurin piirtein yhtä usein kuin sukatkin. Aika oli yleensä jotakin yhden päivän ja kahden viikon väliltä. Siriuksen edellinen suhde oli ollut kesällä, ja koska tyttö oli sattunut asumaan sopivasti Siriuksen naapurissa, ei hän ollut vaivautunut jättämään häntä ennen kuin koulujen alkaessa.
Rohkelikkotornissa ei ollut käynnissä hurjia juhlia, varmaankin siitä johtuen, että heidän tuvanjohtajansa McGarmiva, nuori, hyvävartaloinen, vaalea noita oli viime vuonna omaksi yllätyksekseen tupsahtanut perinteisellä tarkistuskierroksellaan käydessään keskelle ”Tervetuloa Tylypahkaan” –ryyppyjuhlia, ja istui nyt nurkassa vahtimassa. Tylypahkaan oli salakuljetettu alkoholia, ja vaikka kellekään ei ollut epäselvää, että kyseessä olivat olleet kelmit, ei silti kukaan voinut todistaa heidän syyllisyyttään.
Sirius ja James kiipesivät makuusaliin vieviä kierreportaita, joiden yläpäästä James vielä huikkasi hyvät yöt Lilylle joka jutteli jonkun kaverinsa kanssa takan edustalla. Sirius olisi voinut vaikka vannoa kuulleensa Lilyn tuhahtaneen kaverilleen ”ylimieliset paskat”, mutta ei vaivautunut kertomaan tästä Jamesille, vaan lähetti lentosuukon Lilyn suuntaan. Lily katsoi hetken Siriusta kulmat kurtussa, miettien. Lilyn ystävä vilkaisi portaisiin nähdäkseen mitä Lily tuijotti, ja kohotti kysyvästi kulmiaan Siriukselle. Sirius levitti kätensä, ja vielä katsottuaan kuinka Lilyn huulille ilmaantui viekas hymy, painui Jamesin perässä makuusaliin.
”Lily, mitä tuo oli? Flirttailitko sinä Sirius Mustalle?” Lilyn ystävä, Chrystal kysyi Lilyltä kummissaan tämän yhä tuijottaessa makuusalin ovelle kummallinen hymy huulillaan.
”Enpä tiedä, Chrystal, kenties flirttailinkin.” Chrystal katsoi kummissaan kun Lily ravisti päätään ja meni edeltä tyttöjen makuusaliin. Chrystal painui hänen perässään pyöritellen silmiään.
Tyttöjen makuusalissa oli yksi tyhjä peti. Lilyn huomatessa sen tämä kysyi Chrystalilta: ”Mihin sanoitkaan Cherylin menneen?” Cheryl oli Chrystalin kaksossisar, ja Lily, Chrystal ja Cheryl olivat erottamaton kolmikko. Lily joskus yön pimeinä tunteina pohti sitä, miten hän ei koskaan tulisi olemaan tasavertainen jäsen heidän kolmikossaan. Chrystal ja Cheryl olivat kasvaneet koko ikänsä yhdessä, eivätkä he edes riidelleen paljoa siihen nähden, mitä Lily oman siskonsa kanssa riiteli. Vaikka Chrystal ja Cheryl olivat ulkonäöstä alkaen aina luonteeseen asti täysin erilaisia, heidän välillään tuntui silti vallitsevan aivan erityinen yhteys, johon Lily ei ikinä pääsisi osalliseksi. Vaikka Lily oli ehtinyt jo tottua tähän niiden vuosien aikana, jotka oli tyttöjen kanssa viettänyt, silti se vaivasi häntä toisinaan.
”Cherylin oli kuulemma pakko mennä käymään Kuhnusarvion luona juttelemassa jostakin liemien kokeesta joka hänellä oli ollut viime vuonna. Pakkoko hänen on aloittaa opiskelu jo nyt? Ja eikö hän olisi malttanut odottaa Kuhnusarvion puheille pääsyä seuraaviin ’kuhnukekkereihin’ asti”, Chrystal tuhahti. Lilyn vatsassa muljahti. Chrystal oli ainoa heistä joka ei ollut ikinä saanut kutsua Professori Kuhnusarvion pitämille kutsuille, joita tämä piti suosikkioppilailleen. Lilylle tuli hieman huono omatunto, sillä hän oli aina ollut hyvä liemissä, ja täten hän kuului nyt ’kuhnukerhoon’. Cheryl taas puolestaan oli hyvä lähes joka aineessa, ja arvatenkin hänetkin oli aina kutsuttu juhliin.
Chrystal taas ei ollut erityisen hyvä missään, lähinnä sen vuoksi ettei jaksanut opiskella. Lily tiesi Chrystalin vahvimman aineen olevan pimeydenvoimilta suojautuminen, vaikkeivät hänen arvosanansa siinäkään mitenkään erityisen korkeita olleet.
Cheryl tuli huoneeseen, tervehti tyttöjä ja lysähti sängylleen. ”Miksei kesäloma olisi voinut jatkua ikuisesti?”
”Minulla ainakin oli ikävä Tylypahkaan, vaikka James Potter onkin yksi sen pahimpia varjopuolia”, Lily huomautti.
”Minä en kyllä lainkaan ymmärrä, mikä sinua Jamesissä niin risoo. Eihän hän edes ole mitenkään pahannäköinen, Lily”, Chrystal puuttui puheeseen omasta pedistään.
”Voitko, Chrystal itse väittää, että kestäisit sitä, että vaikkapa Peter Piskuilan piirittäisi sinua vuodesta toiseen, eikä uskoisi vaikka torjuisit hänet monta kertaa päivässä? Katsos, Potter painii minulla vähän samassa sarjassa kuin Peterkin. Tosin Peter ei ole yhtään niin ärsyttävä”, Lily huokaisi.
”Tiedätkö, voisi auttaa, jos sinä seurustelisit. James tuskin jaksaisi juosta varatun tytön perässä”, Chrystal sanoi viekkaasti.
Cheryl puuttui puheeseen: ”Kuvitteletko sinä tosissasi, että Lily seurustelisi jonkun kanssa pelkästään siksi, että pääsisi eroon Jamesista?” Cheryl katsoi Chrystalia kyllästyneellä ilmeellä.
”Itse asiassa”, pohti sängyssä makoileva Lily ääneen, ”operaatio käynnistyy huomenna.”
Chrystal ei voinut olla katsomatta Cheryliä ”mitäs-minä-sanoin” –ilmeellään.
____________
kommentoikaahan! :D Tämä ensimmäinen osa jäi hieman lyhyeksi, mutta todennäköisesti toisesta tulee pidempi!