BBC!Sherlock: Ollaan ihan hiljaa • S

[elektrik bones]

Nimi: Ollaan ihan hiljaa
Kirjoittanut: Jim
Fandom: BBC!Sherlock
Paritus: tulkinnallinen johnlock
Ikäsuositus: S
Tyylilaji: angst
Varoitukset: hömm henkinen väkivalta ja kliseet
Disclaimer: en omista! En saa rahaa ja sillei.
A/N: en tiiä mistä toi nimi tuli :__D jajaja sori tämä kliseekakka. Osallistuu otp10-haasteeseen :'D ja jerrykin on tappamatta mua, jookoskookos? Kommentit ovat elämäniloni

Ollaan ihan hiljaa

Keittiön pöytä oli täynnä omenia ja niiden vieressä oli kaksi kupillista vihreää teetä. Toisesta kupista tee oli hävinnyt ja toisessa se oli kylmää. Vaaleahiuksinen henkilö istui keittiön ikkunalaudalla tuijottaen ulos, katsoen kuinka pilvet liukuivat taivaalla kuin vesivärit siveltimen alla.

Se oli turhaa, ja hän tiesi sen, kaikki oli jo menetetty ja sama mantra kaikui hänen päässään yhä uudelleen ja uudelleen, eikä ovi kolahtanut kertaakaan sen merkiksi, että joku olisi tullut sisään. Hän oli yksin, jäänyt yksin sateiseen ja harmaapilviseen maailmaan, jossa tee oli kylmää ja viikot yksinäisiä.

Joka yö John heräsi erilaisiin painajaisiin, jossa aavikonhiekka sumensi silmiä ja yhdellä pomminräjähdyksellä hiekka valuikin jo kattoja pitkin. "Älä, älä, älä," siihen huutoon hän aina heräsi sydän lyöden huimaavan nopeasti, mutta unessa hänen vieressään seissyt mies ei kuunnellut häntä, vaan heittäytyi tuuleen muuttuen polttavaksi hiekaksi, ja aurinko sokaisi Johnin silmät jälleen. Lakanat olivat hiestä ja kyynelistä märät, eikä se ollut enää elämää, jota John olisi kaivannut.

Vasen käsi tärisi ottaessaan kaksi kuppia pöydältä, ja tärinän vuoksi teetä täynnä ollut kuppi putosi lattialle repien tuskan terävin kynsin Johnin rinnassa olevat jääkylmät haavat auki raapaisu raapaisun jälkeen. Pääkallo, Johnin ainoa hyvä muisto Sherlock Holmesista, nauraa vierellä ja sanoo sitä suruksi, mutta Johnille se on kidutusta.


Noniin tadaa \o/ miks mä sanoin tadaa, vaan idiootit sanoo tadaa

[Mustekehrääjä]

Mä päätin viikonlopuksi vääntää itselleni haasteen, että kommentoin mahdollisimman monta yhtäkään kommenttia saanutta ficciä OTP:istäni. Ja koska johnlock on tietenkin OTP:ni (ja tässä oli aivan selvästi johnlockia on tää sitten kuinka tulkinnallista tahansa) niin tämä sai luvan aloittaa urakan.

Aloitetaanpa vaikkapa nimestä. Nimi ei ollut järin ihmeellinen, se oli aika tylsän tavallinen, mutta koska avaan kaikki BBC!Sherlockit niin se ei niin kamalasti vaikuttanut varsinaiseen lukukokemukseeni.
Tämä oli tosiaan aika kliseinen, mutta pidin tästä silti kovasti, sillä tässä oli aivan ihania yksityiskohtia. Ja juuri yksityiskohdat tekivät tästä niin kivan. John oli kovin IC painajaisineen ja teekuppeineen (etenkin juuri tuo kaksi teekuppia – juttu on kovin suloinen, vaikka samalla kovin klisee BBC!Sherlockissa).

Keittiön pöytä oli täynnä omenia

Pidin tästä kovasti, koska omenat. En tiedä miksi, mutta ne tekivät alusta jotenkin niin kivan. Mä vaan tykkäsin omenista (ja nyt mä kuulostan ihan tyhmältä mut ihan sama).

pilvet liukuivat taivaalla kuin vesivärit siveltimen alla

Lisäksi pidin vesiväreistä, se toi ihanan mielikuvan mieleen, joten kyllä, tykkäsin.

Pääkallo, Johnin ainoa hyvä muisto Sherlock Holmesista, nauraa vierellä ja sanoo sitä suruksi, mutta Johnille se on kidutusta.

Ja lopun pääkallo on mahtava! Koska Sherlockin pääkallo on niin kiva… jaja… niin. Ainut mikä vain jäi häiritsemään oli tuo ”mutta Johnille se o kidutusta”, sillä suruhan on kidutusta. Rupesinko nyt vaan liian syvälliseksi? Ehkä. Lisäksi hieman hämmensi se, että tässä vaihdettiin preesensiin enkä ymmärrä miksi.

Mutta kiva tämä silti oli, kiitoksia tästä!