Hmm, mitäs mä lupasinkaan? Pitkän ja polveilevan analyysin?
No, katotaan miten akan käy.
Täytyy näin aluksi sanoa, että eilen ekan lukemisen jälkeen olin ällistynyt, että pystyt tuottamaan näin valmista tekstiä editoimatta O.O Vaikka ei kai mun täytyisi sitä oikeastaan ihmetellä, mutta ihmettelenpä silti. Koska en mä tuolta löytänyt oikeastaan edes mitään editoitavaa. Joten miksi siis editoida, koska siihen ei ole syytä?
"Hermione on minun vaimoni", Ron sanoo lopullisen oloisesti. "Sinä et pelasta enää ketään, Harry."
Oh. Tässä sanotaan niin monta asiaa. Harryn pelastajaidentiteetti on tietysti fandomin tuntijalle tuttua, mutta mä haistelen tästä myös Ronin puolelta niin vapautuksen kuin syytöksenkin. Kuinka Harryn ei
tarvitse enää ketään pelastaa, hän on tehnyt jo tarpeeksi, mutta toisaalta, kuinka Harry
ei saa/voi pelastaa Hermionea, koska kyseessä on Ronin vaimo. Jos joku Hermionen pelastaa, se on Ron. Mutta kun kukaan ei pysty, niin joo. Hmm. Jotenkin tää nyt alkaa tuntua syyttävämmältä. Aivan kuin Ron sanoisi, että "nykyään et onnistu enää pelastamaan ketään", mikä voi olla kovasti tottakin, kun ottaa huomioon, missä Harry on ollut ja semmoista.
No niin, heti kun pääsin sanomasta ettei editointia kaipaa, niin ehkä tuo "velhon" pitäis kuitenkin olla "noidan", kun puhe on Hermionesta, mutta ehkä se on vain Ronin tapa sanoa neutraali asia, maskuliinisen puolen kautta. Kuten niin monen muunkin
Joo, syytetään Ronia sovinismista! \o/
Ja hei, sano mitä sanot, mä päätin mielessäni, että tää sijoittuu samaan versumiin Öljypuun kanssa, koska Istanbul <3 ja koska lopun Rarryvihjaus. Se on siellä! Ihan varmasti on! En nää omiani!!!1 Eli siis, tää on pre-slashia. Parituksetonta tavallaan kyllä, mutta mun mielessäni jotain niin muuta
Takaisin analysointiin. Niin. Harry on ollut sodan jälkeen poissa, eipä ihme. Yhteydenottoihin on helppo olla vastaamatta, varsinkin kun tietää että ne imaisevat liian helposti takaisin sinne, mistä on karussa, mutta sitten jälkeenpäin kaduttaa. Harry vaikuttaakin tässä käyvän läpi jonkinlaista katarsista. Tai pikemminkin sen jälkimaininkeja, kun hän on palannut takaisin kotiin vain nähdäkseen, että sillä aikaa kun hän otti itselleen aikaa ja keskittyi vaihteeksi omaan napaansa, kaikki tuttu lahoaa. Aw, Harry-parka <3 mut toisaalta siihen liittyy rivien välistä kaiken väsymyksenkin keskeltä niin vahvasti noi Ronin syytökset, jotka ovat vaisuudessaan enemmänkin vain faktojen latelemisia, eikä mitään oikeita syytöksiä. Ehkä Ron ei vaan enää jaksa. Ehkä asiat ovat jo tarpeeksi vaikeita eikä ole enää pontta riitelemiseen. Mitä hyötyä siitä on? Ei se tuo Hermionea takaisin.
Ficin loppu on herkistävä, mutta mun suosikkikohta on kuitenkin tää:
"Löysitkö koskaan?" Ron kysyy karhealla äänellä. "Itseäsi meinaan."
Harry ei vastaa, koska ei tajua kysymystä. "Kai minä olen olemassa ilman Voldemortiakin", hän toteaa pitkän hiljaisuuden jälkeen.
<3 Tässä on jotain raadollisen realistista. En osaa kirjoittaa tuntemuksiani tekstiksi. Mutta tämä sekä Ronin seuraava repliikki, aikamuodosta välittämättä, saivat mulle ne rarryfiilikset. Ehkä ne ovat platonisia parasystävä-juttuja, mut tiedäthän sä mut 8 ) Plus Öljiksen! Mutta joo. Tuo, että Ron katsoo Hermionen kuolinilmoitusta ja samaan aikaan kysyy Harrylta itsensä etsimisestä. Emmä tiedä. Se jotenkin sai palan kurkkuun ja silmät vettymään. Lisää siihen Harryn varsin lakoninen vastaus, joka vaikuttaa ensinäkemältä varsin tyhjältä sanahelinältä, mutta pienellä pohtimisella avautuu suuremmaksi kuin Harry itsekään taitaa tajuta. Elämäntehtävän vieminen loppuun alle kaksikymppisenä saattaisi helposti sekoittaa pään, mutta sun Harrysi on selkeesti löytänyt itsensä.
Uuuh, symboliikkaa! Tää tursuaa sitä, mut ehkä se on vain mun päässäni. No, en välitä, olkoon sitten mun päässäni, fiilistelen sitä silti!
Teknisesti mulla ei ole mitään muuta kuin kiittelemistä. Aikamuoto tuo ficin iholle, dialogi toimii ja poljenta on paikallaan. Sä osaat nää jutut hyvin ja se näkyy tässäkin ficissä. Teksti on lyhyt, mutta tosiaankin avautuu kerros kerrokselta (pitkälti sipulinkaltaisesti!) ja tätä saattaa pohtia vielä uudemmankin kerran, ja senkin jälkeen.
Lopetus on tehokas, siitä onkin jo sanottu. Otsikko on aivan hulppea, kelpaisi mullekin
ja tuohon yläpuolelle postattuun Ruton kommenttiin haluaisin vielä viitata sen verran, että mun mielestä toi karhea ääni on juuri bueno siihen kohtaan. Se sanoo noin milj000na asiaa, jotka olisivat voineet hukkua, jos ääni olisi ollut vaikkapa soravyöry tai jotain innovatiivisempaa. No, mielipiteet kunniaan, mä oon kuitenkin varsin yksinkertainen tapaus
Kiitos tästä, en ole lainkaan petynyt! <3