Sylkykupin nousu | S | paritukseton

[Lasikuula]

Kirjoittaja: Lasikuulan raapustus
Ikäraja: Sallittu
Genre: Ehkä angst
Yhteenveto: Minä olen sinut itseni kanssa, ole sinäkin!
Haaste: Orginaali10 sanalla 1. pois

Varoitukset: Runomainen, paljon toistoa, itsensä tutkiskelua

A/N: Eräs tuttavani ei pidä itsestään ulkonäöllisesti, ei luonteellisesti. Kerroin hänelle, että hän täydellinen juuri sellaisena kuin on ja ettei maailma kaadu tähän. Puhuimme syvällisiä ja sain kuulla tarinan, jota en olisi todellakaan hänestä uskonut. Se ei muuttanut sanojani, sen hänkin tietää. Mutta sen innoittamana tahdon kertoa teille kaikille, että olkaa sinut itsenne kanssa, sinut sisäisen minänne kanssa, älkääkä välittäkö toisten mielipiteistä!

Omistettu edellä mainitulle ystävälleni!

Sylkykupin nousu

   Kukaan ei katsonut, kukaan ei tuijottanut. Olin pieni ja mitätön. Käytin lökäreitä ja hieman liian suurta hupparia, jonka alla oli aina kulahtanut harmaa t-paita. Ahdistus oli osa elämääni, en kokenut kuuluvani niihin vaatteisiin, siihen porukkaan, siihen piiriin. Halusin muuttua, olla hieman erilainen, kokeilla uusia vaatteita, shoppailla. Niin sanonut ystäväni katsoivat minua kieroon, olin heille pelle, joka teki kaiken, mitä pyydettiin. En tahtonut tehdä niin, en olla se, joka antaa kopioida läksyt välitunnilla, en se, jonka päälle sysätään kaikki paska tai se, kuka itkee, kun maailma on paha.

   Sinä iltana, kun katsoin peiliin ja sieltä katsoivat kalpeat kasvot takaisin, tajusin, etten elä oikeaa elämää. Ettei se ole elämää, että pelkäät jokaista sanaasi tai ettet nauti siitä, mitä sinulla on. Et ole oma itsesi, esität jotain, mikä miellyttää muita. Kukaan ei katsonut, kukaan ei tuijottanut, sillä tuo kalpea ihminen ei ollut katsomisen arvoinen. Sinä iltana kävin vihdoin tekemässä mielitekoni: shoppailin oikein olan takaa, enkä välittänyt. Olin viimein vapaa. Vaihdoin asuni hieman mukavampaan, pillifarkkuihin, ihonmyötäiseen toppiin, sipaisin hieman meikkiä kasvoilleni... olin vihdoin jotain, olin viimein oma itseni.

   Koulun käytävällä muutokseni sai kuhinan aikaan,  kuin muurahaispesässä konsanaan. Nyt kaikki tuijottivat, kuiskivat selkäni takana, mutta kerrankin minä koin olevani minä. En ollut ahdistunut, kiusaamisenkin voisin kestää, eihän yhdeksättä luokkaa ole enää kuin pari kuukautta. Minä löysin rauhan, löysin itseni, olen viimein minä.

   Ehkä olinkin riippuvainen huomion tuomasta vapauden tunteesta? Ehkä muiden katsomattomuus sai minut viimein tajuamaan, että vaikka olenkin poika, minulla on oikeus olla mitä olen? Luokallani on tyttö, joka pukeutuu, kuin poika, häntä kutsutaankin pojan nimellä, eikä häntä kiusata. Miksen minä voi olla poika ja Kallen sijaan Katja? Minä olen sinut itseni kanssa, ole sinäkin!

[flawless]

Nimi kiinnitti huomioni, ja päätin klikata tämän auki. Sylkykuppi on sellainen sana, josta jollain hassulla tavalla pidän, mutta jota näkee melko harvoin.

Aluksi tämä kuulosti vähän turhan moneen kertaan kuullulta: koulukiusattu tyttöpoika, josta sitten tuleekin vahva ja kaikki on kivaa taas. Kerronta oli toki virheetöntä ja hyvää peruskerrontaa, mutta ehkä hiukan liian "perus". Tämä kuulosti loppujen lopuksi paljon ihan vain sellaiselta, millaisena voisin kuvitella kaverisi kertoneen tämän tarinan. Vähän lisää tunnekuvausta ja ajatuksia, jotain pientä temppuilua kielen kanssa, sellaista olisin ehkä kaipaillut. Nyt tämä tuntui vähän liian pintaraapaisulta ja etenikin hiukkasen turhan vauhdikkaasti. Mutta onneksi vain hiukkasen, hyvä toteutus on tämäkin, vaikka joitakin asioita jäinkin kaipaamaan.

