Nimi: Syyttäjä julistaa myös tuomion
Ikäraja: k-11, sarjassa hätävarjelu
Paritus: Ei ole
Tyylilaji: Tunnelma kuvailu
Varoitus: Hyvin epäselvästi kuvailtu murha, ei mitenkään vakavaa
A/N: Sain ystävätäni idean ja kirjoitin tämän sen pohjalta koulun lehteen. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen, sanokaa virheistä. Tämä kun on kirjoitettu kännykällä.
Syyttäjä julistaa myös tuomion
En tiedä kuinka ja miten mutta jotenkin seisoin syyttäjän edessä, valamiesten katseiden alla. Syyttäjä hymyilee, se on suden hymy, ilkeä ja kettuileva.
Empä tiedä olisiko minun seisottava tässä vai ei? Toiselta kantilta katsottaessa ei minun tarvitsisi, olisin voinut vaieta iäksi. Ihan hiljaa jos olisin ollut, tilallani nyt seisoisi toinen ihminen, toisenlainen henkilö. Ehkäpä joku laitakaupungin asukas tai mies josta kaupungin poliisit eivät olisi pitäneet. Kyllä syy olisi muiden hartijoille saatu.
Mutta kuinka minä olisin voinut sen sallia? Seisoa kuin varas nurkassa, viaton päänsä pölkyllä. Ei minusta siihen olisi ollut. Jokainen kärsiköön oman tuomionsa.
Syyttäjä osoittaa sanansa minulle, vastaan niinkuin kuuluukin, kuolema olkoon todistajani. Naurahdan kun hän tiedustelee olenko järjissäni, tietenkään en ole. Kuinka voisin? Minähän tapoin elämän kumppanini.
Hiljaisuus saliin, pyytää tuomari. Lukekaa tuomio, hän pyytää. Yksimielisesti olen syyllinen, kuolema ja murha, rikoksen rangaistus. Tässä sitä ollaan, hieman haikea kai olo, vapaus jää taa. Aurinko vaihtuu harmaaseen seinään, lämmin sänky vaneriin, suurin muutos kuitenkin lienee se että maisemani on kalterit ei enää kaupungin vilinä.
Poistu salista, käsky käy, en ole enää vapaa. Hitaasti kuljen poikki keskikäytävän, vanginvartijat sivuillani. Hetkeä myöhemmin minua ei enää ole, maailma tummuu pois ja mieleeni jää vain enkelimäinen hymy kuolleen kasvoilla.
Syyttäjäni olikin murhattu, ja murhaajan murhasi murhattu.
Tuomio toteutetaan nyt, syyttäjän sanoin.
