Ficin nimi: Suljettu ovi, tuhoamis merkki ovessa.
Kirjoittaja(t): Minä Tulienkelisi
oikolukija: Kuukeiju
Fandom: Näkijän taru
Tyylilaji: Synkkä
Ikäraja: K-11
Päähenkilö: Narri
Yhteenveto: Kaikki paska, kauniissa valheessa.
Varoitukset: Todellisuus on paskaa, juomista? Ei kai muuta.
Disclaimer: Kaikki joka tunnistettavasti kuuluu Robin Hobbille on hänen, kappaleenpätkä on Sonata Arctican Fullmoon, muu on minun.
A/N: Katsoin uusimman Batmanin kaverin kanssa ja sen jälkeen kotona Spiritin ja kyynel vieri sen aikana, ja mietin että nyt on niin paska olo että mun on pakko purkaa se. Tulos on luettavissa tässä.
Suljettu ovi, tuhoamismerkki ovessa
Se on kuin tulta, muttei aivan. Se on kuin valhe, suuri ja tuhottu sellainen. Painajainen, ilman oikeutta lopettaa se ennen tuhoa, ei mahdollisuutta herätä enää koskaan, koska se ei ole unta, se on tuskallista totta.
Niin kuin ne sanat joita muut hokevat, sille voi nauraa kuin kunnon Narri tai itkeä, muut saavat valita. Minä en.
Muilla, ei kaikilla, on mahdollisuus valita, minulla ei koskaan ole. Sehän se on kun on Narri, ei ketään suojaamassa, painajaiselta taikka todellisuudelta.
Se on sanoja, ja pieniä tekoja. Revityt lupaukset, virrannut juoma ja kuoleman tuottamukseen taipuvat sanat, riipivät minua. Tappavat sisimpäni, tuhoavat pyhimmän, sen ainoa omani.
Kahlehdittu omalla verellään, ei voi vain lähteä kun rakkaat kärsivät.
Se on painajaista, oman kallon sisällä tulta, joka nuolee sisältä. Tappavaa naurua ja huuruista sumua silmien pinnalla. Pakoon juoksua ennen mahdolisuutta, palata taikka lähteä.
staring from the bottom of his soul,
Hunted by his own,
again he feels the moon rising on the sky
Se, että sinua jahdataan, on normaalia, mutta se ettei kukaan ota sinua vastaan yössä, kun pääset pakoon, on tuskaa. Oma mieli juoksee perässäsi, ja nousevan kuun lailla se on kuoleman merkki.
Kuka iskee tikareita sydämeemme?
Kuka vihaa meitä liikaa?
Kuka valehteli meille?
Miten estää kyyneleitä valumasta ilman, että ne kiduttavat sisältä, miten antaa olla vaikka kuolee. Kukaan ei nosta kuolleita ja kalman lapsia eloon.
Kuka uskoisi että naurun alla kuolen?
Lapsen usko on jo revitty pois ja sen alta pajastunut tuska viiltää. Sisällä ei ole enää mitään millä elää. Kuin kaunis linna, joka on tuhottu sisältä.
Running away from it all
Ja sitä haluaisi lähteä kauas pois, muttei voi. Se on kuin raskas taakka, mutta muut taakat voi jakaa, tätä ei.
Kerrankin kyyneleitä itkiessäni tunsin häpeää, kuolemaa. Se on hidasta ja tuskallista, kaikin puolin.
Se on ovi sisälläni, jota ei avata, se on ovi jonka päälle piirretty rasti käskee tuhoamaan sen.
Kuka haluaisi näyttää muille kuoleman sisällään? Kuka haluaisi myöntää olevansa heikko kun ei voi pakottaa itseään normaaliksi?
Kun on vain sisältä rikki.