Mutta tosiaan hyvää tekstiä tämä oli, en ollenkaan tarkoita sanoa huonoksi, koska sitä tämä ei ollut. Lopussa yllätyin kovasti, kun kyseessä olikin tytön sijasta poika, etenkin tuo "tiukka toppi ja meikkiä" -kohta vahvisti käsitystäni siitä, että kyseessä oli tyttö. Mutta leukani loksahtikin aika tavalla, kun tajusin kyseessä olevan henkilön olevan poika! Se oli hieno elementti tähän tekstiin, toi mukaan omaperäisyyttä jo nosti esiin massasta. Tällainen tilanne olisi niin helppoa kuvitella tytölle, koska tytöthän tunnetusti ovat toisilleen pahimpia, joten harhauduin oikeasti luulemaan päähenkilön olevan tyttö. En tiedä, oliko se tarkoituksellinen harhautus, mutta jos oli (ja ainakin siltä se vaikutti?) niin oli kyllä todella taitava sellainen. Hieno käänne, joka sai oikeasti ajattelemaan asioita, ja ainakin minut onnistui yllättämään toden teolla.

Eli hyvän aiheen olit valinnut, onneksi luin tämän loppuun asti - tekstin tärkein viesti ja mielestäni kiistattomasti paras kohta kun sijoittui loppuun. Pidin siis aihevalinnasta oikein kovasti. Tämä oli hyvää perustekstiä, helppolukuista ja sujuvaa, mukava lukukokemus joka jätti ajateltavaa. Kiitos!

[Penber]

Kommenttikampanjasta, helou! o/

Aluksi voisin sanoa, että nimi oli mielenkiintoinen ja varmasti yksi syy, mikä sai minut lukemaan tämän. Aihe oli luultavasti se toinen syy. Niin kuin aikaisemmassa kommentissa flawless sanoikin, että aihe on aika kulutettu ja sitä näkee joka puolella. Onhan nytkin niin paljon kiusaamisen vastaisia kampanjoita ja kaikkea ole itsesi tyyppisiä-juttuja, että tällaisen tekstin on vaikea olla menemättä massaan. Mutta sitten on niitä, niin kuin minä, joka jaksaa aina lukea tällaisia ns. selviytymistarinoita, koska niistä tulee itselleen jo niin hyvä mieli.

Olin itsekin todella hämmästynyt siitä että tarinan päähenkilö paljastui pojaksi! Se toi tähän sitä omanlaistaan syvyyttä, mitä tää ehkä kaipasikin, koska tää oli niin lyhyt. Totta kai, jos tästä oltaisiin tehty pidempi, niin sitä syvyyttä oltaisiin saatu aikaan jo aikaisemminkin jossain erilaisissa jutuissa. Mutta tämä oli kyllä oikein hyvä tällaisenakin, enkä sinänsä kaivannut pituutta tekstiin. 

Minä olen sinut itseni kanssa, ole sinäkin!

Tää oli mahtava lopetus! Jotenki just tällasia lauseita kaivataan enemmän. Tää vaa jotenki kokos lopulta koko tekstin yhteen ja sai päähenkilön antamaan vähän niin kuin viimeisen sanansa :---D.

Kiitos tästä lukukokemuksesta! n__n

[Mixiuu]

Moij!

Otsikko sai mielenkiintoni heräämään, joten avasin ja päätin nyt sitten jättää kommentin:

Ensinnäkin, mun mielestä on ihan mahtavaa, että oot omistanut näin upean tekstin sun ystävälle. Tosi hieno teko! :3 Ja toiseksi oon ihan järkyttynyt, että tuo tarinan päähenkilö onkin poika eikä tyttö, kuten Penber jo sanoikin. No mutta kuitenkin, voihan se niinkin olla, ei se ainakaan mun lukemista tai keskittymistä mitenkään häirinnyt.

Tää oli tosi hyvä ns. "kertomus" omana itsenä olemisesta. Kaikki saa olla omia itsejään, eikä sen pitäisi muita häiritä. Eikä varsinkaan tarvitsisi alkaa toista kiusaamaan, jos joku uskaltaa olla oma itsensä. Olit siis kirjoittanut tosi hyvästä aiheesta ja siksipä mä varmaankin pidin tästä niin paljon! <3

Minä olen sinut itseni kanssa, ole sinäkin!

Lainasin tuo saman tekstin kuin Penber, kyllä oli ihan pakko! Mutta kun tuo nyt vain sattuu olemaan koko tän ihanan ficin ihanin lause. Todella kannustava, ainakin mulle! c: Mutta joo, siis kuitenkin, mäpäs nyt tästä häippäsen jonnekkin muualle, mutta sitä ennen haluan vain sanoa, että kiitos ja kumarrus tästä tekstistä. Tykkäsin! <3
-Mix